Kestävä kehitys ohjaa digitointia Mikkelissä

Kestävä kehitys ohjaa yhä vahvemmin Suomen Kansalliskirjaston digitointitoimintaa. Uusi nelivuotinen kestävän kehityksen teemoja painottava ohjelmakausi on parhaillaan käynnissä.

Kansalliskirjaston valtava aineisto muuttuu hitaasti mutta varmasti paperilta digitaaliseen muotoon. Käytännössä digitointi tapahtuu Mikkelin toimipaikalla Pursialassa, missä työskentelee noin 40 alan ammattilaista.

Kansalliskirjastolla on lähes ehtymätön 115 hyllykilometrin aineisto keskiajalta nykyaikaan, josta noin viisi prosenttia on tähän mennessä digitoitu. Pisimmällä on sanomalehtien digitointi, josta noin kolmannes on valmiina.

Kansalliskirjasto digitoi vuosittain 2–3 miljoonaa sivua aineistoa. Tällä hetkellä Kansalliskirjaston digitaalisissa kokoelmissa on yli 30 miljoonaa sivua digitoituja sisältöjä ja lisäksi digitoituja äänitteitä.

Kansalliskirjaston digitointi perustuu nelivuotisiin digitointiohjelmiin. Uusin Kansalliskirjaston digitointiohjelma on käynnissä 2025–2028.

Tärkeä osa digitointia on kestävän kehityksen huomioon ottaminen. Työtä ohjaavat YK:n Agenda 2030:n tavoitteet ja Helsingin yliopiston sekä Kansalliskirjaston omat ohjelmat. 

– Digitointiohjelma nojaa YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja hyödyntää sen tarjoamia työkaluja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan arvioinnissa, sanoo projektipäällikkö Anna-Elina Ukkonen Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteestä.

Ukkonen sanoo, että kestävyys näkyy digitoinnissa monella tavalla. Asiassa on ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kulma. Kulttuuriperinnön digitointi turvaa myös tiedonsaannin tasa-arvoa.

Digitointi on ilmastoteko esimerkiksi siinä mielessä, että se vähentää tarvetta matkustaa tiedon luo. Ilman ympäristövaikutuksia ei digitointikaan suju, sillä digitaalisen aineiston tuottaminen synnyttää osaltaan päästöjä.

Digitoinnin laatua, digitointiprosessin sujuvuutta tai aineiston löydettävyyttä voidaan Ukkosen mukaan jo nyt parantaa tekoälypohjaisilla ratkaisuilla, mutta sen laajemmat hyödyt on vielä punnittava suhteessa haittoihin. 

– Tekoälyjärjestelmät käyttävät valtavia laskennallisia resursseja ja siten suuren määrän energiaa ja datakeskusten jäähdytykseen käytettävää vettä. 

Valtavasta aineistosta on tehtävä valintoja, koska kaikkea ei voi eikä kannatakaan digitoida. Digitoitavat aineistot on valittu yhteistyössä eri tieteenaloja edustavien neuvottelukuntien kanssa ja asiakastoiveita kuunnellen. 

– Näin on voitu turvata, että digitoitavalle aineistolle on tiedossa aktiivinen käyttäjäkunta ja että eri käyttäjäryhmien tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduksi. Sekin on osa kestävyyttä.

Kansalliskirjaston digitalisoitujen aineistojen käyttäjissä on paljon tutkijoita ja sukututkijoita. Tekijänoikeudesta vapaat ja lisensioidut aineistot ovat kaikkien käytettävissä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa, ja kaikki digitoitu aineisto on saatavilla vapaakappalekirjastojen kautta.

Ukkonen arvioi, että tiedottamista Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista olisi hyvä lisätä vaikkapa nuorten suuntaan.

– Kyse on suomalaisen kulttuuriperinnön tallentamisesta. On tärkeää, että se on jokaisen kansalaisen ulottuvilla. Digitoitu kulttuuriperintö on myös merkittävä tutkimuksen ja opetuksen tietovaranto.

Digitointia on toteutettu Mikkelissä 1990-luvun lopulta alkaen, ja Ukkosen mukaan työlle on muodostunut vankka pohja ja toimivat käytänteet. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu kouluttaa Mikkelissä digitoijia, mikä takaa ammattilaisten hyvän saatavuuden.

– Työn laatu on tärkeää, ja se tukee myös kestävän kehityksen periaatteita. Se mitä tehdään, tehdään kerralla hyvin.

Digitointi Kansalliskirjastossa

Kansalliskirjastossa digitoidaan perustoimintana sanomalehtiä. Sanomalehtien pitkä historia on digitoitu aina vuodesta 1771 vuoden 1954 loppuun asti ja edelleen vuodesta 2017 alkaen. 

Tällä hetkellä digitoidaan lisäksi Ruotsin ajan kokoelmaa, joka sisältää Suomen kansalliskirjallisuuden vanhimman osan sekä nuotteja ja aikakauslehtiä. 

Äänitedigitoinnissa digitoidaan parhaillaan CD-levyjä sekä äänitteitä Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmista. Nämä ovat esimerkiksi säveltäjiltä lahjoituksena saatuja äänitteitä, joita ei ole koskaan virallisesti julkaistu.

Digi.kansalliskirjasto.fi-palvelu

Digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu sisältää Suomessa julkaistuja historiallisia sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, pienpainatteita, karttoja, nuotteja ja muita Kansalliskirjaston aineistoja digitaalisina. Selailun ja hakutoimintojen lisäksi on käytettävissä lataustyökalu ja valmiita avoimen datan aineistopaketteja. 

Palvelu sisältää yli 31 miljoonaa sivua aineistoja: sanomalehtiä 21 miljoonaa, aikakauslehtiä 7,5 miljoonaa, kirjoja 2,3 miljoonaa sivua sekä runsaasti nuotteja, karttoja, käsikirjoituksia ja kortistoja.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Kansalliskirjasto         

Huippulaboratorio ja luonnonrauha löytyivät Mikkelistä

Intialaiset Shashi Prabha Dubey ja Amarendra Dhar Dwivedi ovat käyneet tutkijavaihdossa LUT-yliopistossa Mikkelissä jo kaksi kertaa.

Tutkijatohtori Sanna Hokkanen tuki intialaisen tutkijapariskunnan vierailua.
Tutkijatohtori Sanna Hokkanen tuki intialaisen tutkijapariskunnan vierailua.

