Pitkään taajamien energiamarkkinoita hallinnut kaukolämpö on uuden edessä.  Nyt tavoitteena on etsiä keinot, joilla kaukolämmön tuotannossa päästään eroon fossiilisista polttoaineista. 

Asiaa tutkii LUT-yliopiston Energiatekniikan Kaukolämmön tulevaisuuden ratkaisut -hanke, joka käynnistyi projektipäällikkö Mika Laihasen johdolla helmikuussa 2022.  Vuoden 2023 loppuun jatkuvan projektin vastuullinen johtaja on professori Tapio Ranta ja hankkeessa työskentelee osa-aikaisesti kolme tutkijaa.

Laihanen sanoo, että kaukolämpö on pitkään ollut energia- ja kustannustehokas lämmitystapa taajamissa. Uudet tuotantomuodot ovat kuitenkin tarpeen, sillä fossiiliset polttoaineet ovat tulossa tiensä päähän myös kaukolämpökattiloissa.

– Kaukolämpö on Suomen yleisin rakennusten lämmitysmuoto, joten kysymys on todella suuresta asiasta, sanoo Laihanen, joka kertoo kokevansa hankkeen hyvin motivoivaksi.

– Tällainen kysymys sopii erinomaisesti yliopiston ratkottavaksi.

Hankkeen tavoitteena on kartoittaa ja analysoida vaihtoehtoisia ei-polttavia teknologioita kaukolämmön tuottamiseksi tulevaisuudessa.

– Kansainväliset ja kansalliset hiilineutraalisuustavoitteet sekä fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu pakottavat kaukolämmöntuottajia etsimään uusia tuotantotapoja, jotta kuluttajille voidaan toimittaa kaukolämpöä kilpailukykyisesti nykyisiä putkia pitkin.

 Projektissa tutkittavia tuotantotapoja ovat ainakin geolämpö, suuren mittakaavan lämpöpumput, teollisuuden jätelämpö, vetytalous, sähkökattilat ja pienydinvoimalat.

Laihasen mukaan jokaiseen tuotantotapaan liittyy vielä paljon kysymyksiä. Geolämpöä on tutkittu paljon, mutta läpimurtoa ei ole tullut. Lämpöpumput ja vetytuotanto vaativat paljon sähköä. Teollisuuden jätelämpöä on saatavilla vain tehtaiden vieressä.

– Mikäkö on lupaavin? Sitä en osaa vielä sanoa, mutta noin vuoden päästä tietoa on paljon. Nyt kartoitamme myös, löytyykö ulkomailta kiinnostavia ratkaisuja.

Laihanen sanoo, että Etelä-Savossa on kaukolämpölaitoksissa tehty jo hyviä ratkaisuja.

– Täällä poltetaan pääosin puuta. Joukossa on vielä osin turvetta, jota ei nähdä tulevaisuuden ratkaisuna.

Juttu: Tapio Honkamaa
Kuva: Kimmo Iso-Tuisku

Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelman parhaan  kandidaattitutkielman vuonna 2022 teki Jenni Ikonen. Tieteenkesyttäjänä 2022 palkittiin professori Juha Helenius, Tieteenkesyttäjä juniorin tunnustuksen sai lukiolainen Antti Karonen ja kunniamaininnan Ville Hahl Urheilupuiston yläkoulusta. 

Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelman opiskelija Jenni Ikonen kiinnostui tuotekehityksen ympäristövaikutuksista, kun aiheesta mainittiin eräällä kurssilla.

– Jo tuotekehityksen suunnitteluvaiheessa määritellään merkittävä osa tuotteen ympäristövaikutuksista, joten kestävän kehityksen tavoitteiden huomiointi on tuotteen kehitysvaiheessakin äärimmäisen tärkeää, Ikonen kertoo.  

