Savostamo www.savostamo.fi on digitaalinen koulutusseikkailu, joka tuo esiin eteläsavolaista koulutusta ja elämänmenoa inhimillisellä ja hauskalla tavalla. Sivusto koostuu neljästä eri maailmasta, joissa sivustolla vierailija voi tutustua Etelä-Savoon, löytää Etelä-Savossa ajankohtaisesti työllistäviä koulutusaloja tai kiinnostua itsensä kehittämisestä työssä ja vapaa-ajalla. Savostamon Tutki tulevaa- maailmassa voi myös tehdä löytöretkiä tulevaisuuden ammattien äärelle tulevaisuuskartan avulla. Lisäksi sivustolta löytyy koulutushaku, jonka avulla voi löytää Etelä-Savon herkullisimmat koulutukset.

Sivustoa ylläpitää vuosina 2023-2024 kuudestatoista eteläsavolaisesta oppilaitoksesta koostuva tiimi. Savostamossa mukana ovat Xamk, Savonlinnan kesäyliopisto, Samiedu, Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavia, Step-koulutus, Spesia, Mikkelin yliopistokeskus, Esedu, Mäntyharjun kansalaisopisto, Mikkelin kansalaisopisto, Mikkelin kesäyliopisto, Tanhuvaaran urheiluopisto, Suomen Nuoriso-opisto, Mikkelin musiikkiopisto, Itä-Karjalan kansanopisto sekä Linnalan Setlementti Ry.

Vesiteknologian diplomi-insinööriopiskelijat voivat tehdä yrityksille esimerkiksi selvitystöitä, diplomitöitä tai työharjoitteluja.

Mikkelissä käynnistyi syksyllä 2023 uusi LUT-yliopiston vesiteknologian diplomi-insinöörikoulutus. Englanninkielisessä maisteriohjelmassa opiskelee 15 opiskelijaa, joista kolmannes on kansainvälisiä opiskelijoita. 

– Koulutuksen myötä voi suuntautua töihin muun muassa kemian- ja prosessiteollisuuteen tai yrityksiin, jotka suunnittelevat ja valmistavat erilaisia vedenkäsittelytekniikoita ja -materiaaleja. Työllistyä voi myös esimerkiksi kunnalliselle sektorille vesihuoltolaitoksille tai ympäristövalvontaan vedenkäsittelyyn liittyviin tehtäviin, sanoo vesiteknologian maisteriohjelman koordinaattori, tutkijatohtori Mirka Viitala LUT-yliopiston Erotustekniikan osastolta.

Voidaan selvittää yrityksen haasteita

Opinnot toteutetaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa. Yhteistyölle on erilaisia vaihtoehtoja. 

Opiskelijoilla voi teettää erilaisia harjoitus- ja selvitystöitä, joita he voivat työstää kursseilla. 

– Harjoitustöissä voidaan selvittää yrityksen pienempiä haasteita, ja työt voivat sisältää myös suunnittelua ja raportointia. 

Opiskelijat voivat tehdä yrityksille myös diplomityönsä, joka on opintojen toisen vuoden keväällä tehtävä isompi selvitystyö ja vastaa laajuudeltaan kuuden kuukauden työmäärää. 

– Opiskelija voi esimerkiksi kehittää yrityksen yksittäistä prosessia tai keskittyä ratkaisemaan jotain yrityksessä kohdattua haastetta.

Myös työharjoittelupaikkoja toivotaan vesialan yrityksiltä. Opintoihin sisältyvä pakollinen harjoittelujakso kestää neljä viikkoa ja ensimmäiset työharjoittelut tehdään keväällä 2024.

Tulevaa työvoimaa

Parhaimmillaan yhteistyö palvelee molempia osapuolia. Yritykset pääsevät tutustumaan mahdolliseen tulevaan työvoimaan ja opiskelijat voivat työllistyä esimerkiksi kesätöihin tai saada mielenkiintoisen aiheen omaan diplomityöhönsä. 

– Yhteistyötä pyritään tekemään kullekin yritykselle sopivalla tavalla. Yhdessä keskustellen voimme pohtia, mikä on paras yhteistyön muoto. 

