Hanna-Maija Väisänen on nimitetty Ruralia-instituutin varajohtajaksi. Hän työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijana ja hankekoordinaattorina Mikkelissä.

Väisäsen nimitys astui voimaan toukokuun alussa 2025. Hän seuraa tehtävässä aiemmin toimitutta tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläistä.

Varajohtajan tehtäviin kuuluu ennen muuta Ruralia-instituutin Mikkelin yksikön johtaminen, missä keskeistä on henkilöstöstä huolehtiminen ja sidosryhmäyhteistyö.

– Läsnäolo paikan päällä on mielestäni erittäin tärkeää, Väisänen sanoo.

Väisänen on pitkän linjan ruralialainen. Hän tuli taloon ensimmäisen kerran 1996, mutta on välillä ollut jonkin aikaa myös muissa tehtävissä.

– Olen ollut talossa pitkään, ja kun minua tähän tehtävään kysyttiin, ajattelin, että minulla voisi olla annettava. Tunnen hyvin paikalliset olot ja ihmiset, mikä on tärkeää esimerkiksi yhteistyötahojen suuntaan.

Ruralia-instituutin johtaja Sami Kurki työskentelee Seinäjoella. Ruralian palveluksessa on noin 60 henkeä, jotka jakaantuvat suunnilleen puoliksi Mikkelin ja Seinäjoen toimipaikkojen kesken.

Ruralia-instituutille kuuluu varajohtaja Väisäsen mukaan hyvää. Hän sanoo, että laitoksen tutkimusteemat kestävästä ruokajärjestelmästä huoltovarmuuteen ovat erittäin ajankohtaisia.

– Ohjelmassamme on kaksi EU:n ruoan laatujärjestelmää eli luomu ja nimisuoja. Ne ovat tutkimuskohteina keskeisen tärkeitä, sanoo Väisänen, jonka oma, valmisteilla oleva väitöskirja liittyy kestävyyteen ja elämyksiin matkailussa. 

Etelä-Savo on lähiruoan ja ruokamatkailun kirkas ykkönen Suomessa, vakuuttaa Väisänen empimättä.

– Paikallisuus, kestävyys ja kannattavuus ovat seikkoja, joihin Etelä-Savon ruokamatkailu voi nojata pitkällä tähtäimellä. Bulkilla emme jatkossakaan pärjää, joten jatkamme Ruraliassa maaseudun elinkeinojen ja elinolojen kehittämistä. Ne ovat edelleen erittäin ajankohtaisia aiheita.

Väisänen sanoo, että Ruralia pyrkii toiminnallaan parantamaan eteläsavolaisten yritysten toimintaympäristöä. Vuonna 2024 yhteistyön piirissä oli 200-300 paikallista yritystä.

– Määrä on todella suuri. Etenkin nimisuoja ja D.O. Saimaa -brändi ovat tuoneet paljon yrityksiä toimintamme yhteyteen. Ne muodostavat fantastisen verkoston, joka on meidän vahvuutemme.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Jarmo Panula       

Viides- ja kuudesluokkalaisten viikoittainen tiedekerho on osa yliopistokeskuksella tehtävää tiedekasvatusta.

Biologiaa, arkeologiaa, avaruutta ja dinosauruksia. Näitä ja monia muita aiheita tutkitaan ja ihmetellään torstai-iltapäivisin Mikkelin yliopistokeskukseen tiloissa toimivassa tiedekerhossa.

Mikkelin Päämajakoulun 5.–6.-luokkalaisille suunnattu tiedekerho on osa yliopistokeskuksen järjestämää tiedekasvatusta. Kerho on koululaisille maksuton, ja se järjestetään Harrastamisen Suomen mallin mukaisesti koulupäivän yhteydessä.

– Tiedekerhossa tehdään erilaisia tiedekokeita ja testailuja ja tutustutaan erilaisiin ilmiöihin, kertoo toinen kerhon ohjaajista, Xamkin yhteisöpedagogiikan opiskelija Heidi
Immonen.

Immonen ja toinen kerhon ohjaaja,  Xamkin yhteisöpedagogiikan opiskelija Viivi
Honkanen, ovat suunnitelleet myös kerhojen sisällöt ja toteutuksen. Teemat vaihtuvat viikoittain.