Ikosen kandidaattitutkielman aihe oli “Kestävän kehityksen tavoitteiden integrointi suomalaisten startup-yritysten tuotekehitysprosessiin”. Hän haastatteli tutkielmaansa ajankohtaisia suomalaisia startup-yrityksiä. Syntyi malli, johon Ikonen koosti kirjallisuuden ja yritysten mainitsemia kestävän kehityksen tavoitteita tuotekehitysprosessissa.

– Erityisen mielenkiintoista ja positiivista oli huomata kuinka paljon suomalaiset startupit panostavat kestävään kehitykseen. Esimerkiksi useampi haastattelemani startup tuotti kestävämpää vaihtoehtoa johonkin saastuttavampaan materiaaliin. Haastatteluissa huomasin, että kestävä kehitys on myös mahdollisuus yrityksille, Ikonen sanoo. 

Ikosen tutkielma palkittiin Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelman parhaana kandidaattitutkielmana 2022. 

– Työn laatu ja syvyys vastaavat pro gradu -tutkielman tasoa yrittäjyyden alalla. Tutkimuksen aihe liittää sen kansainvälisesti kasvussa olevaan ajankohtaiseen akateemiseen tutkimukseen yrittäjyyden ja innovaation alalla, tuoden uusia ja mielenkiintoisia näkemyksiä käynnissä olevaan keskusteluun, toteaa tutkielman ohjaaja, LUT-yliopiston professori Mikko Pynnönen.

Helenius osaa avata tiedettä ja käsitteitä  

Vuoden 2022 tieteenkesyttäjänä palkittiin professori Juha Helenius, joka toimii Ruralia-instituutissa Mikkelissä osana Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin tiimiä. Heleniuksen asiantuntemuksen keskeiset alat, kuten kestävät ruokavaliot ja ruokajärjestelmät sekä kiertotalous maataloudessa, ovat vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheita ja keskeisessä asemassa ratkaisemassa globaaleja kestävyyshaasteita.

– Professori Juha Helenius on ollut koko uransa ajan aktiivinen tiedekentän edustaja yhteiskunnallisella tasolla. Hän on ollut mukana lukuisissa haastatteluissa ja julkisissa paneelikeskusteluissa osallistuen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.  Erityisen suurena ansiona pidetään Heleniuksen taitoja avata tiedettä ja tieteellisiä käsitteitä, mistä on osoituksena esimerkiksi hänen osallistumisensa Perheiden tiedepäivät -tapahtumaan, jossa hän vastasi lapsilta ja nuorilta tulleisiin tiedekysymyksiin, pääsihteeri Matti Malinen Mikkelin yliopistokeskuksesta kertoo valintaperusteista.  

Tieteenkesyttäjä-tunnustus myönnetään vuosittain henkilölle tai henkilöille, jotka ovat ansiokkaasti tuoneet tiedettä julki helposti ymmärrettävässä muodossa. 

Ahkerat nuoret lahjakkuudet  

Vuoden 2022 Tieteenkesyttäjä Juniori -tunnustuksen sai Mikkelin lukion opiskelija Antti Karonen. Tunnustuksen kriteerinä on syvä intressi ja intohimo johonkin aiheeseen tai oppiaineeseen. 

Perusteluissa todettiin, että Karonen on lahjakas opiskelija erityisesti matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa ja kuuluu biologian olympiavalmennettaviin. Nuoresta asti hänellä on ollut kyky hahmottaa hankaliakin matemaattis-luonnontieteellisiä pulmia ja taipumus saada erilaisten ilmiöiden loogiset yhteydet nopeasti haltuun. Hän on myös osoittanut opinnoissaan suurta ahkeruutta ja määrätietoisuutta.

Kunniamaininnan sai Urheilupuiston yläkoulun 9C-luokan oppilas Ville Hahl, joka on paitsi erinomaisesti menestynyt koulussa, myös kiinnostunut monipuolisesti eri oppiaineista ja tieteenaloista ja kykenee lähestymään ongelmia eri näkökulmista ja keskustelemaan niistä rakentavasti. 

Kaikki tunnustukset julkistettiin Mikkelin Tiedepäivillä keväällä 2022.