Vierailevat tutkijat Shashi Prabha Dubey ja Amarendra Dhar Dwivedi tulivat tutkijavaihtoon Mikkelin LUT-yliopiston erotustekniikan osastolle touko–kesäkuuksi 2025.

Intiasta lähtöisin olevat Dubey ja Dwivedi ovat molemmat kemian tohtoreita, ja he ovat paitsi kollegoja, myös pariskunta. Molemmat toimivat apulaisprofessoreina kotimaansa yliopistojen kemian laitoksilla ja ovat erikoistuneet materiaalien ja ympäristötekniikan tutkimukseen.

Mikkeli on heille tuttu jo aiemmilta vuosilta: Dwivedi asui ja työskenteli kaupungissa 2013–2014, Dubey puolestaan vieraili Mikkelissä jo vuonna 2009. Molemmat kiittelevät kaupungin luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta.

– Kaupunki on kasvanut ja tänne on tullut uusia kauppoja, mutta tunnelma on pysynyt samanlaisena, Dubey naurahtaa.

Tutkimusta vedenpuhdistuksesta ja kiertotaloudesta

Tutkijavaihto tarkoittaa, että tutkija siirtyy määräajaksi toiseen tutkimuslaitokseen, yliopistoon tai organisaatioon, usein ulkomaille, tekemään tutkimusta ja oppimaan uusia menetelmiä tai näkökulmia.

Dubey ja Dwivedi työskentelevät vedenpuhdistuksen ja kiertotalousratkaisujen parissa. LUT-yliopistosta he hakevat uusia ratkaisuja haasteisiin, jotka koskettavat sekä Intiaa että Suomea.

Dwivedi kertoo kehittävänsä luonnosta inspiraationsa saavia älymateriaaleja, jotka hajoavat luonnollisesti eivätkä sisällä ympäristölle haitallisia aineita. 

– Hyödynsin Suomessa paikallisia luonnonvaroja ja tutkin niiden muokkaamista vedenpuhdistuksen lisäarvotuotteiksi, hän selittää.

Dubey puolestaan keskittyi muun muassa hiilipohjaisten nano- ja mikromateriaalien kehittämiseen sekä bioenergiaan ja ympäristön kunnostukseen liittyviin projekteihin.

– Mikkelin tutkimusinfrastruktuuri ja tutkimusryhmän asiantuntemus tarjosivat ainutlaatuiset mahdollisuudet kestävien vedenpuhdistusmenetelmien pilotointiin, hän toteaa.

Suomesta oppia ja tasapainoa

Suomessa ja Intiassa on erilaiset lähtökohdat huippututkimuksen tekemiseen, Dubey ja Dwivedi toteavat. Silti tavoite on sama: löytää ratkaisuja globaaleihin ympäristöongelmiin.

– Intiassa resursseja on vähemmän, mutta teemme parhaamme. Suomessa puolestaan puitteet ovat huippuluokkaa, ja tutkija voi keskittyä täysillä työhönsä, mikä on menestyksen avain, Dwivedi sanoo.

Kesän 2025 tutkijavierailu kesti kaksi kuukautta. Tällä kertaa mukana matkusti myös pariskunnan 9-vuotias poika. 

Dubey ja Dwivedi ovat tehneet tutkijavaihtoja myös muualle maailmaan, kuten Etelä-Koreaan ja Kiinaan. Heidän mielestään Mikkeli erottuu muista paikoista luonnon, rauhallisuuden sekä hyvän työn ja vapaa-ajan tasapainon ansiosta. 

– Suomessa ihmiset ovat erittäin tehokkaita ja täsmällisiä, mutta samalla he osaavat pitää huolta työelämän ja vapaa-ajan tasapainosta. Meillä on ollut täällä enemmän aikaa myös perheen kanssa, pariskunta kertoo.

Tutkijat ovat viettäneet työaikaa laboratoriossa, mutta vapaa-ajalla perhe on nauttinut kävelyistä luonnossa ja viettänyt myös aikaa suomalaisten ystävien kanssa.

Vaikka kesän vierailu on ohi ja perhe on palannut Intiaan, yhteistyö jatkuu. 

– Aiomme suositella omille opiskelijoillemme vaihto-opiskelua LUT-yliopistossa, Dubey ja Dwivedi lupaavat.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: Ulla Jurvanen     

Väitös: Monipaikkaisten asukkaiden mahdollisuuksia ei osata täysin hyödyntää – vapaa-ajanasukkaat paljon muutakin kuin mökkiläisiä 

Puumalan satama

Monipaikkainen asuminen – kahdella tai useammalla paikkakunnalla eläminen – on Suomessa nopeasti yleistyvä ilmiö. Erityisesti sen merkitys korostuu Etelä-Savossa, jossa vapaa-ajanasuntojen määrä on suurempi kuin pysyvästi asuttujen kotien määrä. Uusi väitöstutkimus osoittaa, että monipaikkaiset asukkaat ovat paljon enemmän kuin mökkeilijöitä: he voivat olla alueiden elinvoiman ja kehittämistyön merkittäviä vahvistajia. 

Väitöskirjassaan “Monipaikkainen asukas aluekehittäjänä” Manu Rantanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista on tutkinut, miten monipaikkaiset asukkaat voivat tietoisella toiminnallaan tuoda osaamistaan, verkostojaan ja tulevaisuususkoa alueille, joissa he viettävät aikaansa. Rantasen tutkimus osoittaa, että monipaikkaiset asukkaat nähdään yhä useammin kumppaneina eikä vain matkailijoina, vaikka virallinen aluekehitysjärjestelmä ei tunnista heidän potentiaaliaan kuin kuluttajina. 

 Vahva tunneside ja halu kehittää 

Tutkimuksen aineisto on kerätty vapaa-ajanasukasvaltaisilta alueilta. Näille alueille on tyypillistä, että väestö vähenee ja kuntien talous on usein tiukoilla, mutta samalla monipaikkaisten asukkaiden merkitys kasvaa entisestään. Rantasen mukaan alueilla on tuhansia ihmisiä, joilla on vahva tunneside vapaa-ajanasuntojensa sijaintikuntiin. Monilla heistä on myös halua olla mukana alueen kehittämistyössä, mutta joille ei ole selkeitä kanavia osallistua kehittämistyöhön. 

