Tieteenkesyttäjä Junioreina palkittiin Mikkelin lukion filosofia-joukkue. Päivänsäde 2023 on Otava Tuomi.

Dale Fodness on markkinoinnin apulaisprofessori Dallasin yliopistossa. Hän on opettanut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Mikkelin kampuksella kansainvälisen liiketoiminnan kandidaattiohjelmassa vuodesta 1991 lähtien. 

Mikkelissä Fodness on vetänyt markkinoinnin, yritysvastuun ja kriittisen ajattelun kursseja. Lisäksi hän on ohjannut lukuisia opinnäytetyön opiskelijoita ja tukenut heitä tutkimustyössä.

Fodness palkittiin yliopistokeskuksen Tieteenkesyttäjä 2023 -palkinnolla. 

Palkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai henkilöille, jotka ovat ansiokkaasti tuoneet tiedettä julki helposti ymmärrettävässä muodossa. 

– Kun esitän tieteellistä materiaalia omassa tutkimuksessani, korostan selkeyttä ja käytän mukaansatempaavia keinoja. Tavoitteeni on herättää uteliaisuutta ja kertoa, miksi tieteellä ja tutkimuksella on merkitystä, Fodness kertoo. 

– Autan myös muita tutkijoita tekemään omasta työstään yleisöystävällistä, mikä lisää tieteen saavutettavuutta.

Palkintoperusteissa kehuttiin Fodnessin aktiivisuutta: hän on osallistunut International Business -kandidaattiohjelman sekä Mikkelin yliopistokeskuksen kehitykseen ja tapahtumiin niissä esitelmöiden tai ottaen innokkaasti osaa keskusteluihin. Tästä esimerkkinä on hänen esityksensä datan visualisoinnista ja tarinankerronnasta Mikkelin Tieteen päivillä 2023.

Kehitystyö yritysten ja yhteisöjen kanssa on Dale Fodnessille tärkeää. Hän esitteleekin usein Aalto-yliopiston kursseilla yhteistyöprojektejaan paikallisten sidosryhmien kanssa. Monet organisaatiot ovat hyötyneet opiskelijoiden kehittämishankkeista vuosien aikana.

Filosofia-joukkue menestyi väittelyssä

Mikkelin Tieteen päivillä julkistettiin myös Tieteenkesyttäjä Juniori -tunnustus Mikkelin lukion filosofia-joukkueelle, johon kuuluvat opiskelijat Valio Valtokari, Tuomas Häkkinen, Vilma Paasonen, Juulia Paananen ja Elina Herrala. Tunnustuksen kriteerinä on syvä intressi ja intohimo johonkin aiheeseen tai oppiaineeseen.

Filosofia-joukkue sijoittui toiseksi valtakunnallisessa kovatasoisessa Sokrates-väittelykilpailussa, johon osallistui 24 joukkuetta. Väittelyiden filosofisena teemana oli tänä vuonna “Terve sielu terveessä ruumissa”. Helsingin nuoret ajattelijat järjestävät väittelykilpailun vuosittain.

Mikkelin Tieteen päivillä annettiin myös kunniamaininta Urheilupuiston yläkoulun oppilaalle Stella Muttilaiselle. Hän on aktiivinen ja eri oppiaineista aidosti kiinnostunut oppilas, jolla on innostusta kysyä ja selvittää asioita. Muttilainen on menestynyt erinomaisesti matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa ja on kiinnostunut erityisesti matematiikasta. Valtakunnallisessa matematiikkakilpailussa hän oli koulunsa paras ja valtakunnallisestikin sijoittui sadan parhaan joukkoon.

Päivänsäde 2023 on Otava Tuomi     

Mikkelin yliopistokeskuksen Päivänsäde 2023 on Otava Tuomi. Päivänsäde valitaan vuosittain Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvasta Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelmasta. Päivänsäteen kriteereinä on, että valittava henkilö on hyvä yhteishengen luoja, reilu kaveri, sosiaalinen sekä iloinen ja avoin.   

