Mikkelin yliopistokeskuksen Päivänsäde 2025 on Amanda Heino– positiivisin muccilainen on Paavo Paukku

Mikkelin yliopistokeskus on julkistanut Päivänsäteen vuodelle 2025. Päivänsäde on Amanda Heino Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvasta Aalto-yliopiston International Business –kandidaattiohjelmasta. Heino on ensimmäisen vuoden opiskelija ja hän toimii opiskelijajärjestö Probba ry:n hallituksessa päätoimittajana. Päivänsäteen kriteereinä on, että valittava henkilö on hyvä yhteishengen luoja, reilu kaveri, sosiaalinen sekä iloinen ja avoin.  International Business –kandidaattiohjelman opiskelijat valitsevat Päivänsäteen keskuudestaan vuosittain ja Päivänsäde on perinteisesti julkistettu Flooran-päivänä.

• Amanda on positiivinen kaikkien kaveri, joka piristää jokaista ihmistä ja porukkaa, jonka kanssa päätyy tekemisiin. Lisäksi Amanda on Probban hallituksessa päätoimittajan roolissa ja kirjoittaa opiskelijoita kiinnostavista aiheista lehteemme, ”Bulletiniin”, opiskelijajärjestö Probba ry:n puheenjohtaja Patrik Wilska kertoo.

Myös yliopistokeskuksen positiivisin muccilainen vuodelle 2025 on valittu. Tunnustus myönnettiin Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteessä palvelupäällikkönä työskentelevälle Paavo Paukulle. Hän on XAMKista valmistunut tietotekniikkainsinööri ja hän on tullut vuonna 2009 digitoijaksi Kansalliskirjastoon. Hän oli välillä pari vuotta muualla töissä, mutta palasi Kansalliskirjastoon tietotekniikkasuunnittelijaksi vuonna 2016. Tämän vuoden alusta hän on ollut palvelupäällikkönä digitoinnin kehittäminen yksikössä.

• Paavo on ystävällinen, avulias ja toiset huomioonottava työkaveri, joka on aina hyvällä tuulella ja ollut aina meillä töissä ollessaan. Paavo auttaa sellaisissakin asioissa, jotka eivät ns. kuulu kenenkään tontille ja hänen apuunsa voi aina luottaa. IT-asioissa, jotka ovat hänen ominta aluettaan, hän auttaa ja neuvoo aina rauhallisesti ja asiantuntevasti. Vaikka töissä on kiirettä, hänellä on aina aikaa sanoa jotakin. Yleensä tulee muukin kommentti kuin yleinen tervehdys, luonnehtivat työkaverit Paavo Paukkua.

Positiivisen muccilaisen valitsi yliopistokeskuksen koordinaatioyksikkö MUC-yhteisöltä saatujen ehdotusten joukosta. Päivänsäde ja Positiivisin muccilainen -tunnustukset julkistettiin Mikkelin yliopistokeskuksen Flooran päivän -tapahtumassa 12.5.2025.

Lisätietoja:

• Pääsihteeri Matti Malinen, Mikkelin yliopistokeskus, matti.malinen@muc.fi, puh. 050 496 8981

Flooran päivästä:  Flooran päivä on perinteinen akateeminen juhlapäivä, jota vietetään keväisin toukokuun 13. päivä. Ylioppilaiden kevätjuhlan päivämäärässä oli aluksi pientä vaihtelua, sillä vielä 1800-luvun alussa ylioppilaat juhlivat kevään tuloa aina toukokuun ensimmäisenä päivänä. Vuonna 1840 toukokuun 13. päivä, Floran päivä, nimettiin virallisesti ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi.  Vuoden 1848 Flooran päivän juhlinta on jäänyt pysyvästi Suomen historiaan. Juhla järjestettiin Kumtähden kentällä Toukolassa, ja sitä on pidetty jopa Suomen syntymähetkenä. Tilaisuudessa esitettiin ensi kerran J. L. Runebergin ja Fredrik Paciuksen Maamme-laulu. Yliopistoissa ja korkeakouluissa noudatetaan edelleenkin Flooran päivän akateemisia traditioita, jokaisessa omalla tavallaan. Mikkelin yliopistokeskuksessa tapahtuma pidettiin tänä vuonna 12.5.

Viesti eteläsavolaisesta laaturuuasta leviää tehokkaasti

D.O. Saimaa perusti oman akatemian

D.O. Saimaa -merkki takaa eteläsavolaisen ruuan laadun. Nyt laatua varmistamaan on perustettu myös Saimaa Academy of Gastronomy -koulutus.

Ruralia-instituutti on mukana Saimaa Academy of Gastronomy -hankkeessa. Kurssitusta yrityksille tarjoavat muun muassa Otavassa toimiva Kappelin Juustola ja lammastila Putkisalon Kartano Rantasalmelta.

– Kurssitusta on tarjolla kaupan, ravintoloiden ja jalostajien palveluksessa oleville ammattilaisille. Pelkästään katselemalla tieto ei siirry, vaan kursseilla opiskellaan pienryhmissä, sanoo tutkija Inna Kopoteva Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Kurssitus on jo tuottanut hedelmää. Kopoteva sanoo, että juustokurssin jälkeen yksi yritys on alkanut tuottaman sinihomejuustoa. Lammaskurssi taasen poiki kiinnostusta lammastuotteita kohtaan pääkaupunkiseudulla.

