Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkija Galina Kallio vaihtoi kauppatieteet ruokatutkimukseen. Nyt hän elää kuten opettaa keskellä suomalaista maaseutua. Kallio väitteli tohtoriksi Aalto yliopiston kauppakorkeakoulusta 2018. Pian hän havaitsi, ettei ole omalla alallaan.
– Koin itseni liian epäkaupalliseksi ollakseni kauppatieteilijä, enkä tuntenut sopivani sinne. Olen ollut pitkään kiinnostunut vaihtoehtoisen talouden muodoista ja etsin sopivampaa kotipesää tutkimukselleni.
Tutkijana Kallio haluaa olla edistämässä itselleen tärkeitä arvoja, joita kaupallinen koulutus ja tutkimus eivät hänen mielestään tue.
– Haluan jouduttaa osaltani paradigman muutosta, joka johtaa aidosti kohti kestävää ruokataloutta.
Koneen säätiön rahoittaman hankkeensa myötä Kallio tutustui Ruralia-instituutissa Mikkelissä vaikuttavaan agroekologia professori Juha Heleniukseen, jonka myötävaikutuksella Kallio päätyi tutkijaksi Ruraliaan.
Suomen Akatemian rahoittama kolmívuotinen hanke päättyy tänä vuonna.
– Olen kiinnostunut ruokatalouden vaihtoehdoista ja siitä, miten tavanomaista ruokaketjua haastetaan ruohonjuuritasolta. Olen todella tyytyväinen, että saan tutkia itselleni tärkeää aihetta.
Hanke vei Kallion viime syksynä myös usean kuukauden tutkimusmatkalle Australiaan.
– Reissu oli hieno ja silmiä avaava kokemus. Erityisesti jäi mieleen, että nykymuodossaan koko maa ja kansakunta on rakennettu väkivaltakoneiston voimin alkuperäisväestön hyvinvoinnin kustannuksella.
Loppusuoralle kaartuneen tutkimushankkeen päätelmien aika alkaa olla käsillä. Kallio sanoo, että niitä saamme kuulla loppuseminaarissa kesän kynnyksellä. Kallio jatkaa ensi vuonna ruokatalaouden tutkimista Hiilen varjossa -tutkimushankkeessa, jolle Koneen säätiö on myöntänyt kolmivuotisen rahoituksen.
– Saan jatkaa uudistavan viljelyn tutkimusta Ruraliassa, Kallio iloitsee.
Koko elämänsä suurissa kaupungeissa asunut tutkija elää nyt kuten opettaa. Vajaa vuosi sitten hän muutti perheineen syrjäiselle maaseudulle Varsinais-Suomen Kiskoon. Lähin kauppa ja koulu ovat liki kymmenen kilometrin päässä. Lähin kaupunki on Salo. Talo lämpiää puulla ja vesi tulee omasta kaivosta.
– En ole joutunut luopumaan juuri mistään, ja ainakin olen saanut paljon enemmän kuin kuin mistä olen luopunut. Työ onnistuu pitkälti etänä.
Harrastukseksi on tullut ympärivuotinen uinti luonnonvesissä. Retkeilyreitit alkavat kotipihasta. Uusin perheenjäsen on nelikuinen paimensukuinen lapinkoira, joka on lajina uhanalainen.
– Minusta on myös sukeunut aloitteleva metsäpuutarhuri, joka vaalii monivuotisten kasvien puutarhaansa.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on osa Mikkelin yliopistokeskusta.
Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Sander Vill