Monipaikkaisen kehittäjätoimijuuden taustalla on yleensä vahva paikkasuhde, joka lisää halua sitoutua alueen hyvinvointiin. Lisäksi monipaikkaiset voivat tuoda alueelle osaamistaan ja laajoja verkostojaan, mikä on omiaan vahvistamaan paikallista osaamista sekä luomaan uusia kehittymismahdollisuuksia. Ratkaisevaa on myös se, miten kunnat suhtautuvat monipaikkaisiin: heidän mahdollisuutensa toimia vahvistuvat silloin, kun heitä ei nähdä ulkopuolisina, vaan tasavertaisina kumppaneina muiden paikallisten toimijoiden rinnalla. 

Rantanen korostaa, että aktiivisimmat monipaikkaiset toimijat voivat toimia esimerkiksi yrittäjinä, kuntien markkinoijina tai eri alueiden välisinä sillanrakentajina, mutta tämä edellyttää, että heidän rooliaan ei rajata pelkästään vapaa-ajanasujan näkökulmaan. 

Kuntien käytännöt vaihtelevat – laki ei tunnista monipaikkaisia aluekehittäjiä 

Tutkimus kuitenkin paljastaa, että kuntien käytännöt monipaikkaisten huomioimisessa eroavat huomattavasi toisistaan. Kunnat voivat halutessaan hyödyntää monipaikkaisten asukkaiden osaamista joustavasti osana elinvoimatehtäväänsä, mutta valtion tasolla lainsäädäntö korostaa yhä yksipaikkaisen asumisen mallia. Tämä luo jännitettä ja rajoittaa monipaikkaisten mahdollisuuksia osallistua viralliseen kehittämistyöhön, ja myös jättää osan potentiaalista hyödyntämättä. 

Rantasen mukaan monipaikkaisten asukkaiden osallistumisen vahvistaminen edellyttäisi heidän tunnistamistaan mahdollisina kehittämiskumppaneina, jotta heidän osaamisensa ja sitoutumisensa voisivat tukea alueita nykyistä laajemmin. 

Monipaikkaiset asukkaat voivat vahvistaa alueiden muutoskykyä, tuoda kehittämiseen uutta asiantuntemusta ja toimia tärkeinä yhteisöjen vahvistajina. Heidän paikkasuhteensa ja positiivinen paikkatunteensa ovat arvokkaita resursseja, jotka tulisi huomioida aluekehittämisen suunnittelussa nykyistä paremmin. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi Etelä-Savossa, jossa monipaikkainen asuminen on pysyvä ja kasvava osa alueen elinvoimaa. 

Manu Rantanen työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia instituutissa Mikkelissä, joka on Suomen toiseksi suosituin mökkikunta.

FM Manu Rantanen väittelee 6.3.2026 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Monipaikkainen asukas aluekehittäjänä”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Mikkelin yliopistokeskus, auditorio, Lönnrotinkatu 5, Mikkeli.  Vastaväittäjänä on Tutkimusprofessori Hilkka Vihinen, Luonnonvarakeskus, ja kustoksena on Sami Moisio.  

Sähköinen julkaisu: http://hdl.handle.net/10138/626518  

Lisätietoja:    

Manu Rantanen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, +358 (0)44 525 5890, manu.rantanen@helsinki.fi  

Ratkaisuja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviin kysymyksiin

LUT-yliopiston Erotustekniikan osasto on kasvanut isoksi ja kansainväliseksi 50-vuotisen taipaleensa aikana.

LUT-yliopiston Erotustekniikan osasto juhlii 50-vuotista taivaltaan syksyllä 2025. 

Erotustekniikan osaston professori Eveliina Repo sanoo olevansa aidosti ylpeä osaston pitkästä historiasta. 

– Historiamme aikana olemme tehneet vaikuttavaa tutkimusta ja pystyneet kehittämään uusia ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin, Repo sanoo.

Puolen vuosisadan aikana Erotustekniikan osasto on kasvanut pienestä yksiköstä isoksi ja hyvin kansainväliseksi toimijaksi. 

– Etenkin viime vuosina osasto on edennyt ja kehittynyt ja kasvu on ollut voimakasta. On saatu uusia yhteistyökumppaneita, valloitettu uusia tutkimusalueita ja osaaminen on laajentunut merkittävästi, Repo iloitsee.

Konkreettisia ratkaisuja isoihin haasteisiin

Nykyään Erotustekniikan osastolla työskentelee yli 130 tutkijaa ja asiantuntijaa  12 professoria mukaan lukien. Eri koulutusohjelmissa opiskelee noin 370 opiskelijaa.

– Olemme mukana kestävän kehityksen eturintamassa ja luomassa konkreettisia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, joita ovat puhdas vesi, vihreä energia, kiertotalous ja resurssitehokkuus.  

Erotustekniikan osaston yksiköt sijaitsevat Lappeenrannassa, Mikkelissä, Lahdessa ja Kouvolassa ja ne tekevät tiivistä yhteistyötä.

Mikkelissä tehdään töitä etenkin vedenkäsittelyn parissa ja toteutetaan myös vesitekniikan diplomi-insinöörikoulutusta. 

Tutkimusta puhtaasta vedestä vihreään energiaan

Erotustekniikka turvaa yhteiskunnan elintärkeitä resursseja. Ilman Erotustekniikkaa meillä ei olisi puhdasta vettä, ruokaa, lääkkeitä, polttoaineita eikä tehokasta kierrätystä.

Erotustekniikan osaston vedenkäsittelyyn liittyvä tutkimus ja työ tähtää tehokkaaseen vedenpuhdistukseen mutta myös jätevesien ja erilaisten sivuvirtojen hyödyntämiseen.

– Myös teollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään, ja näihin kehitetään vedenpuhdistusta ja materiaalien kierrätystä edistäviä menetelmiä, Repo selittää.

Osastolla tutkitaan myös puhtaaseen energiaan liittyviä asioita, esimerkiksi Power-to-X-teknologiaa, joka liittyy vihreän energian ja sähkön muuntamiseen tuotteiksi.

Keväällä 2025 Lappeenrannan kampukselle valmistui uusi Power-to-X-teknologian tutkimusympäristö, joka oli LUT-yliopiston historian suurin laboratorioiden ja digitaalisen infrastruktuurin kehityshanke. 

– Power-to-X on tällä hetkellä erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde ja saanut isoa huomiota. Erotustekniikan osasto on iso osa uutta tutkimusympäristöä, jossa pyritään löytämään ratkaisuja muun muassa hiilidioksidin talteenottoon ja energian ja kemikaalien tuotantoon sähkön avulla. 