Teksti: Elina Jäntti, Sirpa Rautiainen
Kuva: Ulla Jurvanen

Juha Helenius on Suomen Akatemian ruokaohjelman ohjelmajohtaja

Professori Juha Helenius uskoo, että maataloutta on mahdollista harjoittaa ilman tuontilannoitteita ja fossiilisia polttoaineita.

– Ilman tuontilannoitteita satotaso laskee jonkin verran. Se on hyväksyttävä, koska se on ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta kestävä tapa viljellä.

Helenius on työskennellyt Helsingin yliopiston agroekologian professorina vuodesta 1996. Viimeksi kuluneet kolme vuotta hänen työtuolinsa on sijainnut Ruralia-instituutissa Mikkelin yliopistokeskuksessa. 

Heleniuksen uusi urakka on ohjelmajohtajuus Suomen Akatemian strategisen neuvoston tutkimusohjelmassa ”Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää” (FOOD).

Kolmivuotinen pesti alkoi syyskuun alussa. Vaikka resurssit ohjelmajohtamiseen ovat pienet, muodostuu ohjelman tukijoista ja yhteistyökumppaneista Heleniuksen mukaan toimiva verkosto.

– Tehtäväni on osa-aikainen siten, että teen sitä kolmena päivänä viikossa. Voin palkata myös assistenttiapua, sanoo Helenius, joka ohjaa edelleen myös väitöskirjatöitä.

Suomen Akatemian ruokaohjelman taustat ovat kunnossa. Mukana on satakunta sidosryhmää, joukossa muun muassa kaikki isot tutkimuslaitokset, kuten Ilmatieteenlaitos ja Luonnonvarakeskus sekä Helsingin yliopisto.

– Mukana on myös alan yrityksiä, joissa tehdään aidosti vastuullista työtä. Yhteisenä tavoitteena on löytää ratkaisuja isoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Heleniuksen mukaan tavoite on, että kaikki osapuolet pellolta kauppaan saavat oikeudenmukaisen osansa ruokajärjestelmän ketjusta, samoin kuin se, että kaikilla suomalaisilla on varallisuuteen katsomatta varaa syödä. Viljelijöiden asemaa on pidetty ruokaketjussa liian heikkona ja kaupan asemaa liian vahvana.

– Viljelijöiden asema vahvistuu, koska maatalojen tuotantopanokset tulevat aiempaa enemmän omasta takaa, kun keinolannoitteet jätetään pois ja bioenergia tulee pellosta ja lantalasta.

Helenius sanoo, että ilman keinolannoitteita satotaso laskee noin kolmanneksen.

– Laskun maksajako? Kestävä ruoka maksaa jonkin verran enemmän kuin tehotuotettu, mutta hinta kannattaa maksaa. Kuka meistä haluaa, että luonto kärsii koko ajan enemmän?

Helenius esittää toisenkin vastakysymyksen. Onko nykyinen tehoviljely tuottanut esimerkiksi viljelijöiden kannalta hyvän kannattavuuden ja onko se ollut ympäristön kannalta kestävää?

– Tehotuotannon logiikka on väärä. Haluamme tuottaa merkittävää uutta tietoa, joka saa meidät muuttamaan ruokatuotannon tapoja ja ruokavalioita. Ilmasto ja kansanterveys hyötyvät, kun ruokavaliota kevennetään.

Heleniuksen ajatuksia on testattu vuosien ajan käytännössä Hyvinkään Palopurossa kolmen luomutilan yhteisessä hankkeessa. Palopuro haastaa nykyisen tuotantotavan bioenergiaan pohjautuvalla tuotannolla, joka perustuu ideaan yhdistää peltojen viljavuuden hoito, kierrätyslannoitus sekä bioenergian tuotanto.

– Palopuron toiminta on vakiintunutta ja se jaksaa hyvin. Alueelle on perusteilla myös panimo, joka pääsee tekemään paikallisella biokaasulla ylivertaisen ilmastoystävällistä olutta.

