Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelman ja Mikkelin yliopistokeskuksen vuoden 2023 MUC Thesis Award -tunnustuksen sai Thu Nguyen.

Thu Nguyen tutki opinnäytetyössään elinkaariarvioinnin vaikutusta vihreään markkinointiviestintään autoteollisuudessa.

– Elinkaariarvioinnin avulla autoteollisuudessa voidaan edistää ympäristöystävällistä suunnittelua. Sitä voidaan käyttää myös kuluttajamarkkinoinnin parantamisessa, International Business -kandidaattiohjelmassa opiskeleva Nguyen kertoo. 

Opinnäytetyössään Nguyen tutki, miten kuluttajat suhtautuvat ympäristöväittämiin ja miten elinkaariarviointia voidaan käyttää markkinointityökaluna Euroopan autoteollisuudessa.

Nguyen keräsi aineistonsa kyselytutkimuksella. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä, jotta voitiin selvittää elinkaariarviointi-pohjaisen tiedon ja vihreän markkinointiviestinnän välinen suhde. 

Oletus oli, että ympäristönäkökulmien liika korostaminen voi vaikuttaa kuluttajiin negatiivisesti. Tulokset kuitenkin osoittavat toista.

– Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että elinkaariarviointiin pohjautuvan tiedon sisällyttäminen vihreään markkinointiin voi lisätä kuluttajien ympäristötietoisuutta ja koettua tuotteen arvoa, mikä lisää aikomuksia ostaa vihreä tuote. 

Tutkielman ohjasi markkinoinnin apulaisprofessorina Cearan yliopistossa Brasiliassa työskentelevä Marcio Mota. Hän opettaa Aallon International Business -kandidaattiohjelmassa brändinhallintaa ja käy luennoimassa kolmen viikon Brand Management -kurssin vuosittain tammikuussa. 

Motan mukaan Ngyuenin kandidaattitutkielma voi auttaa autoyrityksiä parantamaan vihreää markkinointiviestintäänsä ja lisäämään brändiuskollisuutta ympäristötietoisten kuluttajien keskuudessa. 

– Lisäksi tutkimuksessa korostetaan, että on tärkeää tarjota kuluttajille selkeää ja tarkkaa tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista.

International Business -kandidaattiohjelma ja Mikkelin yliopistokeskus palkitsevat parhaan opinnäytetyön tekijän vuosittain. Vuonna 2023 palkinnon teema oli ”Kestävä kehitys ja/tai digitalisaatio liiketoiminnassa”. 

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Ulla Jurvanen

LUT-yliopiston liiketalouden tutkijat keräsivät tarinoita julkisten yrityspalveluiden ja yritysten yhteiselosta Etelä-Savossa. 

Yrittäjien peruspalveluiden koetaan toimivan hyvin Mikkelin alueella. Selkeä aukko on kuitenkin aikaisen vaiheen liikeideoiden kehittämisessä ja hautomisessa. 

Tällaisia tutkimustuloksia saatiin Mikkelin yrittäjyyden ekosysteemin kehittäminen – Mikkeli Entrepreneurial Ecosystem Development -hankkeessa. 

– Mikkelin seudulla innovaatioiden hyödyntämisen ja muuttamisen liiketoiminnaksi nähdään tällä hetkellä toimivan tavoitetasoa heikommin, selvittää tutkija Seppo Luoto tutkimuksen taustoja.

LUT-yliopiston toteuttama hanke tukee Etelä-Savon älykkään erikoistumisen strategiaa ja erityisesti Mikkelin kaupungin strategisia kehittämisalustoja rohkaisemalla ja auttamalla uusien yritysten syntymistä vesi-, metsä- ja ruokateemoissa.

Hankkeen rahoittajana toimi Etelä-Savon maakuntaliitto ja EAKR ja se pohjaa 112:n sidosryhmän edustajan, joita ovat paikalliset yrittäjät, julkisen sektorin edustajat ja opiskelijat, haastatteluihin, jotka toteutettiin vuosina 2020-2021. 

Tutkimustulosten mukaan Mikkeliä ei koeta yrittäjyyskulttuuriltaan houkuttelevaksi ja yrittäjyyttä tukevaksi kaupungiksi. Useat yrittäjät kokevat, ettei heillä ole yhteyttä eikä vaikuttamiskanavaa kaupungin kehityssuunnitelmiin ja -toimiin.

Toisaalta pienen kaupungin henkilökohtaiset kontaktit ovat etu, mutta toisaalta alueella esiintyy myös ristiriitaisia intressejä ja jaettujen kannustimien puutetta eri organisaatioiden välillä. 

Strategisiin kehitysalustoihin on investoitu paljon vuosien varrella, mutta haasteena on, miten nämä alustat kytketään paikallisiin yrittäjiin ja yrittäjyyden ekosysteemiin. 

Laajasta haastatteluaineistosta rakennettiin myös viisi mallitarinaa, joissa jokaisessa yhdistyi useamman tarinan ominaisuuksia. 

– Nauhoitetuista haastatteluista tunnistettiin keskeisiä teemoja ja nämä siivilöitiin ”tarinallisten silmälasien läpi” niin, että eri teemat ja niiden kantajat järjesteltiin yksittäisiksi tarinoiksi, Luoto kertoo.

Mitä nämä tarinat sitten kertovat julkisen sektorin yrityspalvelijoiden ja palveltavien yrittäjien yhteiselosta ja sen kehittämistarpeista? 

– Kun tämän tutkimuksen tuloksia perataan hieman tarkemmin, huomataan, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön kehittämisessä riittää kosolti potentiaalia Etelä-Savossa. 

Jatkossa voitaisiinkin Luodon mukaan keskittyä siihen, miten alueelle suunnattavia varsin mittavia aluekehitysrahoja voitaisiin kanavoida moninaisiin yritysten kehitystilanteisiin, jotka ovat tyypillisesti vaikkapa korkeakoulujen ja oppilaitosten koulutus- ja seminaaritarjontojen ulkopuolella.

Luodon mukaan olisi olennaista suunnata energia ja resurssit alueella siihen, miten yrityspalvelut voitaisiin integroida nykyistä paremmin yritysten elimellisiin kehittämistarpeisiin.

– Tässä tarvittaisiin toki uusia, rohkeitakin avauksia, jotka mahdollistaisivat nykyistä paremmin sekä palvelijoiden että palveltavien yhteisen ajan.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Seppo Luoto

Savostamo www.savostamo.fi on digitaalinen koulutusseikkailu, joka tuo esiin eteläsavolaista koulutusta ja elämänmenoa inhimillisellä ja hauskalla tavalla. Sivusto koostuu neljästä eri maailmasta, joissa sivustolla vierailija voi tutustua Etelä-Savoon, löytää Etelä-Savossa ajankohtaisesti työllistäviä koulutusaloja tai kiinnostua itsensä kehittämisestä työssä ja vapaa-ajalla. Savostamon Tutki tulevaa- maailmassa voi myös tehdä löytöretkiä tulevaisuuden ammattien äärelle tulevaisuuskartan avulla. Lisäksi sivustolta löytyy koulutushaku, jonka avulla voi löytää Etelä-Savon herkullisimmat koulutukset.

Sivustoa ylläpitää vuosina 2023-2024 kuudestatoista eteläsavolaisesta oppilaitoksesta koostuva tiimi. Savostamossa mukana ovat Xamk, Savonlinnan kesäyliopisto, Samiedu, Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavia, Step-koulutus, Spesia, Mikkelin yliopistokeskus, Esedu, Mäntyharjun kansalaisopisto, Mikkelin kansalaisopisto, Mikkelin kesäyliopisto, Tanhuvaaran urheiluopisto, Suomen Nuoriso-opisto, Mikkelin musiikkiopisto, Itä-Karjalan kansanopisto sekä Linnalan Setlementti Ry.

Vesiteknologian diplomi-insinööriopiskelijat voivat tehdä yrityksille esimerkiksi selvitystöitä, diplomitöitä tai työharjoitteluja.

Mikkelissä käynnistyi syksyllä 2023 uusi LUT-yliopiston vesiteknologian diplomi-insinöörikoulutus. Englanninkielisessä maisteriohjelmassa opiskelee 15 opiskelijaa, joista kolmannes on kansainvälisiä opiskelijoita. 

– Koulutuksen myötä voi suuntautua töihin muun muassa kemian- ja prosessiteollisuuteen tai yrityksiin, jotka suunnittelevat ja valmistavat erilaisia vedenkäsittelytekniikoita ja -materiaaleja. Työllistyä voi myös esimerkiksi kunnalliselle sektorille vesihuoltolaitoksille tai ympäristövalvontaan vedenkäsittelyyn liittyviin tehtäviin, sanoo vesiteknologian maisteriohjelman koordinaattori, tutkijatohtori Mirka Viitala LUT-yliopiston Erotustekniikan osastolta.

Voidaan selvittää yrityksen haasteita

Opinnot toteutetaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa. Yhteistyölle on erilaisia vaihtoehtoja. 

Opiskelijoilla voi teettää erilaisia harjoitus- ja selvitystöitä, joita he voivat työstää kursseilla. 

– Harjoitustöissä voidaan selvittää yrityksen pienempiä haasteita, ja työt voivat sisältää myös suunnittelua ja raportointia. 

Opiskelijat voivat tehdä yrityksille myös diplomityönsä, joka on opintojen toisen vuoden keväällä tehtävä isompi selvitystyö ja vastaa laajuudeltaan kuuden kuukauden työmäärää. 

– Opiskelija voi esimerkiksi kehittää yrityksen yksittäistä prosessia tai keskittyä ratkaisemaan jotain yrityksessä kohdattua haastetta.

Myös työharjoittelupaikkoja toivotaan vesialan yrityksiltä. Opintoihin sisältyvä pakollinen harjoittelujakso kestää neljä viikkoa ja ensimmäiset työharjoittelut tehdään keväällä 2024.

Tulevaa työvoimaa

Parhaimmillaan yhteistyö palvelee molempia osapuolia. Yritykset pääsevät tutustumaan mahdolliseen tulevaan työvoimaan ja opiskelijat voivat työllistyä esimerkiksi kesätöihin tai saada mielenkiintoisen aiheen omaan diplomityöhönsä. 

– Yhteistyötä pyritään tekemään kullekin yritykselle sopivalla tavalla. Yhdessä keskustellen voimme pohtia, mikä on paras yhteistyön muoto. 

Vesiteknologian opiskelijat pääsevät tutustumaan vesialan yrityksiin opintojensa aikana. 

Tulevilla kursseilla on mukana vierailevia luennoitsijoita muun muassa konsulttialan ja mittaustekniikan yrityksistä. Yritysvierailuja tullaan tekemään muun muassa EcoSairilaan, jossa on käytössä uusinta vedenkäsittelyn ja -puhdistuksen teknologiaa ja jossa toimii useita vesialan yrityksiä. EcoSairila ja erityisesti Metsä-Sairilan uusi jätevedenpuhdistamo ovat maisteriohjelman kannalta tärkeässä ja suuressa roolissa. 

– Koulutusohjelma saatiinkin Mikkeliin nimenomaan alueen toimijoiden tarjoaman tuen ansiosta, Viitala sanoo.

Vesi tärkeää monella alalla

Vesialan yritysten kiinnostus vesiteknologian maisteriohjelmaan on ollut kiitettävää. Syksyllä 2023 LUT-yliopiston järjestämässä yrityspäivässä paikalla oli edustajia muun muassa jätevesilaitoksen operoitsijayrityksestä, automaatiopuolen yrityksestä, konsulttifirmasta ja lohenkasvatuslaitokselta.

– Vesiteknologia on tärkeässä roolissa monella alalla, jätevedenkäsittelyn lisäksi myös esimerkiksi hule- ja talousvesien hallinnassa ja elintarvikealalla. Myös vedenkierrätys laitosten prosessien sisällä on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää.

Bioteknologian laboratorio kasvaa

LUT-yliopiston Erotustekniikan osastolla bioteknologian tutkimusryhmää vetävä professori Susana Rodríguez-Couto tutkii ryhmänsä kanssa muun muassa suomalaisista sienistä eristettäviä entsyymejä, joilla voidaan esimerkiksi puhdistaa jätevesiä ympäristöystävällisesti. 

Tulevaisuuden tärkeitä tutkimusaloja bioteknologian laboratoriossa ovat myös muun muassa yhdistelmä-DNA-tekniikka ja geenitekniikka. Rodríguez Couto sanoo, että tulevaisuudessa laboratorion odotetaan kasvavan.

– Isoja projekteja on tulossa. Haluamme tehdä projektiyhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten lisäksi myös yritysten kanssa.

Teksti: Elina Jäntti
Kuvat: Pihla Liukkonen / Kontrastia

Suomalaiset sanomalehdet vuoteen 1939 saakka ovat vapaasti kaikkien luettavissa digitaalisessa muodossa Kansalliskirjaston verkkopalvelussa. Sanomalehtien digitointiurakka jatkuu Mikkelin Pursialassa kahden miljoonan sivun vuositahtia.

Kansalliskirjaston mikrokuvaus- ja konservointilaitos perustettiin Mikkelin Pursialaan vuonna 1990. Sen jälkeen alan ammattilaiset ovat muuntaneet siellä yli 17 miljoonaa sivua painettua sanaa sanomalehtipaperilta ja mikrofilmeiltä biteiksi.

Palvelupäällikkö Hanna Arpiainen Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteestä sanoo, että lehtien digitointi aloitettiin lehtihistorian aikojen alusta eli vuodesta 1771, jolloin Suomen ensimmäinen sanomalehti ilmestyi ja nyt on päästy jo 1940-luvulle.

– Sanomalehtien digitointi etenee rivakkaa tahtia. Kaikista nopein tahti on ollut ruotsinkielisillä lehdillä, joita on digitoitu nykypäivään saakka suomenruotsalaisten säätiöiden varoilla, Arpiainen sanoo.

Osa suomalaisista sanomalehdistä, muun muassa Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo, tulee nykyisin suoraan toimitusjärjestelmästä Kansalliskirjastoon tallennettavaksi.

Töitä on silti runsaasti edessä. Kansalliskirjasto digitoi pääasiassa suomalaisista julkaisuista koostuvaa kansalliskokoelmaa. Kansalliskokoelman aineiston tarkkaa nimekemäärää ei tiedetä, koska osa siihen kuuluvista kokoelmista on luetteloimatonta.

Digitointiurakka ei koske vain sanomalehtiä, vaan mukana on myös kirjoja, nuotteja ja paljon muuta. Valmiiksi digitoidun aineiston tarkkaa prosenttiosuutta on mahdotonta tietää, mutta karkean arvion mukaan kansalliskokoelmasta on digitoitu 3 – 5 prosenttia.

Digitoidut vanhat sanomalehdet vuoteen 1939 saakka ovat Kansalliskirjaston verkkopalvelussa: digi.kansalliskirjasto.fi, kenen tahansa vapaasti luettavissa. 

– Sen jälkeen julkaistujen aineistojen käyttöä rajoittavat tekijänoikeudet, ja ne ovat luettavissa vapaakappalekirjastoissa, joista lähimmät ovat Kuopiossa ja Jyväskylässä, Arpiainen toteaa.

Myös menneisyyden äänet halutaan säilyttää tuleville sukupolville. Äänitedigitoinnin suunnittelija Juha Korvenpää kertoo, että äänitteidenkin digitoinnissa riittää urakkaa, vaikkakin määrä on paljon kirjallista aineistoa vähäisempi.

Digitointi aloitettiin Pursialassa C-kaseteista vuonna 2008. Sitten ovat vuorossa olleet CD-levyt ja viimeisenä viedään talteen vinyylilevyt. Myös levykannet digitoidaan. Kutakin formaattia on varastoissa kymmeniä tuhansia kappaleita.

CD:t ovat Korvenpään mukaan muutaman vuoden juttu, vaikka talteen otetaan kaikki mahdolliset äänitteet veteraaneista nuorisokuoroihin.

– Vinyylien digitointi voi kestää kauan, kun siihen päästään käsiksi. Se on iso urakka.

Arpiainen sanoo, että Kansalliskirjasto noudattaa perustehtävänsä eli painetun kulttuuriperinnön säilyttämistä ja käyttöön saattamista. Tätä tehdään digitoimalla niin paljon kuin resurssit mahdollistavat.

Mikkelin toimipisteessä työskentelee tällä hetkellä 35 henkilöä, joista kaikki eivät ole digitoija. Joukossa on myös muun muassa konservaattoreita ja tietojärjestelmäasiantuntijoita.

– Tarkoitus on saada aineistot laajasti käytettäviksi ja säilytettäväksi. Periaate on, että tehdään kerralla ja laadukkaasti kansainvälisten standardien mukaisesti. 

Vuosikymmenien aikana ala on Arpiaisen mukaan kehittynyt todella paljon, ja kehitys jatkuu yhä muun muassa tekstintunnistuksen tarkentumisen myötä.

– Sanomalehtien mikrofilmituotanto loppuu vuoden 2023 lopussa. Entiset filmit kyllä säilyvät hyvänä varmuusvarastona, sillä ne pysyvät 500 vuotta kunnossa.

Arpiainen kertoo, että vanhoja aineistoja kaipaavien joukko on laaja: tutkijat, sukututkijat ja kaikki historiasta kiinnostuneet kansalaiset.

– Sillä on iso merkitys, että kaikki on tallennettu tuleville sukupolville.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Ulla Jurvanen

Digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu sisältää Suomessa julkaistuja historiallisia sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, pienpainatteita ja muita Kansalliskirjaston aineistoja digitaalisina. Selailun ja hakutoimintojen lisäksi on käytettävissä lataustyökalu ja valmiita avoimen datan aineistopaketteja. 

Palvelu sisältää yli 27 miljoonaa sivua aineistoja: sanomalehtiä 17,5 miljoonaa, aikakauslehtiä 7 miljoonaa, kirjoja 2 miljoonaa sivua sekä nuotteja, karttoja, käsikirjoituksia ja kortistoja.