Muita osaston tutkimuskohteita ovat biomateriaalit ja niiden hyödyntäminen. Osastolla tutkitaan, miten muoveja voidaan korvata biomateriaaleilla tai fossiilisia materiaaleja uusiutuvilla ja biohajoavilla materiaaleilla.

Myös yritysten kanssa tehdään paljon yhteistyötä: osaston tutkijat ovat mukana kehittämässä, tutkimassa ja löytämässä ratkaisuja yritysten erilaisiin haasteisiin. Yrityksille tehdään myös tilaustyöprojekteja ja diplomi-insinööriopiskelijoiden lopputöitä. 

Osasto on ollut merkittävässä roolissa myös BatCircle-projektissa, joka on yksi Suomen suurimmista ja vaikuttavimmista akkujen kierrätykseen keskittyvistä tutkimushankkeista. 

Repo on itse työskennellyt osastolla noin vuodesta 2011. Oma tutkimusryhmä hänellä on ollut vuodesta 2018. 

Katse tulevaisuuden ratkaisuissa

Repo arvelee, että seuraavatkin 50 vuotta Erotustekniikan osasto on mukana ratkomassa isoja ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. 

– Vaatimukset kasvavat. Esimerkiksi mikromuoveista ei aiemmin tiedetty mitään. Nyt myös PFAS-yhdisteiden ja lääkeaineiden poistaminen vedestä on iso asia. Mitä paremmin analytiikka ja tutkimus kehittyy, sitä paremmin erilaisia haitta-aineita löydetään. 

Yksi keskeinen tavoite on vähentää Euroopan riippuvuutta tuontimetalleista ja ulkomaisista raaka-aineista. Se voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti ja ympäristölle kestävästi muun muassa tehostamalla kierrätystä, kehittämällä materiaalien talteenottoa ja hyödyntämällä kotimaista osaamista.

– Kehitämme uutta ja parannamme menetelmiä koko ajan.

Teksti: Elina Jäntti
Kuva: LUT-yliopisto

Bioperäisen hiilidioksidin talteenotto avaa uusia mahdollisuuksia Etelä‑Savon pk‑yrityksille

LUT‑yliopiston ja Helsingin yliopiston Ruralia‑instituutin yhteisessä Hiilidioksidin talteenoton ja käytön mahdollisuudet Etelä‑Savossa (BioCO₂‑ES) ‑hankkeessa tuotetaan uutta tietoa siitä, miten bioperäistä hiilidioksidia voidaan talteenottaa ja hyödyntää taloudellisesti, ympäristöllisesti ja alueellisesti kestävästi. Tavoitteena on tarjota käytännönläheistä tietoa Etelä‑Savon pk‑yrityksille.

Bioperäinen CO₂ on Etelä‑Savossa hyödyntämätön resurssi

Etelä‑Savossa syntyy merkittäviä määriä bioperäistä hiilidioksidia etenkin lämpölaitoksissa ja biokaasun tuotannossa. Suuri osa tästä on nykyisin hyödyntämätöntä, vaikka CO₂:lle olisi paikallisesti kysyntää esimerkiksi betonituotannossa, kasvihuoneissa ja panimoteollisuudessa. Pk‑yritykset tarvitsevat luotettavaa tietoa ja konkreettisia työkaluja päätöksenteon tueksi — esimerkiksi siitä, onko CO₂‑talteenotto teknisesti, taloudellisesti tai ympäristöllisesti järkevä vaihtoehto. Hankkeessa tätä tietoa tuotetaan ensimmäistä kertaa alueellisessa mittakaavassa.

BioCO₂‑ES‑hankkeen tavoitteena on auttaa Etelä‑Savon pk‑yrityksiä hyödyntämään bioperäistä hiilidioksidia uusina vähähiilisinä liiketoimintamahdollisuuksina. Hanke tarjoaa yrityksille konkreettisia työkaluja ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi. Käytännössä hanke toteuttaa CO₂‑talteenoton demonstraation Juvan lämpölaitoksessa ja kehittää pk‑yritysten käyttöön avoimen simulointimallin, jonka avulla voidaan arvioida talteenoton kannattavuutta eri tilanteissa. Lisäksi hankkeessa tuotetaan elinkaaritietoa, aluetaloudellisia vaikutusarvioita ja toimintaohjeita, jotka auttavat yrityksiä valmistautumaan mahdollisiin investointeihin.

Hankkeen toteutus ja rahoitus

Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Etelä‑Savon ELY‑keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Etelä‑Savon elinvoimakeskus. Hanke toteutetaan Etelä‑Savon alueella ajalla 1.1.2026–31.12.2027. Päätoteuttajana toimii LUT‑yliopisto ja osatoteuttajana Helsingin yliopiston Ruralia‑instituutti. Yrityskumppaneina mukana ovat Lempeä Lämpö Oy, Savon Voima Oyj, CarbonReUse Finland Oy ja Carbonaide.

Lisätietoa:

Päämajakaupunki ottaa osansa kokonaisturvallisuudesta

Miksein Oy:n Timo Paakki: Mikkelille on tarjolla suuria mahdollisuuksia

Mikkeli on julistautunut kokonaisturvallisuuden päämajakaupungiksi. Mitä se merkitsee?

– Edessä on ilman muuta suuria mahdollisuuksia, sanoo Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n toimitusjohtaja Timo Paakki.

Kokonaisturvallisuus ilmaantuu suomen kieleen yhä tiuhemmin. Se tarkoittaa yhteiskunnan perustoimintojen varmistamista kriisin aikana. Suomalainen kokonaisturvallisuuden konsepti tunnetaan hyvin myös kansainvälisesti. 

– Kysymys on siitä, mitä kestetään ja miten pärjätään kriisin aikana yhteiskuntana ja yksilöinä. Kuntien rooli on keskeinen, ja kotitalouksilla tulee olla 72 tunnin varmuusvarasto.

Turvallisuus kiehtoo monia muitakin kaupunkeja kuin Mikkeliä. Ainakin Kouvola ja Kuopio ovat omine vahvuuksineen mukana apajalla. 

Paakki ei koe, että naapurikaupungit olisivat Mikkelin kilpailijoita vaan yhteistyökumppaneita. Mikkelin, Kuopion, Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun kesken on alkanut yhteistyö Borderland security -konseptin pohjalta.