– Akatemian osallistujia tulee muualtakin kuin Etelä-Savosta, mikä on oikein hyvä asia. Sitä kautta tietoa leviää tehokkaasti ympäri Suomen.

Opetus jatkuu 4-6 hengen ryhmissä. Vuoden 2025 aikana Nilkko Brewing järjestää olutkurssin Mäntyharjussa. Tulossa on myös vihanneskurssi, luomumarja- ja sienikurssit, omat tilaisuudet viineille ja leipomotuotteille sekä yleinen keittiökurssi.

– Pienryhmät ovat hyviä, koska ajatus on, että kurssilaiset osallistuvat aktiivisesti. Esimerkiksi juustokoulutuksessa on tarkoitus ottaa koko valmistusprosessi haltuun.

Kopoteva sanoo, että ammattilaiset valmentavat osallistujia niin, että näiden on helppo jakaa tietoa eteenpäin kaupoissaan ja ravintoloissaan. 

– Kurssille Helsingistä saapuneet juustokauppiaat olivat todella tyytyväisiä, kun voivat kertoa asiakkailleen otavalaisen juuston tarinan, miten se on valmistettu ja mistä se tulee.

Koulutushankkeessa on vahvasti mukana keittiömestari Ilkka Arvola

– Kurssitus on sujunut Ilkan johdolla oikein hyvin, Kopoteva toteaa.

Lyhenne D.O. tulee englannin kielen sanoista ”designation of origin”. Merkki kertoo siitä, että tuote on valmistettu huolella paikallisista, laadukkaista raaka-aineista. 

Tulevaisuutta ajatellen Kopotevalla on toive. Nykyinen hanke loppuu huhtikuussa 2025. D.O. Saimaalle hankepohja ei ole paras mahdollinen, koska hankkeiden väliin jää katveaikoja.

– Olisi hyvä, jos D.O. Saimaalle saataisiin jatkuva perusrahoitus. Nykyisellä hankepohjalla tulee säännöllisesti epävarmuutta rahoituksen jatkuvuudesta.

Teksti:Tapio Honkamaa 

MUC-apurahalla palkittiin jälleen Etelä-Savoa hyödyttäviä opinnäytetöitä

Mikkelin yliopistokeskus on myöntänyt viidelle opiskelijalle apurahan opinnäytetyötä varten. Yliopistokeskus julkaisi maaliskuussa 2025 kokeiluna haettavaksi viisi 1000 euron apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahojen tarkoituksena on auttaa opinnäytetyön tekemisen alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä. Edellisen kerran apurahoja myönnettiin syksyllä 2024.

  • Tällä kertaa saimme kuusi hakemusta, joista viisi valittiin apurahan saajiksi. Hakemusten mukana oli kaksi kandityötä ja neljä maisterityötä, asiantuntija Merja Hölttä Mikkelin yliopistokeskukselta kertoo.

Apurahalla palkittiin Felicia Sahin kandidaatintutkielma ‘Enhancing Graduate Employability and Job Market Integration for International Students: A Case Study of South Savo’. Sahi opiskelee Aalto yliopistossa Mikkelissä. Maisteritutkielmaan apurahan saivat: Virpi Tuukkanen, LUT-yliopisto: Naton esikuntakeskusten vaikutukset alueelliseen talouteen, palveluihin ja yrittäjyyteen, Larissa Dorta de Oliveira, LUT-yliopisto: Enzymatic conversion of lignin sekä Nikita Lukianov, LUT-yliopisto: Phosphorous recovery from aqueous solutions using 3D-printed material coated with MOF ja Amin Ahouei, LUT-yliopisto: Photocatalytic degradation of pharmaceuticals using tio2-coated 3d-printed PLA.

  • Opinnäytetöiden tekeminen on tärkeä keino rakentaa siltoja opiskelijoiden ja alueen toimijoiden välille. Haluamme kasvattaa Etelä-Savoon tehtävien yliopistojen opinnäytetöiden määrää, yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen sanoo.

Opinnäytetyön aihe oli vapaa, mutta edellytyksenä oli, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa. Yhteistyötä Etelä-Savossa toimivan yrityksen, organisaation tai muun toimijan kanssa pidettiin etuna, mutta ei edellytyksenä apurahan saamiselle. Apuraha maksetaan saajalle kahdessa erässä niin, että siitä on apua opinnäytetyön aloitusvaiheessa ja palkitsee, kun työ on valmis ja hyväksytysti arvosteltu.

  • Viime syksynä alueellisia yhteistyökumppaneita on neljässä opinnäytetyössä ja tällä kertaa kahdessa työssä. Haemme lisää alueellisia aiheita ja yhteistyökumppaneita opinnäytetöitä varten. Aiheita ei ole koskaan liikaa, selventää Merja Hölttä.

MUC-apurahalla palkittavat työ ovat pääasiassa opinnäytetöitä, esimerkiksi kirjallisuusselvityksiä tai pienempiä tutkimuksia, joista opiskelija harvoin saa palkkaa tai avustusta. Juuri tällaiset opinnäytetyöt voivat olla yrityksille ja organisaatioille matalan kynnyksen töitä ja voivat toimia vaikkapa esiselvityksenä isommalle maksulliselle toimeksiannolle.