Otava Tuomea luonnehditaan kampuksen lämpimimmäksi, vieraanvaraisimmaksi ja avoimimmaksi henkilöksi. Hänen naurunsa tarttuu ja hän tuo auringonpaistetta. Hänen sanotaan säteilevän positiivista energiaa ja hän on monien hyvä ystävä. 

– Opiskelijat valitsevat päivänsäteen keskuudestaan. Otava on Aalto-yliopiston Mikkelin opiskelijajärjestö Probban puheenjohtaja. Mitä olemme hänen kanssaan tehneet kuluneen vuoden aikana yhteistyötä, voi sanoa tunnustuksen menneen oikealle henkilölle, toteaa pääsihteeri Matti Malinen. 

Tunnustukset julkistettiin Mikkelin yliopistokeskuksen Flooran päivän tapahtumassa toukokuussa 2023.

Teksti: Elina Jäntti, Sirpa Rautiainen

Tuulia Pirttipuro on tehnyt pitkän rupeaman seurakuntatyötä nuorten parissa. Nyt on edessä uudet tuulet, sillä hän on aloittanut työnsä oppilaitospastorina Mikkelissä.

– Opiskelijat ovat minulle uusi maailma, joten olen odottavalla mielellä ja ihmeissänikin, kun olen aina ollut seurakuntapapin roolissa, kertoo Pirttipuro uudessa työhuoneessaan Kasarminkampuksella Mikkelissä.

Lahdessa syntynyt ja Helsingissä opiskellut Pirttipuro on toiminut pappina 20 vuotta. Tie on kulkenut Kajaanin ja Pirkkalan kautta Mikkeliin, missä hän on toiminut rippikoulupappina vuodesta 2007. 

Uraan mahtuu myös muun muassa lähetys- ja diakoniatyötä, mutta Pirttipuro on aina tykännyt nuorten kanssa työskentelystä.

– Vaikka muutakin seurakuntatyötä olen tehnyt, olen aina palannut nuorten pariin. Jotenkin työ nuorten kanssa on mutkattomampaa.

Pirttipuron uusi työ alkoi 1. heinäkuuta. Työkenttään kuuluu työskentely niin opiskelijoiden kuin oppilaitosten henkilökunnankin parissa Mikkelin ammattikorkeakoululla, Etelä-Savon ammattiopistolla, Mikkelin yliopistokeskuksella ja Suomen Nuoriso-opistolla. Katras on tuhansien opiskelijoiden ja henkilökunnan suuruinen, mutta hän toivottaa tervetulleiksi kaikki, jotka tuntevat tarvetta ja kutsumusta asiaan.

– Kuka tahansa voi tulla minua tapaamaan. Mitään uskontoon tai mihinkään muuhunkaan asiaan liittyvää rajaa ei ole. Tänne voi tulla huolineen ja murheineen, mutta toki myös iloisella mielellä.

Pirttipuro on jo kokenut sen, että nuorilla yleensäkin on paljon tarvetta keskustella. 

– Olemme keskellä teknologian tuomia muutoksia, ja informaatiovirta on valtava. Jo yksistään näistä teemoista riittää puhuttavaa ja ajattelemisen aihetta. 

Oppilaitospastori toivoo tarjoavansa opiskelijoille yhden reitin lisää purkaa tuntojaan.

– Tänne on ehkä vähän matalampi kynnys tulla, kun en ole psykologi, vaan olen yksi kiinnostunut aikuinen, jolla on aikaa kuunnella ja keskustella asioista nuorten kanssa. 

Pirttipuro on kiitollinen saatuaan edeltäjältään Jaana Pietiläiseltä hyvän perehdytyksen oppilaitospastorin työhön. Työhuone on Xamkin päärakennuksessa Kasarmin kampuksella, ja työpiste löytyy myös yliopistokeskukselta. 