– Lapset saavat myös toivoa aiheita, joita he haluaisivat käsitellä, Honkanen sanoo.

Toiminnallista ja rentoa tekemistä

Tiedekerhot tarjoavat lapsille tilaisuuden oppia tiedettä toiminnallisesti ja kokeilemalla. 

Kerhotilana toimii luokkatila Lönnrotinkatu 5:ssä. Tilassa on käytettävissä muun muassa mikroskooppeja, petrimaljoja, pipettejä ja erilaisia tarvikkeita kokeiden tekemiseen.

Kerhoon osallistuu pienehkö ryhmä, alle kymmenen lasta, mikä mahdollistaa ohjaajien mukaan aktiivisen osallistumisen. 

– Teemme kerhossa paljon käytännön tehtäviä, kuten ryhmätöitä. Teorian sijaan tekeminen on toiminnallista ja rentoa , Heidi Immonen sanoo.

Kerhoon kuuluu myös mahdollisia vierailuja esimerkiksi kirjastossa ja muissa tiedekasvatukseen sopivissa paikoissa.

Hyödyllisiä oppeja 

Ohjaajien mielestä tiedekasvatus on tärkeää, sillä se opettaa lapsille ja nuorille monenlaisia hyödyllisiä taitoja.

– Tieteen aiheiden ymmärtäminen kasvattaa luovuutta, päättelykykyä ja ongelmanratkaisutaitoja. Jos oppii tiedettä jo nuorena, siitä voi olla hyötyä myös tulevaisuudessa ja mahdollisesti työelämässäkin, Heidi Immonen pohtii.

Kerhot tukevat laajempaa tiedekasvatuksen tavoitetta: ne innostavat lapsia tutkimaan, kysymään ja ymmärtämään maailmaa monipuolisesti.

– Kiinnostus kaikenlaiseen ihmettelyyn kasvaa, ja oppii myös uteliaisuutta maailmaa kohtaan, Viivi Honkanen lisää.

Kerho työllistää opiskelijoita

Myös tiedekerhon ohjaajat ovat osittain oppimassa uutta.

Heidi Immonen opiskelee yhteisöpedagogiikkaa kolmatta vuotta, Viivi Honkanen neljättä vuotta. Molemmat olivat Mikkelin yliopistokeskuksessa kesätöissä, jonka aikana he ohjasivat muun muassa tiedetyöpajoja lasten ja nuorten Hulivilikarnevaali-tapahtumassa. Kesätyön jälkeen heille tarjottiin työtä tiedekerhon ohjaajina.

– Tiede on aina kiinnostanut minua, ja olen innoissani, että saan vetää tiedekerhoa. Teen nyt myös opinnäytetyötä tiedekasvatuksesta, mikä tukee myös ohjaustyötä, Heidi Immonen kertoo.

– Tiedekerhossa oppii itsekin erilaisista mielenkiintoisista aiheista, joita käsittelemme, Viivi Honkanen lisää.

Tiedekerhojen ohjaaminen on opiskelijoille palkallista työtä. Honkasen mukaan opiskelijoilla raha on usein kiven alla, joten palkka tuo isoa helpotusta. Palkkatöitä ei ole opiskelijoille Mikkelissä liikaa tarjolla.  

– Itse en myöskään ole ennen ohjannut lasten kerhoa, joten tämä on hyvää oppia myös siihen. Kaikenlaisesta työkokemuksesta on hyötyä, Viivi Honkanen toteaa.

Teksti: Elina Jäntti
Kuvat: Ulla Jurvanen     

Yhteisöpedagogian opiskelija Juno Janhunen sai töitä tiedekasvatukseen kuuluvan pakopelin ohjaajana. 

Moni Mikkelin kahdeksasluokkalainen on jo pelannut Emman mysteeri -nimistä pakopeliä, joka seikkaillaan läpi Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelytiloissa.

Muistin ja Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatuksen yhteistyönä syntyneen pakopelin ideana on hypätä historiantutkijan saappaisiin kuvitteellisen tarinan avulla. 

Pakopeli kuuluu Mikkelin yliopistokeskuksen koordinoimaan Tiedepolkuun, joka tarjoaa eri luokka-asteille sopivia tiedekasvatuksen oppimateriaaleja opetussuunnitelman tueksi. 