  • Laajempi maisteritason työ ei tarkoita automaattisesti sitä, että opiskelija saisi siitä palkkaa. Kandidaatin työhön menee laskennallisesti opintopisteiden mukaan 270 tuntia – maisterin työhön menee jo 810 tuntia, Merja Hölttä toteaa.

Mikkelissä toimivien yhteistyöyliopistojen opinnäytetyöprosessit on kuvattu tiivistetyiksi paketeiksi MUCin nettisivuille ja siellä voi tutustua teemoihin, opinnäytetöiden laajuuksiin ja aikatauluihin. Tiivistelmästä löytyy myös kyseisen teeman yhteyshenkilö.

Idean tai aiheen ei tarvitse olla täysin valmis paketti, vaan sitä voi miettiä kyseisen henkilön kanssa yhdessä pohtien työn laajuutta ja aikataulua yms. Ideoita ja aiheita voidaan myös ohjata tarvittaessa toisille yhteyshenkilöille ja toisen alan opiskelijoille.

Valmistuneista opinnäytetöistä tiedotetaan Mikkelin yliopistokeskuksen nettisivuilla muc.fi.

 

Lisätietoja:

 

 

Marie Mahon ihastui Etelä-Savoon

Hän on täällä jälleen! Tohtori Marie Mahon saapui alkukesäksi Ruralia-instituuttiin Mikkeliin vierailevaksi tutkijaksi. Hän on maantieteen professori Galwayn yliopistosta Länsi-Irlannista.

Marie on tuttu Mikkelin kävijä. Edellisen vierailukerrat ovat vuosilta 2014 ja 2018. Marie kiittelee Mikkelin alkukesän aurinkoista ja lämmintä säätä.

– Haluan saada syvempää käsitystä siitä, miten tärkeää taide ja kulttuuri ovat maaseudun kehitykselle. Siksi olen jälleen täällä; kuukauden tutkimusmatkalla Etelä-Savossa.

Marie on ollut kiinnostunut maaseudun kysymyksistä koko tutkijanuransa ajan.  

Hän on tutkinut ja julkaissut raportteja kaupunkien ja maaseudun suhteista ja kehityksestä, paikallisidentiteetistä sekä taiteen ja kulttuurin merkityksestä maaseudulle.

Vuonna 2018 Mahon sai kuukauden mittaisen Ruralia Visiting Scholar-stipendin, ja hän oli tuolloin Mikkelin kampuksella työskentelemässä tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläisen kanssa.  

–  Tutkimme taiteen, kulttuurin ja luovuuden roolia maaseudulla kulttuurisista, sosiaalisista ja taloudellisista näkökulmista.

Tutkijoiden huomio kohdistui paikallisten taidefestivaalien arvoon maaseudun kehitystä edistävinä tekijöinä. Tutkimus kohdistui kahden festivaalin tutkimiseen ja vertailevaan analyysiin. Tutkittavana olivat Salmelan Taidekeskus Etelä-Savossa ja Boyle Arts Festival Irlannissa.

–  Jatkossa tavoitteenani on tutkia sitä, kuinka Salmela ja Boyle Arts Festivals edistävät oman alueensa kestävyyttä pandemian jälkeisellä aikakaudella tavoilla, jotka ovat tukeneet alueiden kehitystä kriisin läpi.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Ruralia-instituutin arkisto

Tiedekiertue vie tiedettä kuulijoiden pariin

MUC:n asiantuntijat kiertävät kouluilla kertomassa omista tutkimusaloistaan.

Moni ulkopuolinen ei välttämättä tiedä, millaista huipputason tieteellistä tutkimusta, koulutusta ja kehittämistyötä Mikkelin yliopistokeskuksen eri yksiköissä tehdään.

Tilanteeseen on tulossa muutos: uudella tiedekiertueella yliopistokeskuksen asiantuntijat jalkautuvat omista työhuoneistaan ja tutkimusyksiköistään erilaisten kuulijoiden pariin kertomaan omista tutkimusaiheistaan.

– Viemme tiedettä sinne, missä on kuulijoita, tiivistää asiantuntija Ulla Jurvanen Mikkelin yliopistokeskuksen koordinaatioyksiköstä.

Keväällä 2024 tiedekiertueella tavoiteltiin erityisesti ysiluokkien oppilaita. Kiertue vieraili neljällä mikkeliläisellä koululla. Mukana kiersi kaksi yliopistokeskuksen asiantuntijaa, professori Juha Helenius Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista ja tutkijatohtori Mika Aalto LUT-yliopistolta.

Helenius puhui oppilaille ruokaturvasta ja omavaraisuudesta, Aalto puolestaan eri energiamuodoista ja energiaomavaraisuudesta. 

– Kouluilla kiertue on otettu todella hyvin vastaan. Opettajat ovat tarttuneet teemoihin ja löytäneet vierailuille tilaa aikatauluista. Yläkouluille tällainen on uusi aluevaltaus, Jurvanen sanoo.

– Oppilaat puolestaan ovat todenneet, että tiedekiertue on ollut kivaa vaihtelua opetusohjelmaan ja he ovat jaksaneet kuunnella asiantuntijoita hyvin. 

Syksyllä tiedekiertueella on ollut puhujana tutkijatohtori Mirka Viitala LUT-yliopistolta teemanaan puhdas vesi ja mikromuovit vesistöissämme.

Tiedekiertue on osa Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatusta, jota tehdään eri ikäluokille. Tiedekiertueen puheenaiheet on suunnattu nimenomaan yhdeksäsluokkalaisille, mutta kuulijoina on ollut myös seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisia.

