Yhteisöpedagogian opiskelija Juno Janhunen sai töitä tiedekasvatukseen kuuluvan pakopelin ohjaajana.
Moni Mikkelin kahdeksasluokkalainen on jo pelannut Emman mysteeri -nimistä pakopeliä, joka seikkaillaan läpi Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelytiloissa.
Muistin ja Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatuksen yhteistyönä syntyneen pakopelin ideana on hypätä historiantutkijan saappaisiin kuvitteellisen tarinan avulla.
Pakopeli kuuluu Mikkelin yliopistokeskuksen koordinoimaan Tiedepolkuun, joka tarjoaa eri luokka-asteille sopivia tiedekasvatuksen oppimateriaaleja opetussuunnitelman tueksi.
Kahdeksannen luokan tiedekasvatuksen kokonaisuutta toteutetaan yhteistyössä Sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa.
Pelin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatuksesta vastaava projektipäällikkö Heidi Huovinen ja Muistin museopedagogi Mikko Siitonen.
Pelin ohjaajana toimii Xamkin yhteisöpedagogiikan opiskelija Juno Janhunen.
– Tiedekasvatusta voi tehdä monella tavalla. Emman mysteeri -pakopeli on tiedekasvatusta historian näkökulmasta. Pelin avulla osallistujat oppivat ymmärtämään historian tulkintaa ja sitä, että historian tutkimus koostuu palasista, Janhunen kertoo.
Pakopelissä tehdään erilaisia tulkintoja tarinasta, arvioidaan lähteiden luotettavuutta ja motiiveja.
– Pelaajat pääsevät oppimaan toiminnallisesti ja käyttämään päätään ongelmanratkaisuun, Janhunen sanoo.
Harjoittelusta palkkatyöksi
Alkuun pakopelin ohjaaminen oli osa Janhusen opintoihin kuuluvaa harjoittelua.
– Muisti etsi työharjoittelijaa ohjaamaan peliä, ja sain paikan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Harjoittelun jälkeen ohjaaminen on ollut ihan palkallista tuntityötä.
Työ on ollut Janhusen mukaan hyvin opettavaista: se on antanut hänelle enemmän itsevarmuutta ryhmänohjauksen tilanteisiin, jotka ovat yksi keskeinen osa yhteisöpedagogin työtä. Tyhmänohjaustaitoja opetellaan yhteisöpedagogiikan opinnoissa jo ensimmäisen vuoden opiskelujaksolla.
– Olen huomannut, että pärjään ohjaajana. Työ on kehittänyt ammatillista osaamista ja opettanut erityisesti pelillisten menetelmien hyödyntämistä kasvatuksessa.
– Parasta on nähdä, kun osallistujat kokevat keksimisen ja oivaltamisen iloa. On myös innostavaa seurata, miten ryhmädynamiikka kehittyy ja millaisia ratkaisuja osallistujat löytävät yhteistyön kautta.
Pakopeli on suunnattu pääasiassa kahdeksasluokkalaisille, mutta myös pelikasvatuksen ja yhteisöpedagogian opiskelijat ovat käyneet pelaamassa sitä.
Arvokasta työkokemusta opiskelijoille
Tiedekasvatuksen ja Muistin kanssa työskentely on ollut Janhuselle arvokasta myös siksi, että opiskelijan ei ole helppoa työllistyä Mikkelissä oman alan töihin.
Yhteisöpedagogian opiskelijoiden opintoihin sisältyy kolme erillistä työharjoittelua ja paljon työelämäyhteistyötä. Myöskään harjoittelupaikkoja ei ole helppoa löytää Mikkelistä – saati sellaista harjoittelupaikkaa, josta voisi saada palkkaa.
– Palkka osoittaa arvostusta opiskelijan tekemälle työlle, Janhunen sanoo.
Palkkaus auttaisi opiskelijaa myös sitoutumaan Mikkeliin.
“Moni opiskelukaveri on lähtenyt kotipaikkakunnilleen tekemään työharjoitteluita, kun Mikkelistä paikkaa ei ole löytynyt.”
Oman alan työkokemus on Janhusesta tärkeää, koska se antaa mahdollisuuden kokeilla eri vaihtoehtoja ja oppia, missä omat vahvuudet työelämässä ovat.
– Harjoittelujen ja töiden kautta saa rohkeutta ja käytännön taitoja omaan tekemiseen.
Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Riikka Silkala, Volat Oy