Hyvinkäällä hiljakkoin vierailleelle maa- ja metsätalousministeri Antti Kurviselle Heleniuksen tutkimusryhmällä oli selkeä viesti.

– Palopuron ideasta elokuussa väitellyt tutkija Kari Koppelmäki kannusti ministeriä sanomalla, että hän jää historiaan ajamalla systeemimuutoksen alkutuotantoon. Emme tarvitse tilojen ulkopuolelta lannoitetta ja energiaa. Saamme kaiken omasta takaa, kun kierrätys saadaan toimimaan, Helenius sanoo.

Helenius tähdentää, että hajautettu tuotantojärjestelmä on paitsi luonnolle hyväksi niin myös aluepolitiikan kannalta hyvä asia. Taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy, kun energia ja lannoitteet tuotetaan itse.

– Hajautettu järjestelmä tuottaa elinvoimaa alueille. Se edistää myös yhteiskunnan iskunkestävyyttä, kun omavaraisuus ja huoltovarmuus kohenevat. 

Juha Helenius

• Syntynyt 1956 Tampereella.
• Työskennellyt muun muassa tutkijana ja tutkijaopettajana Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemiassa ja Maatalouden tutkimuskeskuksessa sekä vierailevana tutkijana Lontoon yliopistossa.
• Helsingin yliopiston agroekologian professori vuodesta 1996.
• Asuu Mikkelin Rantakylässä puolisonsa Paulan kanssa.
• Neljä lasta, kolme lapsenlasta.
• Harrastaa luonnon seurailua ja liikuntaa, kuten jääpalloa, hiihtoa, sauvakävelyä ja juoksua sekä oman metsäpalstansa hoitoa ja monimuotoisuuden vaalimista.

Juttu: Tapio Honkamaa
Kuva: Sirpa Piskonen

“The best thing in Mikkeli is by far the atmosphere among students, everyone is so helpful and friendly to each other. Also, not to mention the beautiful nature surrounding Mikkeli!” 

– Otava, first year student, Finnish

“Mikkeli is a small town but that is what I like about it. Indeed, it makes it a typical and more authentic. I enjoy walking or running in the forest, especially in autumn when nature has beautiful colors. The landscape in Mikkeli, which is a mix of lakes and forests, is very pleasant for me because it is very different from the landscapes of my mountainous regions in France.”

– Eline, an exchange student, French

”What is best in Mikkeli is the warm-hearted people that make this place feel like home. I have made connections here that I will forever value and would not trade my Mikkeli experience for anything else.” 

– Renja, second year student, Finnish/Peruvian

“I love the people in Mikkeli; everyone is nice and friendly. Living in a small town, I like how I’m familiar with everyone, from the people in the supermarket to the bodyguards in the bar – haha. Summer in Mikkeli is also one of the most beautiful things that I can imagine. I just adore spending my summer in Mikkeli.”

-Khai, second year student, Vietnamese

Juttu: Matias Rikka

Töissä täällä: Sirpa Piskonen

Sirpa Piskosen tie yliopistomaailmaan kulki tehdastyön ja yrittäjyyden kautta. Ensimmäinen työpaikka oli kahdeksan vuoden rupeama Mölnlycken laadunvalvonnassa, jota seurasi muutaman vuoden jakso yrittäjänä.

Kirjoittaminen kiinnosti kuitenkin enemmän nuorta naista ja hän opiskeli Otavan Opistossa tiedotus- ja viestintälinjalla. Sitten seurasivat toimittajan työt Viikkoset-lehdessä ja freelancerina sekä jakso Mikkelin sotilasläänin esikunnassa sihteerinä.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituuttiin Mikkeliin Piskonen tuli johdon sihteeriksi elokuussa 1999. Johdossa toimi tuolloin ja vielä vuosia eteenkin päin professori Pirjo Siiskonen.

– Yliopistomaailma oli aloittaessani ihan outo ja ihmeellinen minulle, mutta kivojen työkavereiden avulla pääsin siihen nopeasti sisälle. Parasta työssäni ovat ihanat työkaverit.