– Puhujia on ohjeistettu, että aiheet täytyy esittää helposti ymmärrettävästi ja vuorovaikutteisesti. On tutkijoillekin hyvä, että he miettivät omaa tutkimustaan käytäntöön, Jurvanen toteaa.

Myös tutkijat ovat olleet innoissaan hieman erilaiselle kuulijajoukolle esiintymisestä.

– Moni on aiemmin opettanut vain yliopisto-opiskelijoita ja yksi puhujista totesikin, että hän on tuntenut itsensä kuin kansankynttiläksi, kun on päässyt kertomaan tutkimuksesta nuoremmille ikäluokille.

Mikkelin yliopistokeskuksella on suunnitteilla myös teemapooli, josta opettajat voisivat etsiä opetusohjelmaan sopivia aiheita ja asiantuntijoita. Niitä onkin tarjolla laaja repertuaari, sillä yliopistokeskuksella työskentelee kolmen eri yliopiston asiantuntijoita.

Teksti: Elina Jäntti

Kuvat: Ulla Jurvanen

Pakopelissä hypätään historiantutkijan saappaisiin

Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatuksen ja Muistin yhteistyönä tehty pakopeli opettaa ryhmätyötä, tulkintojen tekemistä ja lähdekriittisyyttä hauskalla tavalla.

Numerokoodilla lukittuja pieniä arkkuja nököttää eri puolilla Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelytiloja. Tiloissa kiertelee joukko Ristiinan koulun kahdeksasluokkalaisia, jotka koettavat löytää avauskoodeja arkkuihin erilaisia tehtäviä ratkomalla. Kun koodin ratkaisee, saa auki seuraavan arkun, josta paljastuu seuraava tehtävä. 

Meneillään on Emman mysteeri -niminen pakopeli, jonka ideana on hypätä historiantutkijan saappaisiin kuvitteellisen tarinan avulla. 

– Pakopeli esittelee hauskalla tavalla, millaista historiantutkijan työ on. Mukana on erilaisia kuvitteellisia valokuvia ja dokumentteja, ja pelissä hyödynnetään myös Muistin näyttelyitä ja materiaaleja, kertoo Mikkelin yliopistokeskuksen tiedekasvatuksesta vastaava projektipäällikkö Heidi Huovinen.

Pelin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Heidi Huovinen ja Muistin pedagogi Mikko Siitonen. Peli on suunnattu kaikille kahdeksasluokkalaisille, ja Muisti tarjoaa sen ilmaiseksi mikkeliläisille kouluille.  

Pakopeli lähtee liikkeelle kertomuksesta, jossa Emman perheellä on salaisuus. Sitä aletaan keriä auki historiaan liittyvillä kronologisilla tehtävillä ja erilaisia lähteitä käyttämällä.

– Halusimme tuoda historiantutkimuksen eläväksi. Mikrofilmien lukeminen ei ehkä kiinnosta yläkoululaisia, mutta tutkimuksen tekoa voi oppia myös pelin avulla, Siitonen sanoo. 

Pakopeli opettaa Siitosen mukaan ryhmässä toimimista, kärsivällisyyttä ja asioihin perehtymistä.

– Siitä voivat saada onnistumisen elämyksiä sellaisetkin oppilaat, jotka eivät koe onnistumisia koululuokassa.

Toinen puoli on tiedekasvatus. Peli simuloi historiantutkimusta, jossa erilaisia lähteitä ja tietoja yhdistelemällä tehdään johtopäätöksiä ja tulkintoja. 

– Historiantutkimus on kuin palapeli: kun kaikkia paloja ei löydy, joudutaan tekemään tulkintoja. Tarvitaan myös lähdekriittisyyttä. Pelissä esimerkiksi kerrotaan diktaattorista, jolloin pelaaja joutuu pohtimaan, voiko hänen kertomaansa luottaa, Siitonen sanoo.

Mukaan on ujutettu myös demokratiakasvatusta, sillä lopuksi pelaajaryhmät saavat äänestää yhdessä tarinan loppuratkaisun. 

Pakopelin läpi pelanneet Ristiinan yhtenäiskoulun kahdeksasluokkalaiset Sanni Kauria, Vili Häkkinen, Emin Forik ja Riina Roponen pitivät kokemusta hauskana.

– Varsinkin vihjeiden ratkominen oli helppoa mutta hauskaa, ja meidän ryhmässä tiimityö oli tosi hyvää, Sanni Kauria toteaa.

Oppilaiden mielestä pakopelaaminen on hyvä keino oppia uutta. Opettavaisinta oli ryhmätyön tärkeys.

– Samalla sai myös tutustua uusiin historiallisiin juttuihin, Vili Hänninen sanoo.

Pakopeli on osa kouluille suunnattua tiedepolkua, jota koordinoi Mikkelin yliopistokeskus. Pelistä on suunnitteilla myös Muistiin palvelutuote, jota voidaan tarjota esimerkiksi tyky-ryhmien ohjelmaksi.

Keväällä 2024 pakopeliä olivat mukana ohjaamassa Xamkin yhteisöpedagogian opiskelijat Kosmo Heinonen ja Juno Janhunen, jotka suorittivat samalla opintoihin kuuluvaa harjoitteluaan.