Itä-Suomen rajaseutu on Paakin mukaan otollista maaperää puolustusteollisuuden toiminnalle SavoDefence -yhteistyön puitteissa. Mukana on jo yli 60 yritystä. Vetäjäksi on saatu kokenut yritysjohtaja Seppo Rantala. 

– Yrityksiä opastetaan muun muassa siitä, miten puolustushankintoihin pääsee mukaan.

Tulossa on myös slush-tilaisuus, jossa yritysten on mahdollista löytää pääomasijoittajia.

Paakki sanoo, että kokonaisturvallisuuden ympärillä tapahtuu paljon, ja rahaa on liikkeellä runsaasti. Mikkelillä on ylivertaiset perinteet sotien päämajakaupunkina. Nykyisin kaupungissa sijaitsee Maavoimien esikunta ja puolustusliitto Naton alaesikunta.

– Rakennamme Mikkelissä sen kovan osaamisen päälle, jota meillä on. Meillä on useita yrityksiä, jotka ovat toimineet pitkään tällä alalla. Siitä on hyvä ponnistaa.

Nato-lippu Mikkelin Karkialammella saa kehitysyhtiön toimitusjohtajan hymyilemään. Mielikuvilla on suuri merkitys, hän muistuttaa.

– Se on ihan oma juttunsa. Nato synnyttää mielikuvan, että täällä on hyvää pöhinää. Mikkeli on saanut valtavan positiivisen kansainvälisen näkyvyyden

Droonit eli etäohjattavat, miehittämättömät ilma-alukset Paakki näkee yhtenä Mikkelin kannalta hyvin lupaavana mahdollisuutena. Kaupungin tarjonta lentokenttineen tuntuu kiinnostavan kovasti. 

Avainasemassa ovat Paakin mukaan koulut, yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on paikallisesti merkittävää koulutusta ja toimintaa. 

– Olisi tärkeää saada alan koulutusta, tuotekehitystä ja tuotantoa Mikkeliin. Ainakin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla on drooneihin liittyviä hankkeita.

Mikkelin on Paakin mukaan osattava käyttää hyödyksi kokonaisturvallisuuden tuomat mahdollisuudet. On luotava tuotteita, konsepteja ja imagoa, jotka vetävät investointeja ja yrityksiä puoleensa.

– Kokonaisturvallisuuden konsepti on ainutlaatuinen, ja sillä on selkeä kansainvälinen kysyntä. Mikkelille se voi tuoda investointeja ja työpaikkoja.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Ulla Jurvanen

Professori Amit Bhatnagar kehittää tiiminsä kanssa ratkaisuja globaaliin vesikriisiin

 

Photo credit: “LUT University”

Amit Bhatnagarin johtama vedenkäsittelyn ja leväbioteknologian tutkimusryhmä hyödyntää esimerkiksi mikroleviä kestävässä vedenkäsittelyssä ja hiilensidonnassa. Tutkimuksesta hyötyvät myös paikalliset yritykset ja toimijat.

LUT-yliopiston erotustekniikan osaston professori Amit Bhatnagar ratkoo tutkimusryhmänsä kanssa Mikkelissä isoja globaaleja haasteita, jotka ulottuvat myös Suomeen.

Pula puhtaasta juomavedestä on todellisuutta miljoonille ihmisille maapallolla. Lisäksi vesistöistä löytyy nykyään yhä enemmän uusia haitta-aineita.

“Tutkimusryhmämme keskittyy kestävien ratkaisujen kehittämiseen yhdistämällä jätevedenkäsittelyä hiilensidontaan ja resurssien talteenottoon. Ratkaisujen avulla voidaan vastata lisääntyvään vesipulaan, saastumiseen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin”, Bhatnagar kertoo.

 

Jäteveden puhdistuksesta ikuisuuskemikaalien hävittämiseen

Bhatnagar vetää parhaillaan neljää isoa eri rahoittajien tukemaa hanketta. Niissä kaikissa kehitetään menetelmiä jäteveden puhdistamiseen sekä tutkitaan uusia materiaaleja erityisen hankalien saasteiden poistamiseen vedestä.

EU-rahoitteisessa NAMOR-hankkeessa kehitetään veden- ja jätevedenkäsittelyyn kompaktia järjestelmää, joka puhdistaa vettä mikrolevien ja kalvotekniikan avulla.

“Järjestelmä on suunniteltu erityisesti hajautettuun veden- ja jätevedenkäsittelyyn erilaisissa ilmasto-olosuhteissa”, Bhatnagar kertoo.

EU:n ja Etelä-Savon maakuntaliiton osarahoittamassa CarNorMic-hankkeessa Bhatnagar ryhmineen tutkii, miten mikroleviä voidaan käyttää teollisuuden hiilidioksidipäästöjen talteenottoon.

Käytännössä mikroleviä kasvatetaan Mikkelin jätevedenpuhdistamon jätevedessä, ja hiilidioksidin lähteenä käytetään savukaasuja esimerkiksi sementtitehtailta. Mikrolevät sitovat hiilidioksidin omaan biomassaansa.

”Käytämme paikallisia pohjoismaisia levälajeja, jotka kestävät paikallisia ilmasto-olosuhteita.”

Suomen Akatemian rahoittamassa MicroPoly-hankkeessa ryhmä tutkii mikrolevien ja synteettisten polymeerien, kuten mikromuovien, välisiä vuorovaikutuksia.

”Tutkimus auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten mikromuovit käyttäytyvät luonnossa ja millaisia vaikutuksia niillä on mikroleviin”, Bhatnagar selittää.

Kunnianhimoinen tavoite on myös Jane ja Aatos Erkon (JAES) säätiön rahoittamassa, kesällä 2024 alkaneessa hankkeessa. Siinä kehitetään vesilaitoksille menetelmiä, joilla voidaan poistaa vedestä haitallisia PFAS-yhdisteitä. PFAS-yhdisteiksi kutsutaan synteettisiä kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ihmisen terveydelle ja luonnolle.

Yhdisteet ovat saaneet lisänimen ikuisuuskemikaalit, sillä ne säilyvät ympäristössä. PFAS-yhdisteet muodostavat yhden vakavimmista saasteongelmista.

 

Paikallista vaikuttavuutta ja kansainvälisiä ratkaisuja

Professori Bhanatgar sanoo, että hänen tutkimusryhmänsä työllä on konkreettista vaikutusta sekä paikallisella tasolla että maailmanlaajuisesti.