Ruralia-instituutti on Piskosen mielestä erittäin innostava, joustava ja tasa-arvoinen työyhteisö. Hän kehuu työnantajaansa myös siitä, että sai työn ohella ja työnantajan kustantamana suorittaa Helsingissä Markkinointi-instituutissa sihteerin ammattitutkinnon.

Myllerrystäkin on kyllä ollut riittämiin. Ruralia-instituutti on Piskosen uran aikana käynyt läpi monta organisaatiomuutosta, ja nimikin on vaihtunut Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta Ruralia-instituutiksi.

– Vuonna 2016 Yliopistopalveluiden perustaminen Helsingin yliopistoon merkitsi myös minun tehtäväni siirtymistä Ruralian henkilöstöstä uuteen organisaatioon, jolloin esimies vaihtui Helsinkiin ja sain paljon uusia kollegoja. Käytännön työtehtäviini muutos ei vaikuttanut.

Mielekkyyttä toimenkuvaan yleishallinnon sihteerin tehtävien rinnalle on antanut yhä kasvava viestinnän merkitys instituutissa. 

– Siinä olen päässyt hyödyntämään toimittajan työssä saamaani kokemusta. Olen mukana tekemässä instituutin omaa tiedotuslehteä, ylläpitämässä verkkosivuja sekä julkaisemassa uutisia some-kanavissa. 

Piskonen sanoo, että viestintä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan sisällä – jonka yksi osasto Ruralia-instituutti on – on tärkeä osa tiedonvälitystä.

– Ruralia-instituutti, jonka toinen toimipaikka sijaitsee Seinäjoella, on osana Helsingin yliopistoa sekä Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksia, todella mielenkiintoinen työpaikka, jossa pääsee kuulemaan ja näkemään ensimmäisten joukossa kaikenlaisista uusista tutkimustuloksista.

Mukavaa työyhteisöä ja kivoja työkavereita ennakoi Piskonen varmasti kaipaavansa, kun hän siirtyy vuoden 2023 aikana eläkkeelle.

– Onneksi minulla on viisi ihanaa lapsenlasta, jotka varmasti osaltaan auttavat minua tässä elämänmuutoksessa. Ja jos ikävä oikein iskee, olen varmaan vielä myöhemminkin tervetullut pistäytymään työpaikan Kettu-kahviossa pullapitkon kanssa, Sirpa Piskonen arvelee.

Juttu: Tapio Honkamaa
Kuva: Antero Teittinen

Professori Henri Hakala: Etelä-Savolla on otollinen hetki

Kaikki kynnelle kykenevät eivät suinkaan enää halua pois maakuntakaupungeista. Professori Henri Hakala sanoo, että digitalisaatio on muuttanut pelisääntöjä Etelä-Savon kannalta suotuisammiksi.

– Jännä muutos on menossa. Koronapandemia ja sen mukanaan tuoma nopea työnteon digitalisaatio sai ihmiset katsomaan mahdollisuuksia elää, työskennellä ja yrittää myös maakuntakaupungeista käsin, sanoo Hakala, joka hoitaa LUT-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyysprofessuuria Mikkelin yliopistokeskuksessa.

Hakala sanoo digitalisaation muuttaneen pelisääntöjä. Kommunikaatioteknologia on tasoittanut tilannetta pienten kaupunkien hyväksi, vaikka innovaatioille otollisin ympäristö edelleen on tiheästi asutuissa isoissa kaupungeissa.

– Innovaatiota syntyy yleensä, kun erilaiset ihmiset kohtaavat, mikä on tyypillisintä suurissa kaupungeissa.

Hakala sanoo, että otollinen hetki kannattaa käyttää hyväksi myös Etelä-Savossa. Hän on tutkinut viime aikoina perusteellisesti Mikkelin yrittäjyysekosysteemiä hankkeessa, jonka raportti valmistui viime vuonna.

Pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, kuten Mikkeliä ja Savonlinnaa verrataan Hakalan mukaan liian helposti suurempiin. Hän huomauttaa, etteivät ne ole pienoismalleja suurkaupungeista.

– Elämisen ja yrittäjyyden dynamiikka on toisenlainen kuin isoissa kaupungeissa. Sen vuoksi ajatuksia ei voida välttämättä kopioida suurista kaupungeista pieniin. Toki on hyvä silloin tällöin ottaa oppia vaikka Silicon Valleystä, mutta silloin pitää muistaa lähtökohdat.

Merkittävä ero piilee resurssien määrässä, joita isoissa kuvoissa on melkein rajattomasti.

– Pienten on erikoistuttava, jotta ne voivat tulla hyväksi jossakin. Valintoja on tehtävä, mutta niihin ei saa toisaalta lukkiutua liikaa.

Rehellisyys kannattaa Hakalan mukaan myös tässä yhteydessä. Kaupunkien elinkeinopolitiikasta vastaavien on kysyttävä, onko meillä jotakin todella erityistä osaamista.

– Rehellinen ja kriittinen pitää olla, mutta ei negatiivinen. Kyllä kaikilla alueilla on vahvuuksia. Esimerkiksi Mikkelissä on todella paljon vesiosaamista ja myös matkailu- ja ruokapuolella on vahvuuksia.

Hakala lisää, että piilossa on varmasti myös paljon sellaista osaamista, jonka hyödyntäminen tarvitsee tuekseen oikeat verkostot naapurikaupungeista, Helsingistä ja maailmalta.

Hakala muistuttaa, ettei hyväkään ekosysteemi sinällään synnytä yrityksiä, mutta huono ekosysteemi voi estää niiden synnyn.

– Alueen hengellä on iso merkitys. Halutaanko yrityksiä maksamaan veroja vai halutaanko, että ne tuntevat itsensä arvostetuiksi ja että niille halutaan tarjota hyvät palvelut.

Kunnilta Hakala kaipaa palveluasennetta ja oppimista. Muuten yritysten houkutteleminen alueelle on vaikeaa. 

– Kuntien tulisi miettiä, miten ne voivat palvella yrityksiä mahdollisimman hyvin, jotta nämä voisivat kasvaa ja kehittyä – ja sen tuloksena maksaa veroja.  Se on pieni, mutta vaikea muutos toimintatavoissa.

Hakalan mukaan yrityksille otollinen ekosysteemi on helppo kuvailla.

– Avoin ja joustava organisaatio, joka luottaa osaamiseen. Yrittäjää arvostetaan aidosti.

Hakala muistuttaa, että Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen yrityksillä on yksi verraton etu, jota ne eivät käytä läheskään tarpeeksi: LUT-yliopiston kautta niillä on hyvä reitti maailmalle.

– Liian harvoin sitä tietä kuljetaan. Se kyllä kannattaisi, sillä meillä on naapurikaupunkien kampuksilla paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka mieluusti jäisivät Suomeen töihin.

Jottei totuus unohdu, Hakala palauttaa mieleen, etteivät kaikki yritykset tavoittele huimia kasvulukuja ja kansainvälisyyttä. 

–  Suurin osa yrityksistä tekee tavallista, arkista työtä, joka on välttämätöntä, koska tarvitsemme paikallista palvelua ja tuotteita. Kannattaa muistaa, että suosimalla paikallista pienyrittäjää pidämme osaltamme yllä oman asuinalueen vireyttä.

Juttu: Tapio Honkamaa
Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia 

Professori Amit Bhatnagar johtaa Mikkelin uutta koulutusohjelmaa

–  Odotan erittäin innoissani uusia opiskelijoita Mikkeliin, sanoo LUT-yliopiston vesienkäsittelyn professori Amit Bhatnagar.