Vesiteknologian opiskelijat pääsevät tutustumaan vesialan yrityksiin opintojensa aikana. 

Tulevilla kursseilla on mukana vierailevia luennoitsijoita muun muassa konsulttialan ja mittaustekniikan yrityksistä. Yritysvierailuja tullaan tekemään muun muassa EcoSairilaan, jossa on käytössä uusinta vedenkäsittelyn ja -puhdistuksen teknologiaa ja jossa toimii useita vesialan yrityksiä. EcoSairila ja erityisesti Metsä-Sairilan uusi jätevedenpuhdistamo ovat maisteriohjelman kannalta tärkeässä ja suuressa roolissa. 

– Koulutusohjelma saatiinkin Mikkeliin nimenomaan alueen toimijoiden tarjoaman tuen ansiosta, Viitala sanoo.

Vesi tärkeää monella alalla

Vesialan yritysten kiinnostus vesiteknologian maisteriohjelmaan on ollut kiitettävää. Syksyllä 2023 LUT-yliopiston järjestämässä yrityspäivässä paikalla oli edustajia muun muassa jätevesilaitoksen operoitsijayrityksestä, automaatiopuolen yrityksestä, konsulttifirmasta ja lohenkasvatuslaitokselta.

– Vesiteknologia on tärkeässä roolissa monella alalla, jätevedenkäsittelyn lisäksi myös esimerkiksi hule- ja talousvesien hallinnassa ja elintarvikealalla. Myös vedenkierrätys laitosten prosessien sisällä on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää.

Bioteknologian laboratorio kasvaa

LUT-yliopiston Erotustekniikan osastolla bioteknologian tutkimusryhmää vetävä professori Susana Rodríguez-Couto tutkii ryhmänsä kanssa muun muassa suomalaisista sienistä eristettäviä entsyymejä, joilla voidaan esimerkiksi puhdistaa jätevesiä ympäristöystävällisesti. 

Tulevaisuuden tärkeitä tutkimusaloja bioteknologian laboratoriossa ovat myös muun muassa yhdistelmä-DNA-tekniikka ja geenitekniikka. Rodríguez Couto sanoo, että tulevaisuudessa laboratorion odotetaan kasvavan.

– Isoja projekteja on tulossa. Haluamme tehdä projektiyhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten lisäksi myös yritysten kanssa.

Teksti: Elina Jäntti
Kuvat: Pihla Liukkonen / Kontrastia

Suomalaiset sanomalehdet vuoteen 1939 saakka ovat vapaasti kaikkien luettavissa digitaalisessa muodossa Kansalliskirjaston verkkopalvelussa. Sanomalehtien digitointiurakka jatkuu Mikkelin Pursialassa kahden miljoonan sivun vuositahtia.

Kansalliskirjaston mikrokuvaus- ja konservointilaitos perustettiin Mikkelin Pursialaan vuonna 1990. Sen jälkeen alan ammattilaiset ovat muuntaneet siellä yli 17 miljoonaa sivua painettua sanaa sanomalehtipaperilta ja mikrofilmeiltä biteiksi.

Palvelupäällikkö Hanna Arpiainen Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteestä sanoo, että lehtien digitointi aloitettiin lehtihistorian aikojen alusta eli vuodesta 1771, jolloin Suomen ensimmäinen sanomalehti ilmestyi ja nyt on päästy jo 1940-luvulle.

– Sanomalehtien digitointi etenee rivakkaa tahtia. Kaikista nopein tahti on ollut ruotsinkielisillä lehdillä, joita on digitoitu nykypäivään saakka suomenruotsalaisten säätiöiden varoilla, Arpiainen sanoo.

Osa suomalaisista sanomalehdistä, muun muassa Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo, tulee nykyisin suoraan toimitusjärjestelmästä Kansalliskirjastoon tallennettavaksi.

