Kestävä kehitys ohjaa yhä vahvemmin Suomen Kansalliskirjaston digitointitoimintaa. Uusi nelivuotinen kestävän kehityksen teemoja painottava ohjelmakausi on parhaillaan käynnissä.
Kansalliskirjaston valtava aineisto muuttuu hitaasti mutta varmasti paperilta digitaaliseen muotoon. Käytännössä digitointi tapahtuu Mikkelin toimipaikalla Pursialassa, missä työskentelee noin 40 alan ammattilaista.
Kansalliskirjastolla on lähes ehtymätön 115 hyllykilometrin aineisto keskiajalta nykyaikaan, josta noin viisi prosenttia on tähän mennessä digitoitu. Pisimmällä on sanomalehtien digitointi, josta noin kolmannes on valmiina.
Kansalliskirjasto digitoi vuosittain 2–3 miljoonaa sivua aineistoa. Tällä hetkellä Kansalliskirjaston digitaalisissa kokoelmissa on yli 30 miljoonaa sivua digitoituja sisältöjä ja lisäksi digitoituja äänitteitä.
Kansalliskirjaston digitointi perustuu nelivuotisiin digitointiohjelmiin. Uusin Kansalliskirjaston digitointiohjelma on käynnissä 2025–2028.
Tärkeä osa digitointia on kestävän kehityksen huomioon ottaminen. Työtä ohjaavat YK:n Agenda 2030:n tavoitteet ja Helsingin yliopiston sekä Kansalliskirjaston omat ohjelmat.
– Digitointiohjelma nojaa YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja hyödyntää sen tarjoamia työkaluja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan arvioinnissa, sanoo projektipäällikkö Anna-Elina Ukkonen Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteestä.
Ukkonen sanoo, että kestävyys näkyy digitoinnissa monella tavalla. Asiassa on ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kulma. Kulttuuriperinnön digitointi turvaa myös tiedonsaannin tasa-arvoa.
Digitointi on ilmastoteko esimerkiksi siinä mielessä, että se vähentää tarvetta matkustaa tiedon luo. Ilman ympäristövaikutuksia ei digitointikaan suju, sillä digitaalisen aineiston tuottaminen synnyttää osaltaan päästöjä.
Digitoinnin laatua, digitointiprosessin sujuvuutta tai aineiston löydettävyyttä voidaan Ukkosen mukaan jo nyt parantaa tekoälypohjaisilla ratkaisuilla, mutta sen laajemmat hyödyt on vielä punnittava suhteessa haittoihin.
– Tekoälyjärjestelmät käyttävät valtavia laskennallisia resursseja ja siten suuren määrän energiaa ja datakeskusten jäähdytykseen käytettävää vettä.
Valtavasta aineistosta on tehtävä valintoja, koska kaikkea ei voi eikä kannatakaan digitoida. Digitoitavat aineistot on valittu yhteistyössä eri tieteenaloja edustavien neuvottelukuntien kanssa ja asiakastoiveita kuunnellen.
– Näin on voitu turvata, että digitoitavalle aineistolle on tiedossa aktiivinen käyttäjäkunta ja että eri käyttäjäryhmien tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduksi. Sekin on osa kestävyyttä.
Kansalliskirjaston digitalisoitujen aineistojen käyttäjissä on paljon tutkijoita ja sukututkijoita. Tekijänoikeudesta vapaat ja lisensioidut aineistot ovat kaikkien käytettävissä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa, ja kaikki digitoitu aineisto on saatavilla vapaakappalekirjastojen kautta.
Ukkonen arvioi, että tiedottamista Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista olisi hyvä lisätä vaikkapa nuorten suuntaan.
– Kyse on suomalaisen kulttuuriperinnön tallentamisesta. On tärkeää, että se on jokaisen kansalaisen ulottuvilla. Digitoitu kulttuuriperintö on myös merkittävä tutkimuksen ja opetuksen tietovaranto.
Digitointia on toteutettu Mikkelissä 1990-luvun lopulta alkaen, ja Ukkosen mukaan työlle on muodostunut vankka pohja ja toimivat käytänteet. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu kouluttaa Mikkelissä digitoijia, mikä takaa ammattilaisten hyvän saatavuuden.
– Työn laatu on tärkeää, ja se tukee myös kestävän kehityksen periaatteita. Se mitä tehdään, tehdään kerralla hyvin.
Digitointi Kansalliskirjastossa
Kansalliskirjastossa digitoidaan perustoimintana sanomalehtiä. Sanomalehtien pitkä historia on digitoitu aina vuodesta 1771 vuoden 1954 loppuun asti ja edelleen vuodesta 2017 alkaen.
Tällä hetkellä digitoidaan lisäksi Ruotsin ajan kokoelmaa, joka sisältää Suomen kansalliskirjallisuuden vanhimman osan sekä nuotteja ja aikakauslehtiä.
Äänitedigitoinnissa digitoidaan parhaillaan CD-levyjä sekä äänitteitä Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmista. Nämä ovat esimerkiksi säveltäjiltä lahjoituksena saatuja äänitteitä, joita ei ole koskaan virallisesti julkaistu.
Digi.kansalliskirjasto.fi-palvelu
Digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu sisältää Suomessa julkaistuja historiallisia sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, pienpainatteita, karttoja, nuotteja ja muita Kansalliskirjaston aineistoja digitaalisina. Selailun ja hakutoimintojen lisäksi on käytettävissä lataustyökalu ja valmiita avoimen datan aineistopaketteja.
Palvelu sisältää yli 31 miljoonaa sivua aineistoja: sanomalehtiä 21 miljoonaa, aikakauslehtiä 7,5 miljoonaa, kirjoja 2,3 miljoonaa sivua sekä runsaasti nuotteja, karttoja, käsikirjoituksia ja kortistoja.
Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Kansalliskirjasto