Teksti ja kuvat: Elina Jäntti

Paikallisia opinnäytetöitä palkitaan apurahoin

Mikkelin yliopistokeskuksella kaivataan opinnäytetöille paikallisia aiheita. Niiden määrää pyritään lisäämään apurahoilla.

Asiantuntija Merja Hölttä Mikkelin yliopistokeskuksesta sanoo, että opinnäytetyöt ovat osa alueellisen yhteistyön kehittämistä. Mikkelissä toimii kolme eri yliopistoa, joiden osaamisen kärjet ovat ruoka, vesi, energia ja kansainvälinen liiketalous.

Paljonko opinnäytetöitä tehdään ja paljonko niistä on paikallisia?

– Tällä hetkellä paikallisesti opinnäytetöitä tehtäviä kandidaattitutkielmia valmistuu vain Aallon koulutusohjelmassa ja varmasti pian myös vesitekniikan maisteriohjelmassa, koska koulutus alkoi vasta 2023. Jokainen opiskelija tekee opinnäytetyön, joten Aallossa niitä täällä Mikkelissä valmistuu vuosittain 70-80. Osa niistä on paikallisista aiheista.

– Haluamme kasvattaa paikallisuutta ja tarjota osaamista myös muihin Mikkelissä toimiviin kärkiteemoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijan ei tarvitse olla Mikkelissä opiskeleva ja ohjaus voi tulla muualta, mutta saisimme kuitenkin opiskelijoita tekemään opinnäytetöitä paikallisista aiheista. Tähän olemme ottaneet vinkkiä Lahden yliopistokeskuksen starttirahamallista ja suunnittelemme vastaavaa apurahakuviota myös Mikkeliin. 

Löytyvätkö aiheet kohtuullisen helposti, ja saavatko opiskelijat niitä valmiiksi aikataulussa?

– Ainakin Aallon mallista tulee positiivista viestiä niin, että aiheita kyllä riittää. Mutta mikä osa opinnäytetöistä on lopultakin paikallisia, sitä en osaa sanoa. Pitää kuitenkin muistaa myös se, että kaikille aiheille ei löydy tekijää, vaikka ne olisivat kuinka kiinnostavia. Siihenkin toivon tämän stipendin tuovan houkuttelevuutta. 

– Apurahoilla palkittavat työt ovat pääasiassa kanditason töitä, jotka ovat useimmiten esimerkiksi erilaisia selvitystöitä tai kirjallisuustutkimuksia. Nämä ovat yrityksille ja organisaatioille matalan kynnyksen töitä ja voivat toimia vaikkapa esiselvityksenä isommalle toimeksiannolle, mitä maisteritason ja väitöskirjatason opinnäytetyöt ovat. 

Onko yritysten tai muiden aiheiden tarjoajien kanssa riittävästi yhteistyötä?

– Ei vielä tällä hetkellä, mutta tästä on lähdetty keskustelemaan ja verkkoja virittämään. Resursseja tähän yhteistyöhön ja yhteydenpitoon ei valitettavasti ole riittävästi. Tarvitaan lisää kohtaamisia ja paikkoja missä markkinoida opinnäytetyömahdollisuuksia.

– Kun saadaan kaikki valmiiksi, asiasta aletaan kyllä rummuttamaan eri kanavissa. Nähtäväksi jää saadaanko aiheita, kohtaavatko tekijät ja aiheet sekä houkuttelevuus ja onko apurahoilla roolia tässä kuviossa. Siksi tätä kokeillaankin, toteaa asiantuntija Merja Hölttä.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Ulla Jurvanen, Venla Tuomala

Paikallishistorian tarinat voivat hyödyttää yritysten liiketoimintaa – ilmoittaudu verkkotapahtumaan!

Kansalliskirjaston digitoimat historialliset aineistot taipuvat yritysten ja asiantuntijoiden käyttöön nyt aiempaa helpommin.

Mikkelin alueen ja Etelä-Savon paikallishistoriasta löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja materiaaleja. Nämä tarinat ovat olemassa digitaalisessa muodossa Kansalliskirjaston digitoimissa sanomalehdissä ja muissa historiallisissa aineistoissa.

Nyt myös paikalliset yritykset voivat käyttää materiaaleja aiempaa helpommin, kun Kansalliskirjasto tuo digitoituja aineistoja yritysten käyttöön.

Taustalla on Kansalliskirjaston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin ja Elinkeinoelämän keskusarkiston (ELKA) yhteinen ETKOT–Etelä-Savon koulutettu tekoäly Memory Labissa -hanke.

– Tuomme esiin, miten paikallisia kulttuuriperintöaineistoja voisi hyödyntää paikallisessa liiketoiminnassa, kertoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija, projektipäällikkö Liisa Näpärä.

Hankkeessa opetetaan ja inspiroidaan yrityksiä käyttämään digitoituja sanomalehtiä ja historiallisia aineistoja, lehtiä, kirjoja ja kuvia, joita löytyy digi.kansalliskirjasto.fi-palvelusta ja myös muun muassa Museoviraston digimateriaaleista.

Aineistoja voi käyttää esimerkiksi markkinointimateriaaleissa ja viestinnässä, tai niistä voi saada inspiraatiota tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

– Myös esimerkiksi yrityksen brändiin voi ammentaa Etelä-Savon alueen ja tuttujen paikkojen kuten vaikkapa Naisvuoren näkökulmasta, Näpärä sanoo.