Töitä on silti runsaasti edessä. Kansalliskirjasto digitoi pääasiassa suomalaisista julkaisuista koostuvaa kansalliskokoelmaa. Kansalliskokoelman aineiston tarkkaa nimekemäärää ei tiedetä, koska osa siihen kuuluvista kokoelmista on luetteloimatonta.

Digitointiurakka ei koske vain sanomalehtiä, vaan mukana on myös kirjoja, nuotteja ja paljon muuta. Valmiiksi digitoidun aineiston tarkkaa prosenttiosuutta on mahdotonta tietää, mutta karkean arvion mukaan kansalliskokoelmasta on digitoitu 3 – 5 prosenttia.

Digitoidut vanhat sanomalehdet vuoteen 1939 saakka ovat Kansalliskirjaston verkkopalvelussa: digi.kansalliskirjasto.fi, kenen tahansa vapaasti luettavissa. 

– Sen jälkeen julkaistujen aineistojen käyttöä rajoittavat tekijänoikeudet, ja ne ovat luettavissa vapaakappalekirjastoissa, joista lähimmät ovat Kuopiossa ja Jyväskylässä, Arpiainen toteaa.

Myös menneisyyden äänet halutaan säilyttää tuleville sukupolville. Äänitedigitoinnin suunnittelija Juha Korvenpää kertoo, että äänitteidenkin digitoinnissa riittää urakkaa, vaikkakin määrä on paljon kirjallista aineistoa vähäisempi.

Digitointi aloitettiin Pursialassa C-kaseteista vuonna 2008. Sitten ovat vuorossa olleet CD-levyt ja viimeisenä viedään talteen vinyylilevyt. Myös levykannet digitoidaan. Kutakin formaattia on varastoissa kymmeniä tuhansia kappaleita.

CD:t ovat Korvenpään mukaan muutaman vuoden juttu, vaikka talteen otetaan kaikki mahdolliset äänitteet veteraaneista nuorisokuoroihin.

– Vinyylien digitointi voi kestää kauan, kun siihen päästään käsiksi. Se on iso urakka.

Arpiainen sanoo, että Kansalliskirjasto noudattaa perustehtävänsä eli painetun kulttuuriperinnön säilyttämistä ja käyttöön saattamista. Tätä tehdään digitoimalla niin paljon kuin resurssit mahdollistavat.

Mikkelin toimipisteessä työskentelee tällä hetkellä 35 henkilöä, joista kaikki eivät ole digitoija. Joukossa on myös muun muassa konservaattoreita ja tietojärjestelmäasiantuntijoita.

– Tarkoitus on saada aineistot laajasti käytettäviksi ja säilytettäväksi. Periaate on, että tehdään kerralla ja laadukkaasti kansainvälisten standardien mukaisesti. 

Vuosikymmenien aikana ala on Arpiaisen mukaan kehittynyt todella paljon, ja kehitys jatkuu yhä muun muassa tekstintunnistuksen tarkentumisen myötä.

– Sanomalehtien mikrofilmituotanto loppuu vuoden 2023 lopussa. Entiset filmit kyllä säilyvät hyvänä varmuusvarastona, sillä ne pysyvät 500 vuotta kunnossa.

Arpiainen kertoo, että vanhoja aineistoja kaipaavien joukko on laaja: tutkijat, sukututkijat ja kaikki historiasta kiinnostuneet kansalaiset.

– Sillä on iso merkitys, että kaikki on tallennettu tuleville sukupolville.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Ulla Jurvanen

Digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu sisältää Suomessa julkaistuja historiallisia sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, pienpainatteita ja muita Kansalliskirjaston aineistoja digitaalisina. Selailun ja hakutoimintojen lisäksi on käytettävissä lataustyökalu ja valmiita avoimen datan aineistopaketteja. 

Palvelu sisältää yli 27 miljoonaa sivua aineistoja: sanomalehtiä 17,5 miljoonaa, aikakauslehtiä 7 miljoonaa, kirjoja 2 miljoonaa sivua sekä nuotteja, karttoja, käsikirjoituksia ja kortistoja.  

Ruralia-instituutissa on tutkittu ja ratkottu maaseudun ajankohtaisia kysymyksiä jo yli 30 vuotta. Esimerkiksi ruokajärjestelmien kestävyyden ja monipaikkaisuuden tutkimus on entistä ajankohtaisempaa.

Ruralia-instituutti – alkuperäiseltä nimeltään Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus – perustettiin Mikkeliin vuonna 1988. Tutkimuskeskus on ollut osa Mikkelin yliopistokeskusta vuodesta 2004. Myöhemmin sen nimi vaihtui Ruralia-instituutiksi. 

Nykyään Ruralia on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan osasto, jolla on toimipaikat Mikkelissä ja Seinäjoella.

Alusta alkaen instituutin tarkoituksena on ollut tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä maaseudun näkökulmasta ja tarjota koulutusta aiheesta. Tutkimusaiheet ovat edelleen ajankohtaisia, sanoo projektipäällikkö Riitta Kaipainen, joka on työskennellyt Ruralia-instituutissa perustamisesta lähtien.

– Keskeiset teemat, joiden parissa Ruraliassa tehdään töitä, ovat osoittautuneet osuviksi ja kestäneet aikaa, ja niistä on myös löydetty uusia näkökulmia.

Toimintamalleja maaseudun kehittämiseen

Ruralia-instituutissa tehtävä tutkimus- ja kehitystyö liittyy vahvasti yrittäjyyteen, hyvinvoinnin kysymyksiin ja niitä edistävien ratkaisujen hakemiseen. 

– Kaiken keskiössä on kestävä kehitys sekä maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutus niin paikallistasolla kuin globalisoituvassa maailmassa.

Tutkimus on monitieteistä ja tieteiden alojen rajat ylittävää. 

– Ehkä henkilöstön taustat kuvailisivat monitieteisyyttä parhaiten. Meillä työskentelee muun muassa aluetieteilijöitä, kauppatieteilijöitä, agroekologeja ja muiden tieteenalojen asiantuntijoita, Riitta Kaipainen sanoo.

Ruraliassa myös osallistutaan perusopetuksen antamiseen yliopiston opiskelijoille ja  järjestetään täydennyskoulutusta. Lisäksi siellä toteutetaan kehittämishankkeita, joihin liittyy koulutuksellisia elementtejä, seminaareja ja työpajoja. Hankkeissa luodaan ja pilotoidaan uusia toimintamalleja ja innovaatioita maaseudun kehittämiseen.

Vuosien varrella useita yhteisiä hankkeita on suunniteltu ja toteutettu Mikkelin yliopistokeskuksen muiden toimijoiden, muun muassa LUT-yliopiston ja Aalto- yliopiston kanssa. 

– Useamman vahvan emoyliopiston yhteistyö vahvistaa Ruralian tekemää tutkimusta. Yliopistokeskus on enemmän kuin osiensa summa.

Tutkimusta ja käytäntöä yhdistetään

Riitta Kaipaisen mukaan Ruralian toiminnassa yliopistollisuus ja tutkimuksellisuus on vahvistunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Myös tutkimusnäytön ja käytännön työn yhdistämistä ja vuoropuhelua on lisätty. 

– Maaseudun ilmiöiden käytännöstä voi löytyä kysymys, jota voidaan ratkoa tutkimuksen avulla. Tai maaseudun yritysten kehittämisen taustaksi voidaan tehdä tutkimusta. 

Tulevaisuudessa Ruralian tekemällä tutkimukselle ja koulutukselle on entistä enemmän tarvetta. Kansainväliset kriisit koettelevat sekä yhteiskuntien että yksittäisten toimijoiden kuten yritysten kestokykyä. Huomio on kiinnittynyt ilmastonmuutokseen ja myös kuntien roolit ovat muutoksessa.

– Tutkimustiedolle ja ratkaisujen hakemiselle on tarvetta jatkossakin. Esimerkiksi agroekologisen tutkimuksen avulla voidaan edistää ekologista kestävyyttä, kestävien ruokajärjestelmien kehittämistä ja hiilensidontaa, joka hillitsee ilmastonmuutosta. 