Paikallisesti hankkeet auttavat kehittämään käytännönläheisiä ja kestäviä vesiteknologioita Suomen vesilaitosten ja kuntien tarpeisiin.

Mikkelissä tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat Operon Group ja Blue Economy Mikkeli (BEM).

“Tutkimuksen ansiosta vahvistetaan yhteistyötä paikallisten yritysten ja julkisten toimijoiden kanssa sekä tuetaan uusien vesi- ja ympäristöalan asiantuntijoiden kouluttamista Mikkelin alueelle”,  Bhanatgar sanoo.

Hankkeissa kehitettäviä ratkaisuja voidaan soveltaa myös muissa maissa ja ilmasto-olosuhteissa.

“Kansainvälisen yhteistyön kautta tähtäämme keinoihin, joilla parannetaan veden laatua, ravinteiden ja hiilen talteenottoa sekä kiertotaloutta.”

Tulevaisuudessa hajautettujen ja modulaaristen – eli useista pienistä yksiköistä ja erillisistä osista koostuvien – veden- ja jätevedenkäsittelyjärjestelmien odotetaan nousevan yhä tärkeämmiksi. Erityisesti tarvitaan ratkaisuja, jotka voidaan liittää olemassa olevaan infrastruktuuriin ja mukauttaa erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin.

Bhanatgarin tutkimusten näkökulmasta suuntaus on lupaava.

“Mikrolevät, uudet materiaalit ja niiden yhdistäminen tarjoavat keinoja poistaa haitta-aineita ja ottaa talteen arvokkaita resursseja kestävästi. Näin voidaan rakentaa entistä kestävämpiä, tehokkaampia ja toimintavarmempia vedenkäsittelyjärjestelmiä”, professori toteaa.

 

Teksti: Elina Jäntti

 

Tutkimus löysi vaihtoehdon turpeelle – lannan kierrätys tuo eläintiloille säästöjä ja uusia käyttömahdollisuuksia

LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu tutkivat turpeen korvaamiseen soveltuvien kuivikemateriaalien (olki, ruokohelpi, kutterinpuru) ja niistä syntyvien kuivikelantojen moninaista hyödyntämistä. Tällä pyrittiin ensisijaisesti ratkaisemaan maataloussektorin ajankohtaisia haasteita, jotka aiheutuivat turpeen vähenevästä saatavuudesta. Erityisenä toimenpiteenä testattiin kuivikelannan hygienisointia ManPas-laitteiston avulla hevostilalla. Hygienisointi mahdollistaa kuivikelannan uudelleenkäyttämisen kierrätyskuivikkeena alkuperäisen kuivikkeen kanssa tai hyödyntämisen kasvualustana kasvimailla tai maanparannusaineena pelloilla.

ManPas-laitteiston etuna on, että se hyödyntää lannan mikrobitoiminnan tuottamaa lämpöä ja vähäisenä tuotavan lisälämmön avulla kuumentaa kuivikelantaa EU:n sivutuotelainsäädännön mukaisesti 70 ℃:ssa tunnin ajan.

  • Tulokset myös osoittivat, että ManPas-laitteisto toimi, niin kuin pitikin, eli tuhosi E. coli bakteerit Maa- ja metsätalousministeriön asettaman alarajan alle. Laitteistolla voi olla kahdensuuntainen vaikutus tilojen toimintaan: ensinnäkin se tarjoaa ratkaisun kuivikekriisin aiheuttamiin haasteisiin, ja toiseksi se luo uuden tulonlähteen jo entuudestaan haastavassa asemassa oleville tilayrittäjille, LUT-yliopiston projektipäällikkö Raghu KC

Perinteisesti kuivikelannan loppukäsittely on lisännyt merkittävästi kustannuksia tilojen toimintaan. On merkittävää, että lannalle saadaan uusia vastaanottajia ja jatkokäyttäjiä, muita kuin peltotiloja, kun tuotteessa ei ole enää tautiriskiä, hukkakaura- ja rikkakasvivaaraa.

Tutkimuksessa laskettiin ManPas-laitteen investoinnin kannattavuus. Laskelmat osoittivat, että investointi Manpas‑laitteeseen on talleille kannattava, ja takaisinmaksuaika voi olla esimerkiksi vain 5 vuotta, jopa ilman valtion investointitukea. Uusi lannan arvoketju ei ainoastaan auta säästämään kustannuksia käsittelystä, vaan myös vähentää kuivikekustannuksia, sillä prosessoitua lantaa voidaan käyttää uudelleen kuivikkeena sekoitettuna alkuperäiseen kuivikkeeseen. Lisäksi uusi arvoketju mahdollistaa talleille uusia tulovirtoja, koska prosessoitu lanta voidaan käyttää kasvualustana.

Tutkimus toi yhteen innovaattorit, tutkijat, toimijat ja sijoittajat, jotka ryhtyivät ratkaisemaan talli- ja maatalousyrittäjien käytännön haasteita. Hygienisointitestien toteuttamisien ohessa erityisenä lisäarvona syntyi uusi yritys, Manpas Oy, jonka pääperustajina ovat laitteen kehittäjä Ilpo Pölönen ja mikkeliläisen hevostilan Stall Blombacke Oy:n Vesa Kukkamo.

  • Tämä tutkimus on hyvä esimerkki siitä, miten kehittämishankkeella pyrittiin ratkaisemaan tilojen arkipäivässä kohtaamia käytännön ongelmia, joka mahdollisti uuden pk-yrityksen syntymisen paikallistasolla, Kukkamo kertoo.

Valmistunut tutkimus sisältää myös käytännön suosituksia materiaalikohtaisista optimaalisista fraktioista, mikä tukee kuivikkeiden räätälöintiä eri eläinlajeille ja olosuhteille. Lisäksi siinä on uutta tietoa kuivikelantojen biokaasutuotannosta, sekä kuivikkeiden pölyävyydestä, joka on usein aliarvioitu, mutta käytännössä kriittinen tekijä työterveyden ja turvallisuuden kannalta.

 

Kuivikelantojen hyödyntäminen biokaasutuotannossa ja pelloilla biolannoitteena (KUPELA) -ryhmähanke koostui LUT-yliopiston Bioenergian laboratorion ja Erotustekniikan osaston päähankkeesta sekä LAB-ammattikorkeakoulun Teknologia-yksikön toteuttamasta osahankkeesta. Ryhmähankkeen toteutusaika oli 1.12.2023–31.12.2025. Ryhmähankkeen rahoittajina olivat Etelä-Savon maakuntaliitto Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) ja Suur-Savon Energiasäätiö sr. Ryhmähankkeessa mm. testattiin kuivikkeiden esikäsittelymenetelmiä, kuivikelantojen hygienisointilaitetta ja biokaasun tuotantopotentiaaleja, määritettiin kuivikelantojen arvoketjujen hiilikädenjäljet ja tuotettiin niiden taloudelliset kannattavuusanalyysit.

 

Lisätietoa:

Mikkelin henki jää elämään

Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelma viettää Mikkelissä viimeistä vuottaan. Yksikkö on toiminut 36 vuotta, ja koulutusohjelman merkitys on ollut iso tuhansille opiskelijoille, luennoitsijoille ja paikalliselle yhteisölle.

Elokuussa 2026 Mikkelin yliopistokeskuksessa päättyy yksi merkittävä aikakausi. Tuolloin kaupungissa toiminut Aalto-yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan kandidaattiohjelma siirtyy Aalto-yliopiston kampukselle Espoon Otaniemeen.

Paikkaa eivät vaihda vain opinnot, vaan siirron myötä Mikkelistä lähtee pois myös iso joukko kansainvälistä nuorta väkeä ja osaajia.

Koulutusohjelma ehti vaikuttaa kaupungissa yhteensä 36 vuotta. 

– Tällaista ohjelmaa ei ole missään muualla, sanoo Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelman suunnittelija Mari Syväoja.

Uudenlaista koulutusta Mikkelissä

Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälinen bachelor-tasoinen kansainvälinen BBA-koulutusohjelma käynnistyi Mikkelissä vuonna 1989. 

Mikkeliin sijoittumisen taustalla oli Opetusministeriön halu tuoda yliopistojen kenttään jotain uutta pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Mikkelissä toimi silloin jo Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus. 

– Myös paikallisten poliitikkojen sekä Mikkelin kaupungin vahva tuki vaikutti siihen, että koulutusohjelma saatiin Mikkeliin, Syväoja kertoo.

Vuonna 2001 ohjelma muuttui kauppatieteiden kandidaatin tutkintoon johtavaksi ohjelmaksi. Vuodesta 2010 sitä on tarjonnut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu.

Ainutlaatuinen opiskelumalli

Opiskelu koulutusohjelmassa on ollut alusta lähtien ainutlaatuista. Opetus on perustunut Yhdysvalloista lähtöisin olevaan flying faculty -malliin. Kurssit ovat intensiivisiä kolmen viikon jaksoja, joissa opiskelijat suorittavat yhden kurssin kerrallaan ja lähiopetusta on kolme tuntia päivässä. 

– Malli on mahdollistanut sen, että opiskelijat keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan ja saavat tiiviin kosketuksen kansainvälisiin luennoitsijoihin, sanoo ohjelmajohtaja Joan Lofgren. 

Opetus on englanniksi ja opettajina on vierailevia luennoitsijoita eri puolilta maailmaa. Vuosittain Mikkelissä on käynyt kolmen viikon opetusjaksoilla noin 60–70 kansainvälistä luennoitsijaa.

– Intensiivinen opiskelu rohkaisee opettajia ja opiskelijoita luovuuteen nopeatempoisessa ympäristössä. Opiskelijamme menestyvät hyvin työelämässä, koska he ovat tottuneet saamaan asiat tehtyä nopeassa aikataulussa, Lofgren sanoo.

Ulkomaanvaihto on pakollinen mutta samalla kiinnostava osa opintoja.

– Laadukas, intensiivinen opetus ja mahdollisuus opiskella yksi lukukausi ulkomaisessa vaihtoyliopistossa ovat olleet isoja tekijöitä ohjelman suosiossa, sanoo vaihtokoordinaattori Annamari Vahvaselkä.

Mikkelin koulutusohjelmasta on sen intensiivisen luonteen vuoksi voinut valmistua kauppatieteiden kandidaatiksi 2,5 vuodessa, kun tavallisesti vastaavat kandidaatin opinnot kestävät kolme vuotta.

Kuvassa vasemmalta: Sauli Hänninen, Annamari Vahvaselkä, Mari Syväoja ja Emma Rosenberg
Kuvassa vasemmalta: Sauli Hänninen, Annamari Vahvaselkä, Mari Syväoja ja Emma Rosenberg

Valmistuneita yhteensä noin 2600

Myös numeroiden valossa Mikkelissä toimiva kandidaattiohjelma on ollut hyvin suosittu ja menestynyt.

Hakijoita ohjelmaan on ollut viime vuosina yli tuhat jopa noin 70:stä eri maasta.

Opintonsa on aloittanut vuosittain keskimäärin noin 80 opiskelijaa. 

– Ohjelman opiskelijoita on ollut Mikkelissä vuosittain läsnä kaikkiaan noin 250, Syväoja kertoo.

Mikkelin yksikön ohjelmista (BBA, MBA ja BScBA) on valmistunut 36 vuoden aikana yhteensä noin 2600 opiskelijaa. 

Vuosien varrella ohjelma on tuonut Mikkeliin myös kaikkiaan noin 2000 vaihto-opiskelijaa.

– Luvut kertovat siitä, että ohjelma on ollut tosi suosittu. Opiskelijoiden sitoutuneisuus on ollut kova ja harva on jättänyt opinnot kesken, Vahvaselkä sanoo.

Aalto-yliopiston Mikkelin yksikön henkilökuntaa
Aalto-yliopiston Mikkelin yksikön henkilökuntaa

Aitoa kansainvälisyyttä 

Opiskelijoille Mikkeli on tarjonnut poikkeuksellisen mahdollisuuden kansainväliseen verkostoitumiseen. Jo opiskeluaikana he tapaavat yli 200 kansainvälistä opiskelukaveria Mikkelissä sekä vielä lisää ulkomaanvaihtojakson aikana. Alumniverkosto kantaa pitkälle työelämään.

– Ohjelmamme osoittaa, että kansainvälisyys voi toteutua missä tahansa – ei vain Suomen suurissa kaupungeissa, vaan myös pienemmissä yhteisöissä, kuten Mikkelissä, Joan Lofgren sanoo.