– Minut kyllä tavoittaa, kun tulee käymään. Tietenkin käytössä ovat myös puhelin, verkko ja some.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan palkkalistalla oleva Pirttipuro toimittaa keskimäärin kerran kuukaudessa englanninkielisen hartaushetken Mikkelin Tuomiokirkon kryptassa.

– Se on suunnattu vieraskielisille opiskelijoille ja kaikille muille kiinnostuneille.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Ulla Jurvanen

Jukka Kervinen tuli tutkimaan ja suunnittelemaan sanomalehtien tekstintunnistusta ja tekstihakua Kansalliskirjaston Mikkeliin toimipisteeseen kesällä 1999. Tietojärjestelmätieteen yliopisto-opinnot jäivät kesken, kun mielenkiintoinen työ vei mukanaan.

– Kahden kuukauden projektihomma on vähän venähtänyt, Kervinen sanoo naurahtaen.

Kervisen toimenkuva Kansalliskirjaston digitointiyksikön tietojärjestelmäasiantuntijana on pysynyt samana tähän päivään asti. Vain tehtävänimike on vuosien saatossa muuttunut.

Kansalliskirjaston Mikkeliin toimipisteessä digitoidaan lähes kaikkea painettua kulttuuriperintöaineistoa. Kervinen tekee aineistojen digitointiin ja digitoinnin työnkulkuun sekä digitaalisen lopputuotteen käyttöön liittyviä suunnittelutöitä ja pienessä määrin myös ohjelmointia.

– Työni on pitkälti tietokoneen ääressä istumista ja suunnittelua.

Digitointiin kuuluu monta eri työvaihetta: muun muassa aineistojen luettelointia, logistiikan hallintaa, skannausta, digitoidun aineiston valmistelua ja sen lähettämistä kansallisen pitkäaikaissäilytysjärjestelmään. Kervisen mukaan monimutkaisten tietovirtojen ja tuotantoketjujen hallinnointi on monipuolista mutta haastavaa.

– Yhteen täytyy sovittaa monen ihmisen työ eri yksiköissä ja monet eri standardit.

Kervinen tekee yhteistyötä Kansalliskirjaston eri yksiköiden, Kansallisarkiston ja pitkäaikaissäilytyksestä vastaavan toimijan kanssa. Projekteja on tehty myös ulkomaisten sisarorganisaatioiden ja kansalliskirjastojen kanssa.

– Kansalliskirjasto on hyvä työympäristö, jossa on mukava ilmapiiri.

Reilussa 20 vuodessa digitointitoiminta Mikkelissä on kasvanut: alkuun työntekijöitä oli kolme, nyt heitä on 18. Lisäksi Mikkeliin on perustettu viiden hengen digitaaliset ihmistieteet -yksikkö. Yhdeksän henkilön sanomalehtipalvelut -yksikön on toiminta muuttunut paljolti digitoinniksi mikrofilmituotannon loppuessa.

Viime aikojen tapahtumat ovat tuoneet Kerviselle lisäkiirettä. Ukrainan sota on nostanut kansallisten aineistojen säilytyksen, varmistuksen ja suojelun esiin uudella tavalla.

Työ ei lopu lähivuosina: Kansalliskirjastolla on digitoitavaa aineistoa sata hyllykilometriä. Se huolehtii edelleen myös sanomalehtien digitaalisten numeroiden säilytyksestä.

– Koen kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeäksi. Olen ollut kasvattamassa digitointitoimintaa alusta asti, joten tämä on tavalla tai toisella minulle elämäntyö, vähän kuin oma lapsi.

Mikkelissä asuva Kervinen viihtyy vapaa-ajallaan vesillä suppailun parissa.

– Lehtiä tai kirjoja en juuri lue, koska työssä puuhailen niiden parissa niin paljon.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Jukka Kervinen

LUT-yliopiston bioenergian yksikössä tuotettu tutkimustieto palvelee paitsi akateemista puolta myös Etelä-Savossa toimivia yrityksiä. 

LUT-yliopiston bioenergian yksikkö perustettiin Mikkeliin vuonna 2003. Toiminta alkoi silloisen Mikkelin ammattikorkeakoulun Mamkin niin sanotuissa professuurihankkeissa.