Kahdeksannen luokan tiedekasvatuksen kokonaisuutta toteutetaan yhteistyössä Sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa. 

Pelin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatuksesta vastaava projektipäällikkö Heidi Huovinen ja Muistin museopedagogi Mikko Siitonen. 

Pelin ohjaajana toimii Xamkin yhteisöpedagogiikan opiskelija Juno Janhunen.

– Tiedekasvatusta voi tehdä monella tavalla. Emman mysteeri -pakopeli on tiedekasvatusta historian näkökulmasta. Pelin avulla osallistujat oppivat ymmärtämään historian tulkintaa ja sitä, että historian tutkimus koostuu palasista, Janhunen kertoo. 

Pakopelissä tehdään erilaisia tulkintoja tarinasta, arvioidaan lähteiden luotettavuutta ja motiiveja. 

– Pelaajat pääsevät oppimaan toiminnallisesti ja käyttämään päätään ongelmanratkaisuun, Janhunen sanoo.

Harjoittelusta palkkatyöksi

Alkuun pakopelin ohjaaminen oli osa Janhusen opintoihin kuuluvaa harjoittelua.

– Muisti etsi työharjoittelijaa ohjaamaan peliä, ja sain paikan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Harjoittelun jälkeen ohjaaminen on ollut ihan palkallista tuntityötä.

Työ on ollut Janhusen mukaan hyvin opettavaista: se on antanut hänelle enemmän itsevarmuutta ryhmänohjauksen tilanteisiin, jotka ovat yksi keskeinen osa yhteisöpedagogin työtä. Tyhmänohjaustaitoja opetellaan yhteisöpedagogiikan opinnoissa jo ensimmäisen vuoden opiskelujaksolla.

– Olen huomannut, että pärjään ohjaajana. Työ on kehittänyt ammatillista osaamista ja opettanut erityisesti pelillisten menetelmien hyödyntämistä kasvatuksessa.

– Parasta on nähdä, kun osallistujat kokevat keksimisen ja oivaltamisen iloa. On myös innostavaa seurata, miten ryhmädynamiikka kehittyy ja millaisia ratkaisuja osallistujat löytävät yhteistyön kautta.

Pakopeli on suunnattu pääasiassa kahdeksasluokkalaisille, mutta myös pelikasvatuksen ja yhteisöpedagogian opiskelijat ovat käyneet pelaamassa sitä.

Arvokasta työkokemusta opiskelijoille

Tiedekasvatuksen ja Muistin kanssa työskentely on ollut Janhuselle arvokasta myös siksi, että opiskelijan ei ole helppoa työllistyä Mikkelissä oman alan töihin. 

Yhteisöpedagogian opiskelijoiden opintoihin sisältyy kolme erillistä työharjoittelua ja paljon työelämäyhteistyötä. Myöskään harjoittelupaikkoja ei ole helppoa löytää Mikkelistä – saati sellaista harjoittelupaikkaa, josta voisi saada palkkaa.

– Palkka osoittaa arvostusta opiskelijan tekemälle työlle, Janhunen sanoo.

Palkkaus auttaisi opiskelijaa myös sitoutumaan Mikkeliin.

“Moni opiskelukaveri on lähtenyt kotipaikkakunnilleen tekemään työharjoitteluita, kun Mikkelistä paikkaa ei ole löytynyt.”

Oman alan työkokemus on Janhusesta tärkeää, koska se antaa mahdollisuuden kokeilla eri vaihtoehtoja ja oppia, missä omat vahvuudet työelämässä ovat. 

– Harjoittelujen ja töiden kautta saa rohkeutta ja käytännön taitoja omaan tekemiseen.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Riikka Silkala, Volat Oy     

Suomalainen tutkimus selvittää mikrolevien hyödyntämistä ratkaisuna teollisuuden päästöjen pienentämiseen.

Mikrolevät ovat mikroskooppisen pieniä yhteyttäviä soluja, joita löytyy ympäristöstä luontaisesti. 

Mikroleviä on kutsuttu myös luonnon vihreäksi kullaksi, sillä ne pystyvät muuntamaan jätteen hyödyllisiksi tuotteiksi ympäristöystävällisellä tavalla. Ne voivat kasvaa tehokkaasti hyödyntäen ravinteita, metalleja ja muita haitta-aineita jätevedestä samalla, kun ne sitovat hiilidioksidia. 