Professori seisoo uutuuttaan kiiltävässä LUT-yliopiston erotustekniikan laboratoriossa Tuma-rakennuksen alakerroksessa Mikkelin Kirjalassa. Laboratorio uudistettiin viime kesänä täysin ja nyt Mikkelissä on Suomen moderneimmat fotobioreaktorit levätutkimukseen. Osa vedenkäsittelyn uusista tutkimuslaitteista on vielä saapumatta.

Vuoden 2023 syksyllä LUT-yliopisto aloittaa Mikkelissä vesiteknologian diplomi-insinöörikoulutuksen Bhatnagarin johdolla. Mikkelille tämä on iso harppaus, sillä se on ensimmäinen yliopistotason maisteriohjelma kaupungissa.

– Olot tutkimukselle ja opetukselle ovat Tumassa erittäin hyvät. Kollegat ovat avuliaita ja ystävällisiä, joten voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen työskentelyyni LUT-yliopiston leivissä Mikkelissä, Bhatnagar sanoo.

Aloituspaikkoja uudessa maisteriohjelmassa on 20–25. Koulutusohjelma on englanninkielinen ja opintoihin voivat hakea opiskelijat, joilla on jo alempi korkeakoulututkinto esimerkiksi kemian, kemiantekniikan, prosessitekniikan tai ympäristötekniikan alalta. Laajuudeltaan ohjelma on 120 opintopistettä. Haku maisteriohjelmiin alkaa loppuvuodesta 2022.

Erotustekniikan vesiteknologian osaajat ovat avainasemassa ratkaistaessa elintärkeää kysymystä puhtaan veden riittävyydestä. Bhatnagar sanoo tiedemiehenä etsivänsä ratkaisuja ihmiskunnan suuriin ympäristökysymyksiin.

– Etsimme keinoja, joilla jätevesiä voidaan käsitellä kestävästi ja tehokkaasti. Keinojen tulee olla käyttökelpoisia myös köyhissä maissa, sanoo Bhatnagar, joka on tutkimusalansa kansainvälisesti tunnetuimpia ja viitatuimpia tutkijoita.

Yksi Bhatnagarin tutkimuskohde on mikroleviin perustuva jätevedenkäsittely, jossa ravinnejäämiä ja mikrohiukkasia poistetaan jätevedestä levän avulla. Tavoitteena on lisäksi, että jäljelle jäävästä biomassasta tehdään biolannoitteita.

Bhatnagar työryhmineen tavoittelee levänpuhdistusteknologiaa, joka on halpa ja ympäristöystävällinen tapa puhdistaa jätevesiä

– Tarvitsemme vielä kolmesta viiteen vuotta, jotta voimme saada käytännön tuloksia.

 Vesitekniikan DI-ohjelma tukee Mikkeliin kehittyvää Blue Economy Mikkeli -osaamiskeskusta, jossa erityisosaamisena ovat jätevedenpuhdistusteknologiat, prosessisuunnittelu ja lietteen käsittely.

DI-ohjelman saaminen Mikkeliin on huomattava vahvistus myös Mikkelin yliopistokeskukselle.

LUT-yliopistolla toimii Mikkelissä kuusi professoria ja 25 tutkijaa. Lisäksi 10 tutkijan työ Lappeenrannassa sivuaa Mikkelissä tehtävää tutkimusta. Yhteensä erotustekniikan osastolla työskentelee noin 100 tutkijaa.

DI-koulutuksen edellytys oli yritysten myönteinen suhtautuminen. Käynnistämisrahoitusta ovat myöntäneet Suur-Savon energiasäätiö, Suur-Savon Osuuspankki, Osuuskauppa Suur- Savo, Mipro Oy, Operon Group Oy, LähiTapiola Savo-Karjala, Mikkelin yliopistokeskus ja Mikkelin kaupunki.

Juttu: Tapio Honkamaa

Kuvat: Pihla Liukkonen, Kontrastia,
Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkelissä selvitetään tekijänoikeuden alaisten aineistojen käyttöä

Kansalliskirjasto aloitti tammikuussa Mikkelissä tutkijaresidenssikokeilun, jossa selvitetään tutkimuskirjaston tekijänoikeuden alaisen digitoidun sanomalehtiaineiston tutkimuskäyttöä. 