Monelle Mikkelin koulutusohjelmassa opiskelleelle kaupunki ja opiskeluaika ovat olleet tärkeää aikaa elämässä. Alumniyhteisö on edelleen tiivis, ja moni sanoo, että Mikkelillä on aina pieni sija heidän sydämessään. 

– Kun Mikkelin kampuksen kandidaattiohjelmassa opiskelleet tapaavat toisiaan työelämässä, keskustelut hyppäävät heti uudelle tasolle. Moni on myös kertonut, että Mikkelin ohjelmassa opiskelu on avannut ihan omalla tavalla ovia työelämään ja auttanut työllistymään, Annamari Vahvaselkä kertoo.

Yhteisöllisyys tukee opiskelijaa

“Mikkeli spirit” on termi, joka toistuu sekä opiskelijoiden että henkilökunnan puheissa. 

– Yhteisöllisyys on suuri osa sitä henkeä, Lofgen sanoo.

Aalto-yliopiston yksikkö Mikkelissä on ollut pieni, mistä on ollut paljon etua. Pienessä yksikössä opiskelijat tuntevat toisensa ja yksikön henkilökunnan nimeltä. Opiskelijat ovat saaneet helposti tukea erilaisiin asioihin, ja heidän hyvinvointiinsa on voitu puuttua nopeasti.

– Kun opiskelu on intensiivistä ja nuoret opiskelijat ovat kaukana kotoa, myös tukea pitää olla tarjolla. Täällä on huomattu, jos joku ei ole tullut luennolle tai tenttiin muutamaan päivään, ja hänelle on voitu soittaa perään, Annamari Vahvaselkä kertoo. 

Joan Lofgrenin mukaan yhteisöllisyys ei ole vain “kirsikka kakun päällä” vaan myös olennainen osa oppimista. 

– Vaikka tuttuus voi joskus olla haastavaa, se voi myös edistää oppimista. Opiskelijat voivat uskaltaa olla luovia, koska he luottavat siihen, että heidät hyväksytään yhteisössä, Joan Lofgren sanoo. 

Hyötyä paikallisille yrityksille

Kansainvälisistä opiskelijoista ja opettajista on ollut hyötyä myös Mikkelin kaupunkikulttuurille ja paikalliselle elinkeinoelämälle.

– Paikalliset yritykset ja sidosryhmät ovat hyötyneet opiskelijoiden projekteista ja kandidaatintutkielmista. Opiskelijamme ovat tehneet laajan kirjon projekteja eri yrityksille ja organisaatioille kaupungissa, Joan Lofgren muistelee.

Yksikön henkilökunta ja opettajat ovat myös osallistuneet erilaisiin kaupungin kehittämisaloitteisiin, kuten Mikkeli United -työhön. 

– Opiskelijat ja luennoitsijat ovat jättäneet kaupunkiin myös merkittävän määrän rahaa käyttäessään erilaisia asumiseen ja elämiseen liittyviä palveluita, Mari Syväoja sanoo.

Vuosien varrella Aalto-yliopiston Mikkelin yksikössä toimistossa on työskennellyt vakituisesti kerrallaan noin kymmenen henkilöä opiskelijapalveluista HR-toimintaan ja IT-tukeen sekä kirjastosta markkinointiin. Moni henkilökunnasta on työskennellyt yksikössä pitkään.

Joan Lofgren sanoo olevansa ylpeä tiimistä, joka on tukenut opiskelijoita ja opettajia niin hyvin.

Osaksi Otaniemen pöhinää

Kun koulutusohjelma muuttaa Otaniemeen, Aalto-yliopiston toiminta Mikkelissä ainakin toistaiseksi loppuu.

– Koulutusohjelma on tarjonnut tärkeän linkin Aalto-yliopiston, erityisesti Kauppakorkeakoulun, ja Mikkelin kaupungin välillä. Toivomme, että tuo linkki voi jatkua tulevaisuudessa uudessa muodossa, Joan Lofgren sanoo.

Henkilökunta on myös tyytyväinen siitä, että ohjelman siirtyminen Otaniemeen tuo opiskelijoille monia uusia mahdollisuuksia. 

– He pääsevät osaksi Otaniemen pöhinää, vaikka siellä ei olisikaan “Mikkeli spiritiä”. 

Fakta: Mikkelin kansainvälinen koulutusohjelma numeroina

  •  Hakijoita viime vuosina yli 1000 
  •  Hakijoita jopa 70 eri maasta
  •  Aloituspaikkoja vuosittain keskimäärin 80 
  •  Mikkelissä vuosittain läsnä noin 250     tutkinto-opiskelijaa
  •  Valmistuneita yhteensä noin 2600
  •  Vaihto-opiskelijoita vuosien varrella noin 2000
  •  Vuosittain noin 60–70 kansainvälistä luennoitsijaa
  •  Vakituista henkilökuntaa Mikkelissä 10

Teksti: Elina Jäntti
Kuvat: Ulla Jurvanen

Oppilaitokset löivät hynttyyt yhteen ja julkaisevat podcastia Kasvun triangeli

Etelä-Savon ammattiopisto Esedu, Mikkelin yliopistokeskus ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk käynnistävät uuden, yhteisen podcast-sarjan, joka kantaa nimeä Kasvun triangeli. Sarjassa pureudutaan ajankohtaisiin teemoihin eteläsavolaisessa koulutusmaailmassa sekä tarkastellaan kehittämistä oppilaitosrajat ylittäen.

Podcast-jaksoja juontavat Esedun rehtori Sari Simontaival, Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen sekä Xamkin sidosryhmäpäällikkö Tomi Heimonen.
”Podcastin idea syntyi halusta vahvistaa yhteistyötä. Yhteistyö ei synny itsestään, vaan se rakennetaan yhdessä – jokainen meistä tarvitsee toisiaan”, toteaa Simontaival.

Ensimmäisessä jaksossa tutustutaan Kasvun Triangeli -podcastin taustoihin, teemoihin ja juontajiin. Tulevissa jaksoissa syvennytään eri aiheisiin vierailevien asiantuntijoiden kanssa. Vieraina kuullaan muun muassa Mikkelin kaupunginjohtaja Janne Kinnusta.

Kasvun triangeli -podcastsarja julkaistaan kevään 2026 aikana, ja uusia jaksoja ilmestyy noin 1–2 kuukauden välein. Jaksot julkaistaan oppilaitosten kanavissa.

 

Lisätietoja