– Tänä päivänä bioenergian yksikkö on puhtaasti tutkimusryhmä, joka tekee bio- ja metsäenergiaan liittyviä tutkimusprojekteja, kertoo LUT-yliopiston bioenergiatekniikan professori Tapio Ranta.  

Tutkimusryhmän koko on noin kymmenen henkilöä. Osa tutkijoista työskentelee väitöskirjatutkimuksen parissa. 

– Koen merkittävimmäksi asiaksi juuri meillä tehdyt väitökset. Meiltä on vuosien saatossa kahdeksan henkilöä väitellyt tohtoriksi, mikä on ihan hyvä saavutus, ja muutama henkilö tekee parhaillaan väitösprosessiaan.

Lähes sata tutkimushanketta 

Viimeisen 20 vuoden aikana yksikössä on tehty kaikkiaan lähemmäs sata tutkimushanketta  – eli tuotettu valtava määrä akateemista tietoa, joka palvelee sekä akateemista puolta myös alueen yrityksiä. 

– Pääkumppaneitamme ovat maakunnalliset energiayhtiöt eli Suur-Savon Sähkö ja Etelä-Savon Energia. Alkuun tutkittiin hieman enemmän biomassan hankintaan ja saatavuuteen liittyviä asioita, mutta nyt aiheet ovat laajentuneet bioenergian tarkasteluun koko energiajärjestelmän osana.

– Teemme myös erilaisia kokeellisia hankkeita bioenergia-alaan sidoksissa olevien yritysten kanssa.

Moni hanke on noteerattu laajemminkin. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Etelä-Savon Energian tontilla tehty tutkimus biohiilipelletin tuottamisesta sai paljon kansallista ja kansainvälistä huomiota.

Yksikön tutkimustietoa on hyödyntänyt myös esimerkiksi Mikkelissä toimiva yritys Inray, joka tekee röntgenteknologiaa hyödyntäviä mittausjärjestelmiä energiantuotannon, biojalostamojen sekä sellutehtaiden toimintaan.

Monipuolisia tutkimusmenetelmiä

Tutkijatohtori Mika Aalto on työskennellyt bioenergian yksikössä vuodesta 2015. 

Hän käyttää työssään digitaalisia tutkimusmenetelmiä ja on kehittänyt simulointimalleja, joilla voidaan tarkastella esimerkiksi materiaalivirtojen optimointia, erilaisia skenaarioita laitosten toiminnassa ja häiriötilanteita. 

Aallon tutkimushankkeiden ansioista kehitetään esimerkiksi Ecosairilan kiertotalousjärjestelmien ja vedenpuhdistuksen prosesseja. 

Eräässä hankkeessaan Aalto tarkasteli myös Mikkelin Pursialan voimalaitoksen toimintaa ja sitä, miten biomassan liikevirtaa voidaan hallita tiedolla. Hän on tutkinut myös muun muassa Mikkelin seudun liikenteen polttoaineiden päästöjen vähentämistä.

– Digitaalisten tutkimustapojen ansiosta erilaisia energiantuotannon skenaarioita voidaan testata virtuaalisessa ympäristössä, mikä on turvallisempaa ja halvempaa, koska ei tarvitse kajota esimerkiksi energialaitosten toimintaan, Aalto kertoo.

Bioenergian merkitys nousussa

Hieman ennen Ukrainan sotaa alkanut energiakriisi on nostanut kotimaisen bioenergian tarvetta ja merkitystä.

– Bioenergia on edelleen ihan relevantti tutkimusaihe, ja se on todettu alan yrityksissäkin, Ranta sanoo.

– Tulevissa hankkeissa bioenergia kytkeytyy osaksi muita energian tuotantomuotoja.

Esimerkiksi Mikkelissä käynnissä olevassa isossa vetyhankkeessa tutkitaan biopohjaisen hiilen talteenottoa. 

Yksikön tulevaisuus näyttää Tapio Rannan mukaan hyvältä.

– Meillä on aika vakaa status jatkumoon Mikkelissä. Toiminta rahoitetaan tutkimushankkeilla, joihin on tällä hetkellä tarjolla enemmän rahoitusta kuin aiemmin.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva:  Ulla Jurvanen

Helsingin yliopiston Mikkelissä toimivassa Ruralia-instituutissa halutaan tukea tutkimuksen ja vuoropuhelun keinoin Etelä-Savon kuntia isojen rakennemuutosten keskellä. Maakuntaliiton rahoittama Kunnat muutoksessa -hanke luotsaa Etelä-Savoa kohti vuotta 2030.

Tutkimushankkeen vastuullinen johtaja, Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen sanoo, että kuntien roolia on pitkään pohdittu Ruraliassa.

– Kunnat ovat muutoksen avaintoimijat, jotka voivat toiminnallaan vaikuttaa kehityksen suuntaan. Ajatuksena on, että saisimme kuntien päättäjät vahvasti mukaan keskusteluun muutoksen suunnasta.

Vuoden alusta 2023 voimaan astunut soteuudistus muutti kuntien asemaa perusteellisesti. Hyyryläisen mukaan se on yksi syy, miksi kuntien tilannetta on syytä valaista.

– Tämä on iso kysymys, mutta itse muutos on kestänyt jo pitkään. Se alkoi 1990-luvun laman aikana, kun valtion rooli alkoi muuttua ja markkinavetoisuus vahvistua.

Hyyryläinen sanoo, että valtiolla on ollut johtava rooli hyvinvointiyhteiskunnassa, jota on yritetty pelastaa ensin kuntien yhteistyöllä ja sitten kuntaliitoksilla. Kun ne eivät riittäneet, perustettiin hyvinvointialueet.

– On koettu poikkeuksellisen suuri mullistus, joka realisoi pitkän kuntarakennemuutoksen. Kunnat ovat identifioituneet palvelutuottajina, ja seuraavista kuntavaaleista vuonna 2025 tulee todella kiinnostavat.

– Mistä kuntavaalikampanjoissa puhutaan, kun sote on hyvinvointialueiden hoidossa? Jäljellä ovat ainakin koulutus ja elinvoima, mutta voi käydä, että tuleekin aivan uudenlaisia avauksia. Kiinnostavaa on nähdä, millaisen roolin kunnat ottavat yhteistyössä yritysten ja yhteisöjen kanssa.

Tutkimushankkeen kaksivuotinen rahoitus tulee Etelä-Savon maakunnan kehittämisvaroista. Hankkeessa on päätoimisesti yksi tutkija, projektipäällikkö Annamari Kiviaho, joka on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Laajan aiheen pariin käytiin ensimmäisessä vaiheessa haastattelemalla virka- ja luottamusjohtajia Etelä-Savon 12 kunnassa. Haastatteluja kertyi 22. Lisäksi analysoidaan kuntien strategisia asiakirjoja.

– Vastaanotto kunnissa on ollut todella positiivinen. Tuntuu, että nyt muutosvaiheessa on otollinen aika puhua tästä aiheesta, sanoo Kiviaho.

Vuonna 2024 tutkimushanke järjestää tulevaisuustyöpajoja, joissa kunnille rakennetaan tulevaisuuspolut vuoteen 2030. Ohjelmassa on myös seitsenosainen Studia Localis -seminaarisarja, jossa tutkijat käsittelevät muutosten vaikutuksia kuntien kehitykseen.

Hankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa ja tukea Etelä-Savon kuntien strategisesta asemoitumista ja selviytymistä näiden muutosten keskellä. Kunnille tarjotaan tietoa muutosten ennakointiin ja tukea kestävään uudistamiseen.

– Toiveena on, että Etelä-Savon kunnat saavat parempia rakennuspuita tulevaisuuteen, Kiviaho sanoo.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Sirpa Piskonen, Ulla Jurvanen