Hankkeessa on kartoitettu paikallisten yritysten toiveita ja tarpeita aineistojen suhteen.

Yrityksille järjestetään myös maksuttomia verkkotapahtumia, joissa esitellään, miten digi.kansalliskirjasto.fi-palvelun avulla paikallishistorian lähteitä ja tarinoita voi tutkia ja hyödyntää.

Seuraava tilaisuus on perjantaina 11. huhtikuuta. Teemana on Mikkeli.

– Ohjelmassa on kalmistojen ja kummitusten inspiroimia esimerkkejä siitä, miten Mikkelin kaupungin historiasta ja lähialueen kiinnostavista paikoista voidaan ammentaa ideoita liiketoimintaan, Näpärä kertoo.

Aiemmissa verkkotapahtumissa on nostettu esille muun muassa Hirvensalmen ja Puumalan alueelta löytyviä tarinoita ja teemoja. Esimerkiksi saimaannorppaan liittyviä tarinoita on pohdittu mainoslauseissa hyödyntämiseen. Esillä oli myös morsiussaunaan liittyvien alueellisten perinteiden hyödyntämistä tuotteena.

– Erilaisia paikallishistorian tarinoita voi muokata ja jalostaa uusiksi tarinoiksi ja tuotteiksi, jotka rikastuttavat sekä paikallisia yrityksiä että laajempaa yleisöä, Näpärä pohtii.

Hanke on suunnattu ensisijaisesti Mikkelin ja Etelä-Savon seudun yritystoimijoille, jotka ovat kiinnostuneita alueen kulttuuriperinnöstä ja alueen kulttuurin hyödyntämisestä.

Hankkeen työpajat ovat kaikille yrityksille avoimia ja maksuttomia. Niihin on ilmoittautunut yhteensä noin viisikymmentä alueen pientä yritystä, esimerkiksi tapahtuma- ja matkailualan sekä koulutuksen ja ravitsemuksen alan yrityksiä.

– Toimijoiden mielestä kulttuuriperinnöstä löytyy kiinnostavia ja mielenkiintoisia tarinoita, ja  palautteiden perusteella moni on saanut liiketoimintaan uusia oivalluksia, Liisa Näpärä sanoo.

Yrittäjien palautteen perusteella aineistojen käyttöä aiotaan myös kehittää helpommin käytettäväksi.

Hankkeessa kehitetään myös muun muassa tekoälyn vastuullisuussuosituksia alueen yrittäjille ja koulutetaan tekoälyä luomaan eräänlainen Etelä-Savon elävä arkisto, jossa hyödynnetään Kansalliskirjaston ja Elkan aineistoja.

– Elävän arkiston ideana on, että käyttäjä voisi kysyä Etelä-Savoon liittyviä asioita ja kielimalli antaisi aineiston pohjalta  vastauksen, Näpärä kertoo.

Ilmoittaudu 11.4 klo 9 järjestettävään Mikkeli-teemaiseen Paikallishistorian aarteet liiketoiminnassa -verkkotapahtumaan tästä linkistä.

 

Teksti: Elina Jäntti

Kuva: Liisa Näpärä

Opiskelijakaksikko avasi ovia Aasiaan

Arctic Natural Products etsii tietä Etelä-Savosta vientimarkkinoille

– Hoidan kaikkia tehtäviä hallituksen puheenjohtajasta varastotyöntekijään, naurahtaa Arctic Natural Products Oy:n perustaja Heidi Gustafsson.

Gustafsson perusti sieniin, metsämarjoihin ja yrtteihin keskittyvän Arctic Natural Productsin vuonna 2015 samaan aikaan, kun jättäytyi pois pankkiuraltaan. Yritys toimii Savonlinnassa, yrittäjä on itse kirjoilla Helsingissä.

Yrityksen suunta on alun alkaen ollut vientimarkkinoilla ja varsinkin Aasiassa, missä Gustafsson näkee todella paljon mahdollisuuksia.

 – On helppo nähdä, miten aasialaiset matkailijat innostuvat saadessaan vaikkapa puolukkaa, mustikkaa tai tyrniä eteensä. Puhtaus, kestävyys ja vastuullisuus ovat arvojamme, joita asiakkaatkin arvostavat.

Gustafsson sanoo, että uusien markkinoiden avaaminen on kovaa, pitkäjänteistä työtä. Apua markkinoiden tutkimiseen löytyi yllättäen omasta maakunnasta.

 Gustafssonin tielle osuivat Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelmassa opiskelevat Milla Immonen ja Linh Ha, jotka tekivät opinnäytetyönsä Arctic Natural Productsille.

– Alkuun oli ajatus, että ei ota, jos ei annakaan. Oli positiivinen yllätys, että löytyi jopa kaksi Aasiasta kiinnostunutta, innokasta opiskelijaa.

 Immonen selvitti työssään, mitä kaikkea kestävyyskärjellä edettäessä tulisi huomioida Etelä-Korean markkinoille mentäessä. Linh Ha taas keskittyi Vietnamin markkinoihin ja arvioi Arctic Natural Productsin tuotteiden markkinapotentiaalia paikallisten vähittäiskaupassa.

 Immonen ja Linh ovat kumpikin olleet tyytyväisiä opiskeluaikaansa International Business -kandidaattiohjelmassa. Kaksi vuotta on hurahtanut Mikkelin kampuksella hyvissä merkeissä.