Ruralian tutkimus- ja kehittämistoiminta tukee myös Etelä-Savon asiaa, sillä ruokajärjestelmien kestävyyden kehittäminen tukee alkutuotantoa, mikä on maakunnassa vahvaa. Instituutissa kehitetään myös ratkaisuja monipaikkaisuuteen, mikä on tulevaisuuden kasvava trendi ja palvelee maakuntaa, jossa on paljon kesäasukkaita.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Sirpa Piskonen

Mikkelin yliopistokeskuksen koordinaatioyksikkö sai vahvistusta, kun restonomi YAMK Merja Hölttä aloitti kesäkuussa uutena asiantuntijana. Hän haluaa auttaa Mikkelissä toimivia yliopistoja, yrityksiä ja opiskelijoita löytämään toisensa.

– Tavoitteena on, että saisimme yrityksiltä houkuttelevia opinnäytetyöaiheita Mikkelissä toimivien yliopistojen opiskelijoille, myös muilla paikkakunnilla opiskeleville. Sitä kautta haluamme saada aikaan uusia kohtaamisia yritysten, yliopistojen, henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.

Höltän toimenkuva kuuluu Opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistokeskuksille suunnatulla lisärahoituksella rahoitettu kestävän talouden toimenpidekokonaisuuteen. Mukana hankkeessa ovat kaikki Mikkelissä toimivat yliopistot Aalto-yliopisto, LUT-yliopisto ja Helsingin yliopisto.

– Tässä kokonaisuudessa ovat pääasiallisina teemoina ruoka ja vesi sekä yritysyhteistyö. Olen hankkeessa välikätenä eri toimijoiden välillä ja osallistun koordinaatioyksikön kaikkeen toimintaan, määrittelee Hölttä tehtäväänsä.

Kesän mittaan urakkaa uudelle asiantuntijalle toi jo valmiina olevan materiaalin läpikäyminen ja tavoitteiden terävöittäminen. Työ jatkuu edelleen.

-Olemme yhdessä työryhmän kanssa käyneet ideoita läpi ja kokonaisuus alkaa kirkastua. Koen varsinkin yritysyhteistyön kehittämisen erittäin tärkeänä osana kokonaisuutta, erityisesti kun Mikkelissä alkoi syksyllä uusi vesiteknologian maisteriohjelma LUT-yliopistossa.

Ruoka on Etelä-Savossa laaja kokonaisuus täynnä suuria mahdollisuuksia. Hölttä tuntee alan erityisen hyvin, sillä hän on työskennellyt Mikkelin ravintoloissa yli 20 vuotta. Hän työskenteli pitkään muun muassa Xamkin opetusravintola Tallissa ja ohjasi siellä opiskelijoita sekä opinnäytetöitä.

– Etelä-Savo on erittäin herkullinen alue, jossa on paljon monipuolista ruokatuotantoa ja potentiaalia. Puhdas luonto, puhtaat metsät ja paljon puhdasta vettä, niistä tulisi olla rohkeasti ylpeä.

Hölttä toivoo myös voivansa edistää yliopistokeskuksen ja siinä toimivien yliopistojen tarjonnan tunnettuutta nuorten ja yritysten parissa.

– Mikkelissä toimivien yliopistojen opinnot voitaisiin tehdä nykyistä tunnetummiksi ja helposti lähestyttäviksi. Yhtenä osana hanketta olisi tarkoitus kehittää opintotarjotin tai kokonaisuuksia, joista on helppo poimia omiin tarpeisiin sopivia osia eri yliopistojen tarjonnasta avointen- ja verkko-opintojen kautta Mikkelistä käsin. Mahdollisesti samalla löydetään myös tarve luoda kokonaan uutta koulutusta.

MUCin koordinaatioyksikkö on Höltän mukaan tiivis, hyvä viisihenkinen porukka, johon hän on kotiutunut hyvin.

– Etsin uutta suuntaa työuralleni ja tulin ilokseni valituksi asiantuntijan tehtävään. On ollut hienoa päästä mukaan ja saada haastaa itseään uudella tavalla.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Ulla Jurvanen