Mikrolevät ovat pääroolissa myös LUT-yliopiston Pohjoismaisella mikroleväbiojalostamolla kohti hiilineutraaliutta -hankkeessa. 

– Hankkeessa kehitetään uusia tapoja vähentää teollisuuden päästöjä ja puhdistaa jätevesiä mikrolevien avulla, kertoo tutkijatohtori, projektipäällikkö Sanna Hokkanen. 

Tavoitteena on suunnitella biopohjainen järjestelmä hiilidioksidin tehokkaaseen talteenottoon ilmasta ja jätevesistä.

Huippututkimusta tehdään Mikkelissä

Tutkimuksessa on ensin selvitetty, millaiset mikroleväkannat pystyvät kasvamaan pohjoismaisissa olosuhteissa. Laboratoriossa on kasvatettu ja tutkittu erilaisia mikroleviä, ja niistä on pyritty valitsemaan parhaat kannat tutkimusta varten. 

Mikrolevien toimintaa testataan teollisuudesta saaduilla aidoilla savukaasunäytteillä. 

– Olemme jo löytäneet mikroleväkantoja, jotka voivat selvitä kylmissä olosuhteissa ja joiden kasvua voidaan tehostaa teollisuuden savukaasuilla, Hokkanen kertoo.

Hankkeessa on tutkittu myös sopivien mikrolevien kykyä sitoa hiiltä sekä teollisuuden savukaasuista että jätevedestä. 

Lisäksi tutkimushankkeessa analysoidaan levien biokemiallisia komponentteja ja arvioidaan, miten ne voisivat soveltua materiaaliksi biopolttoaineisiin, lannoitteisiin tai rehuihin.

Jos mikroleviä voidaan käyttää myöhemmin lannoitteena ja biopohjaisissa polttoaineissa, toteutuu niin sanottu suljettu kierto, joka on hyvin tehokasta kiertotalouden näkökulmasta.

Huippututkimusta tehdään Mikkelin Sammonkadulla sijaitsevassa LUT-yliopiston Erotustekniikan laboratoriossa. Lisäksi pilottikokeita tullaan tekemään Mikkelin vedenpuhdistamolla. Tutkimusta johtaa professori Amit Bhatnagar, ja mukana on projektipäällikön lisäksi projektitutkija, projekti-insinööri ja tutkimusavustaja.

Merkittävä mahdollisuus biotaloudelle

Mikrolevät tarjoavat monia ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin, sillä niillä voidaan kerätä hiilidioksidia ilmasta ja teollisuuden päästöistä ja samalla kasvattaa arvokasta biomassaa. Niiden avulla myös pystytään poistamaan jätevesistä haitta-aineita, kuten ravinteita ja metalleja, halvemmalla ja ympäristöystävällisemmin kuin monilla perinteisesti käytetyillä puhdistustekniikoilla.

Tavoitteena hankkeessa on myös kehittää mikroleviin pohjautuvaa biojalostamoa.

– Jos mikroleviä voidaan hyödyntää kiertotalouden ratkaisuissa, kyse on merkittävästä mahdollisuudesta biotaloudelle, Hokkanen arvioi.

– Jos voimme rakentaa mikroleväjalostamon, jossa levien kasvu voidaan varmistaa, ratkaisuilla voi olla laajaa käytännön merkitystä. Runsaalla levämäärällä voidaan tuottaa biopolttoaineita ja rehua, mikä johtaisi mittavaan kiertotalousratkaisuun. 

Hankkeelle tavoitellaankin jatkorahoitusta, jotta tutkimusta voidaan laajentaa. Tutkimuksella voi olla myös kansainvälistä mielenkiintoa, sillä mikroleviä ei ole tutkittu laajasti vastaavalla tavalla pohjoismaiden kylmissä olosuhteissa. 

EU:n osarahoittamaa hanketta rahoittaa myös Etelä-Savon maakuntaliitto. Mukana on myös yritysyhteistyökumppaneita Etelä-Savosta ja Lappeenrannasta. Kaksivuotinen hanke kestää vuoden 2026 loppupuolelle.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Ulla Jurvanen