 – Oli oikea päätös hakeutua tänne. Koulutus on ollut monipuolista, sanoo paljasjalkainen helsinkiläinen Immonen.

Lopputyö yhdessä yrityksen kanssa sopi Immoselle hyvin.

– Aihe oli konkreettinen ja hyödyllinen. Olihan se työläs, mutta myös tärkeä ja opettavainen. Paikan päällä Etelä-Koreassa en käynyt, vaan hoidin yhteydet puhelimitse ja sähköpostitse.

 Vietnamilainen Linh on hänkin tyytyväinen kahden vuoden rupeamaansa Mikkelissä, missä hän on saanut sanojensa mukaan opiskella hyvin kansainvälisessä ilmapiirissä.

 – Opinnäytetyön laatiminen sujui hyvin, koska saatoin käyttää äidinkieltäni ja tutkia tuttuja markkinoita.

Gustafsson on tyytyväinen yhteistyöhön mikkeliläisen yliopistoväen kanssa, mutta yhteyden löytyminen ei ollut itsestään selvää. Hän kuvaa yhteyden syntymistä ”positiiviseksi vahingoksi”.

– En edes tiennyt, että Mikkelissä on tällainen koulutus, ja että siellä on niin paljon kansainvälisiä opiskelijoita.

 Gustafsson arvioi, että moni yritys hyötyisi yhteistyöstä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa. Hän sanoo, että nykyopiskelijat ovat fiksuja maailmankansalaisia.

– Kun täällä on paikallisesti mahdollisuus käyttää heitä hyödyksi, on se loistava voimavara yrityksille.

 Yliopistokeskuksella yritysprojekti syntyi useiden yksiköitten yhteistyönä, sanoo Mikkelin yliopistokeskuksen Etelä-Savon ruokaklusterin kontaktihenkilö Päivi Pylkkänen Ruralia-instituutista.

 – Yliopistokeskus haluaa vahvistaa Mikkelissä toimivien yliopistoyksikköjen aluesidoksia ja yritysvaikuttavuutta Etelä-Savossa erityisesti sen omalla painotuksella: kestävä talous-ruoka-vesi.

 Opinnäyteyhteistyö on yksi konkreettinen väline. Pienet ruoka-alan yritykset eivät Pylkkäsen mukaan ehdi eivätkä välttämättä aina osaa tunnistaa opinnäytetyöksi soveltuvia aiheita.

 – Siksi katsoin, että tässä oli paikka, missä pystyin olemaan avuksi eräänlaisena luotsina. Autoin muotoilemaan yrityksen tietotarpeesta akateemiset tutkimuskysymykset.

 Myös opinnäytetöiden akateeminen ohjaaja Luken tutkimusprofessori Pasi Rikkonen on tyytyväinen yhteistyöhön.

 – Kandidaattitutkielmissa on sekä omasta näkökulmastani että varmasti myös opiskelijoiden näkökulmasta ekstramielenkiintoa, kun se kohdistuu suoraan yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen – tässä tapauksessa uusien markkinoiden avaamiseen suomalaisten luonnontuotteiden myynnissä, Rikkonen summaa.

Teksti: Tapio Honkamaa

Kansainvälistä osaamista maakunnan yrityksille

Aalto-yliopiston BScBA-opiskelijoiden opintoihin kuuluu opintojen loppuvaiheessa tehtävä kandidaattitutkielma (10 op). Kandidaattitutkielman tavoitteena on osoittaa, että opiskelija kykenee soveltamaan tieteellisiä menetelmiä ja tutkimustuloksia valitsemaansa kansainvälisen liiketoiminnan osa-alueen ongelmien ratkaisuun.

Opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä opinnäytetyönsä myös eteläsavolaisille yrityksille ja organisaatioille, jotka ovat kiinnostuneet kehittämään toimintaansa. Koulutuksen pääpainon ollessa kansainvälisessä liiketoiminnassa, opinnäytetöinä tehdään esimerkiksi markkina-analyysejä, asiakastyytyväisyystutkimuksia ja muita yritysten toimintaan liittyviä selvityksiä.

Kandidaattitutkielmaprosessi ajoittuu vuosittain loka-huhtikuulle. Mahdolliset tutkimusaiheet tulisi olla Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön tiedossa viimeistään 21.9. mennessä. Huhtikuussa opiskelijat esittävät työnsä tulokset tutkielmaseminaarissa ja lopulliset tutkielmat valmistuvat huhtikuun aikana.

Yhteyshenkilö: Mari Syväoja, suunnittelija mari.syvaoja@aalto.fi

Ensimmäinen MUC-apurahalla palkittu tutkimus Etelä-Savoon liittyen on valmistunut – Tiina Ilmoniemi tutki maaseutumaisten kuntien roolia ilmastotyössä

Kuvassa tutkimuksen tehnyt Tiina Ilmoniemi.

Maantieteen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa opiskeleva Tiina Ilmoniemi tutki maaseutumaisten kuntien roolia ilmastopolitiikassa. ”Maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä: esimerkkinä Etelä-Savo” -tutkimus korostaa tarvetta sovittaa yhteen kansalliset ilmastotoimet ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvistaa maaseutumaisten kuntien asemaa ilmastopolitiikassa.