– Kokeilussa residenssin tutkijalle tarjotaan mahdollisuus kerätä tutkimusaineistoa tavalla, jonka toteuttaminen olisi normaalissa vapaakappaleiden työasemakäytössä hyvin haastavaa, sillä siinä aineistoa ei voi tallentaa tai kopioida, sanoo projektisuunnittelija Jukka Mikkonen Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteestä.

Kokeilun tutkijalle eli Mikkoselle tarjotaan pääsy tutkimuskirjaston tekijänoikeuden alaisiin digitaalisiin aineistoihin, kuten viime vuosina julkaistuihin sanoma- ja aikakauslehtiin. 

Residenssissä tarkastellaan, millaisia hallinnollisia, juridisia, teknisiä ja muunlaisia pulmakohtia tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttöön ja tallentamiseen liittyy sekä hankitaan tietoa aineistonhallintakäytäntöä ja tulevia tutkijoita varten. 

Mikkonen sanoo, että Kansalliskirjaston täytyy olla tarkkana siitä, että tekijänoikeuden alaista aineistoa käsitellään lain mukaisesti.

– Miten sitten tutkimusaineiston käyttö, hallinta ja tallentaminen tulisi toteuttaa? Mitä saa viedä talon ulkopuolelle etätöihin ja missä muodossa? Miten aineistoa voisi tallentaa tutkimuksen verifiointia ja jatkokäyttöä varten, listaa Mikkonen kokeilun tavoitteita.

Mikkosen residenssissä tekemä tutkimus liittyy hänen Koneen Säätiön rahoittamaan filosofiseen Estetiikka ympäristönsuojelussa -tutkimushankkeeseen, joka toteutetaan 2023 -25.

–  Selvitän siinä, missä määrin ympäristönsuojelua on mahdollista, mielekästä ja järkevää motivoida estetiikalla ja millä tavoin esteettiset kokemukset luonnossa ja taiteissa voivat auttaa kestävän elämäntavan kehittämisessä.

Mikkonen kertoo tarkastelevansa ympäristöesteettisessä tutkimuksessa sitä, millaisia esteettisiä arvoja ja kokemuksia viimeaikaisissa sanomalehtikirjoituksissa liitetään kansallispuistoihin.

–  Kansallispuistoillahan on alusta saakka ollut kaksijakoinen tai ristiriitainenkin tehtävä: suojella alkuperäistä luontoa ja toisaalta tarjota suurelle yleisölle virkistystä ja luontokokemuksia.

Tutkimusaineistona toimivat kirjoitukset maakunta- ja paikallislehdissä, jotka koskevat uusia kotimaisia kansallispuistoja, kuten vuonna 2017 perustettua Hossaa ja vuonna 2022 perustettua Sallaa sekä tiedekansallispuistoksi esitettyä Evon retkeilyaluetta.

Tutkittavana ovat pääkirjoitukset, artikkelit, reportaasit ja kolumnit erityisesti seuraavissa sanomalehdissä: Kainuun Sanomat, Lapin Kansa, Etelä-Suomen Sanomat ja Hämeen Sanomat.

Residenssipilotin idea

Mikkelin kokeilu seuraa kansainvälisiä esimerkkejä muun muassa Hollannista ja Ranskasta. Sen aikana Kansalliskirjasto voi tarjota monipuolisemmin tutkimuskäyttöön aineistoja, joiden käyttö on muutoin lainsäädännöllisistä syistä tai kokoelman suojelun takia rajoitettua.

Aineistojen käyttö toteutetaan juridisesti ja eettisesti kestävällä tavalla. Kansalliskirjasto tarjoaa tutkijalle Digi.kansalliskirjasto.fi-työkalujen arviointia ja kehittämistä tutkimuksen näkökulmasta.

Juttu: Tapio Honkamaa

Kuvat: Harri Hakala, Ulla Jurvanen