  • Tutkielman aiheena oli tarkastella maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä. Tarkastelun esimerkkialueena toimi Etelä-Savo.  Aiheen valinnassa ja käsittelyssä näkyi tekijän vahva kiinnostus aiheeseen ja tutkimusalueeseen. Tutkielmassa sidottiin hienolla tapaa temaattisesti erilaisia teemoja yhteen, jotta laaja-alaista tarkastelua vaativa aihe saatiin käsiteltyä. Tutkielmassa kuva ilmastotyön tarpeesta sidotaan hyvin maaseutumaisten kuntien ja esimerkkialueen maanpeitesektoriin osuvaan työhön ja Etelä-Savon alueen erityispiirteisiin. Maaseutukuntien työn ja toimintaedellytysten kuvauksen kannalta tutkielma kykeni hienosti käyttämään alan kieltä ja käsitteitä sekä kuvaamaan hienosti lukijalle aiheen ja viitekehykset, kommentoi kandityönohjaaja, dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta.

Maaseutumaisten kuntien rooli hiilinielujen vahvistamisessa on merkittävä, mutta ilmastotyötä rajoittavat resurssipula ja kaupunkiregionalismin vaikutukset. Kaupunkiregionalismi on osa aluekehityksen tarkastelua, jossa pohditaan, miten resurssit jakautuvat eri alueiden välillä sekä millaisia vaikutuksia sillä voi olla tarkasteltujen alueiden kehitysmahdollisuuksiin. Kaupunkiregionalismilla viitataan kehityssuuntaan, jossa kaupungit ja suuret kaupunkiseudut nähdään talouden ja kasvun vetureina. Tämän seurauksena resursseja ja investointeja ohjataan kaupungeille usein enemmän kuin pienemmille paikkakunnille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suurilla kaupungeilla on paremmat mahdollisuudet hyödyntää esimerkiksi rahoitusohjelmia ja toteuttaa ilmastotavoitteita, kun taas pienemmillä kunnilla voi olla haasteita vastata samoihin vaatimuksiin rajallisemmilla resursseilla.

Kansalliset ohjauskeinot, kuten ilmastobudjetointi ja alueelliset yhteistyöhankkeet, voivat tukea maaseutukuntien ilmastotoimia ja kompensoida resurssivajetta. Esimerkiksi Etelä-Savon kunnissa on tunnistettu mahdollisuuksia parantaa hiilinieluja metsien ja maatalouskäytäntöjen avulla, mutta käytännön toteutus vaatii lisäresursseja ja yhteistyötä eri tahojen välillä.

  • Kandityössäni koin yllättävänä sen, miten useat kunnat olivat onnistuneet laatimaan tutkimuksiin perustuvia ilmastosuunnitelmia, vaikka niiden resurssit olivat rajalliset. Useissa suunnitelmissa oli myös onnistuttu tunnistamaan eri intressien välisiä ristiriitoja, jotka voisivat tuoda haasteita kuntien ilmastotyöhön. Yllättävänä pidin myös sitä, miten vähän kansallisessa ilmastotyössä ja tutkimuksessa oli otettu huomioon kaupunkiregionalismin vaikutuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä, Ilmoniemi kertoo.

Lisätutkimuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä tarvitaan kansallisten ja alueellisten ilmastotoimien yhteensovittamisesta niin, että kuntien erityispiirteet ja resurssit huomioitaisiin nykyistä paremmin.

Ilmoniemen mukaan suurin haaste työn tekemisessä oli aiheen rajaus, mikä kuitenkin onnistui   osaavien ohjaajien tuen ja kannustuksen avulla. Ohjaajina toimivat dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta, tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sekä väitöskirjatutkija Annamari Kiviaho Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Tämä työ vahvisti kiinnostustani maankäytön ja ilmastopolitiikan parissa työskentelyyn, ja koen aiheen erityisen merkitykselliseksi urani kannalta. Haluaisin tulevaisuudessa hyödyntää osaamistani esimerkiksi aluekehityksen, ympäristökonsultoinnin tai kuntien ilmastostrategioiden parissa. Erityisesti minua kiinnostavat ratkaisut, joilla voidaan yhdistää maankäyttö, ilmastotavoitteet ja alueelliset erityispiirteet kestävällä tavalla.

  • MUC-apuraha vauhditti opinnäytetyöni valmistumista etuajassa ja antoi lisämotivaatiota panostaa työhön perusteellisesti eri näkökulmista. Pidän apurahaa erityisen tärkeänä opinnäytetöiden tukena, sillä se edistää tieteellisen tutkimuksen tekemistä tasapuolisesti eri alueilla, Tiina Ilmoniemi sanoo.

 

Mikkelin yliopistokeskus julkaisi haettavaksi viisi 1000€ apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin kevätlukukaudelle 2025 Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahan tarkoituksena on auttaa alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä. Apuraha oli kokeilu.
Opinnäytetyön aihe on vapaa ja se voi tulla opiskelijalta itseltään tai yhteistyökumppanilta. Edellytyksenä on, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa.
Opinnäytetyö voi olla kandidaatin tutkielma tai maisterintutkielma. Apuraha maksetaan aina suoraan opinnäytetyöntekijälle. Apuraha on tarkoitettu ensisijaisesti niihin opinnäytetöihin, joista hakija ei saa palkkaa tai muuta avustusta. Hakemukset priorisoidaan aluevaikuttavuuden ja hyödyn perusteella.

Lisätietoja: