Muccilaisia maailmalla: Heli Lehtinen, väitöskirjatutkija, Ruralia-instituutti

BM4CAP:n esittelypiste

Osallistuin 2.–4.10.2025. konferenssiin Agroecology Europe Forum 2025:
Transformation in Action, joka järjestetiin Malmössä Ruotsissa. Tilaisuudessa
hankkeemme BioMonitor4CAP oli esillä näyttelysalissa ja pääsin kertomaan
hankkeemme kenttätöistä ja uusien monimuotoisuutta havainnoivien teknologioiden
pilotoineista.

Pisteemme keräsi huomiota ja pääsin keskustelemaan muiden
tutkijoiden kanssa, joiden työ liittyy monimuotoisuuden havainnointiin ja
mittaamiseen. Sain myös uutta tietoa muista projekteista, joiden sisältö on
hankkeemme kannalta relevanttia esimerkiksi Horizon projeti ”Guardians”.

Hanke-esittelyn lisäksi pääsin seuraamaan muita esityksiä, joista osa oli erittäin
hyviä ja ajatuksia herättäviä myös oman väitöskirjatyöni näkökulmasta.

Itselleni agroekologia on ensisijaisesti tieteenala, mutta konfetenssissa korostui
myös sen yhteiskunnallinen ja sosiaalisen liikkeen käsittävä ulottuvuus. Tämä
laajensi omaa ymmärrystäni agroekologiasta ja sen mahdollisesta roolista
ruokajärjestelmän kestävyysmurroksessa.

 

Mikkelin seudulla kuljetaan kohti kestävämpää vapaa-ajan asumista

Työpajassa mietittiin myös kestävää monipaikkaisuutta estäviä asioita

Kuinka voitaisiin löytää paikallisia ratkaisuja monipaikkaisen asumisen ilmastovaikutuksien vähentämiseen? Entä miten päästäisiin käytännön tasolla kohti kestäviä käytäntöjä vapaa-ajanasunnoilla?

Monipaikkaisen asumisen toimijalähtöiset kestävyysratkaisut (MATKA) -hankkeessa on tartuttu tähän haastavaan aiheeseen. Tarkoituksena on kartoittaa monipaikkaisten asukkaiden vapaa-ajanasunnoillaan tekemiä kestävyysratkaisuja ja pohtia niitä yhdessä vapaa-ajanasukkaiden kanssa.

Hankkeessa ovat mukana kaikki Mikkelin yliopistokeskuksen yliopistot. Pilottikuntia ovat Mikkeli, Kangasniemi, Puumala ja Mäntyharju.

Hankkeen ensimmäinen työpaja järjestettiin 12.9.2025. Mikaeliin oli kokoontunut hyvä joukko Mikkelin ja lähikuntien vapaa-ajanasukkaita. Ideoita ja käytännön ratkaisuja kestävään vapaa-ajan asumiseen etsittiin yhdessä pohtimalla.

Tilaisuudessa ääneen pääsivät myös asiantuntijat. Sanna Hokkanen LUT-yliopistosta puhui monipaikkaisuuden vaikutuksista järvivesiin ja Hanna Pasonen Mikkelin kaupungista kertoi kaupungin ilmasto-ohjelmasta.

Keskustelu oli inspiroivaa, ja esiin nousi monia käytännön ratkaisuja monipaikkaisen asumisen kestävämpään tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi:

  • tekniset ratkaisut: aurinkopaneelit ja ilmalämpöpumput
  • kulutusvalinnat: kierrätys, kompostointi ja ruokahävikin vähentäminen
  • asennetyö: asenteiden ja arvojen muutos kohti kestävämpää elämäntapaa
  • liikkuminen: vähemmän ja vähäpäästöisempää liikkumista

Työpajan viesti oli selvä: Jokainen voi tehdä pieniä tekoja, jotka tekevät monipaikkaisesta asumisesta kestävämpää. Työpajoja jatketaan syksyllä 2025 ja vuonna 2026 myös muissa pilottikunnissa, jotta monipaikkaisten asukkaiden kokemukset ja ideat saadaan laajasti esille. Hankkeen nettisivuilta löytyvät tulevat tapahtumat. Sinne kerätään myös aiempien tapahtumien tuloksia: https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/monipaikkaisen-asumisen-toimijalahtoiset-kestavyysratkaisut-matka

Tavoitteena on, että hyvät käytännöt ja kestävät ratkaisut voivat levitä Etelä-Savosta myös muualle Suomeen. Monipaikkaisesta asumisesta kehitetään näin entistä aiempaa kestävämpää ja ympäristöystävällisempää tulevaisuuden asumisen mallia.

  • Annamari Kiviaho, Ruralia-instituutti, HY
  • Sanna Hokkanen, LUT-yliopisto
  • Manu Rantanen, Ruralia-instituutti, HY

Muccilaisia maailmalla

Kuvassa Sanna Saastamoinen (UEF), Pekka Hytinkoski (HY), Helsingin kaupungin edustaja ja professori Anu Puusa (UEF). Kuva: UEF/ICA CCR 2025 Conference.

Matkakertomus Pekka Hytinkoski, The International Cooperative Alliance Committee on Cooperative Research Europe (ICA CCR Europe) conference, Helsinki, 11-13.6.2025

Itä-Suomen yliopisto järjesti yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa osuustoiminnan eurooppalaisen ICA CCR-tutkimuskonferenssin 11.-13.6.2025 Helsingissä. HY oli UEF:n toiseksi tärkein yhteistyökumppani, sillä se tarjosi konferenssin käyttöön omia tilojaan (HY:n Metsätalo).   Kollegamme yliopistotutkija Taneli Vaskelainen oli mukana organisoimassa tätä kansainvälistä konferenssia Helsingin yliopiston edustajana. Konferenssin tieteellisessä komiteassa vaikuttivat myös aikaisempi esimieheni tutkimusjohtaja Hagen Henrÿ sekä Co-op Network Studiesin, eli osuustoiminnan ja yhteisötalouden yliopistoverkoston pitkäaikainen opettaja, Helsingin yliopiston lakitieteiden professori Jukka Mähönen. Konferenssia oli mukaan toteuttamassa myös isot suomalaiset yritykset kuten Tradeka, Osuuspankki, Lähitapiola sekä Pohjois-Karjalan Osuuskauppa. Mukana konferenssin järjestelyissä toimi myös osuuskuntien keskusjärjestö Pellervo.

Konferenssi oli oiva tilaisuus tavata sekä vuosien aikana muodostuneita tuttuja kansainvälisiä ja suomalaisia kollegoita että tavata uusia osuustoiminnasta kiinnostuneita eri-ikäisiä henkilöitä. Mikkelin yliopistokeskuksen ja UEF:n yhteistyön näkökulmasta oli myös oivallista, että pystyimme eri tavoin osallistumaan UEF:n päävastuullisten järjestäjien eli professori Anu Puusan, apulaisprofessori Antti Talosen että yliopisto-opettaja Sanna Saastamoisen toteuttamaan konferenssiin. He kaikki ovat tärkeitä yhteistyökumppaneitamme myös tulevaisuudessa.

Konferenssi sai hyväntuulisen ja onnistuneen alun Helsingin kaupungintalon avajaistilaisuudessa. Tilaisuudessa kuulimme puheenvuoron konferenssin organisaattoreiden lisäksi myös Helsingin kaupungilta ja ICA:n tutkimuskomitealta. Paikalla oli noin 140 vierasta lukuisista eri maista. Konferenssin teema oli: ”Co-operative identity – Who we are as a movement, a form of organization and as co-operators?”

Konferenssiin sisältyi kahden varsinaisen seminaaripäivän aikana (to 12.6 – pe. 13.6) 12 eri teemoihin pureutuvaa trackia sekä posterisessio. Jo nämä tiedot kertovat, että konferenssi oli monipuolinen ja monitieteinen.

Tämä toinen Suomessa järjestetty ICA CCR -tutkimuskonferenssi onnistui järjestelyiltään hyvin ja antoi varmasti sekä paljon uutta tietoa että kontakteja kaikille tilaisuuteen osallistuneille. Tilaisuus oli merkittävä myös Ruralian tiimillemme (Taneli Vaskelainen, Tytti Klén, Pekka Hytinkoski) siksi, että edellisen kerran tämä konferenssi järjestettiin Mikkelin yliopistokeskuksella kesällä 2011.

 

Muccilaisia maailmalla: Matkakertomus Valencia, EUBCE 2025, Jarno Föhr

Osallistuin kansainväliseen biomassakonferenssiin ”33rd European Biomass Conference and Exhibition”.
Konferenssi järjestettiin Valenciassa (Palacio de Congresos de Valencia), Espanjassa 9.–12.6.2025. Olin
paikan päällä koko konferenssiviikon, neljän päivän ajan.
Pidin konferenssissa sessiossa 2BV.7.9 posteriesityksen: “Impact of EU Policy Actions on Finnish Forests
and their Certification” (kuva 1), lisäksi kyseisestä esityksestä on tehty konferenssiartikkeli. Tutkimus
tehtiin yhteistyössä prof. Tapio Rannan ja erikoistutkija Antti Mutasen kanssa, joka on Lukesta.
Esityksessäni kerroin EU-komission politiikkatoimista ja niiden vaikutuksista metsänkasvatukseen ja
puuntuotantoon Etelä-Savossa. Lisäksi selvensin tiukkenevien EU-kriteerien tulevia vaikutuksia metsien
sertifiointijärjestelmiä kohtaan. Esitykseni liittyi LUT-yliopiston Metsästä moneksi-hankkeeseen, jossa
tarkastellaan eteläsavolaisia metsiä kestävän metsätalouden kannalta ja tuotetaan uusinta tietoa
metsien mahdollisista monikäytöistä sekä metsänomistajien että toimijoiden suhtautumisista ja
näkemyksistä niihin. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta: www.lut.fi/metsasta

Yhtenä päivänä toimin myös puheenjohtajana sessiossa 1AO.7: Biomass potentials from marginal land
and alternative cropping systems. Lisäksi yhtenä iltana osallistuin komitean illalliselle, joka tarjottiin
konferenssin ns. talkooväelle. Tähän liittyen itse arvioin ja pisteytin yli 20 artikkelitiivistelmää ennen
konferenssin järjestämistä. Tapahtuman aikana sain paljon uusia henkilökontakteja ja esimerkiksi yksi
mielenkiintoinen kontakti tuli Virosta (Estonian University of Life Sciences), jossa eräs tutkija on
paneutunut metsänomistajien näkökulmiin. Konferenssitapahtumasta löytyy lisätietoa nettisivulta:
http://www.eubce.com. Yövyin matkani ajan Airbnb-asunnossa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä
konferenssipaikasta.

Oma posterisessioni on tässä parhaillaan käynnissä. Etualalla myös esimieheni professori Tapio Ranta.

 

Komitean yhteiskuva illalliselta.

Jarno Föhr, Post-Doctoral Researcher, D.Sc.(Tech.)
Lappeenranta-Lahti University of Technology LUT
Laboratory of Bioenergy
Lönnrotinkatu 7, 50100 Mikkeli, Finland
Mobile: +358 40 539 6527

Turvemaat uuteen hyötykäyttöön

Käytöstä poistuneet suot odottavat ekotehokasta viljelyä.

Miten uudistaa soiden energiatuotanto turvetuotannon lopettamisen jälkeen? Tärkeä ohjenuora on oikeudenmukaisuus, sanoo tutkijatohtori Raghu KC LUT-yliopiston bioenergian tutkimusryhmästä.

– Pyrimme turvetuotannon jälkeen korjaamaan suomaiden tulevaa käyttöä sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Uusille keinoille on tarvetta, Raghu sanoo.

Raghu on mukana Kortes –hankkeessa, jossa etsitään kokonaiskestäviä ratkaisuja käytöstä poistuneille turvemaille Etelä-Savossa. Tehtävänä on selvittää, mikä on sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta kestävää jälkikäyttöä turvemaille, jotka on poistettu energiakäytöstä. 

Mukana hankkeessa ovat LUT:in lisäksi Helsingin yliopisto, ja rahoittajina Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto JTF Etelä-Savon maakuntaliiton kautta, Suur-Savon Energiasäätiö ja Mikkelin yliopistokeskus.

Ensimmäinen vaihe on sisältänyt Etelä-Savon turvemaiden ja uusien tuotteiden kartoituksen. Mitä entisillä turvemailla voi tuottaa? 

– Voi toki ennallistaa tai istuttaa puuta, mutta taloudellista tuottoa ei synny riittävästi.  Kosteikkoviljely voisi olla yksi vaihtoehto, mutta pitää selvittää, mikä sen vaikutus on yhteisölle, ympäristölle, yrittäjille ja maanomistajille.

Raghu sanoo, että kartoituksen perusteella tiedossa on, paljonko Etelä-Savossa on käytöstä poistettuja turvemaita. Myös se esimerkiksi tiedetään, kuinka pitkä matka on sähköverkkoon vaikkapa aurinkopaneeleja ajatellen.

– Seuraava askel alkukartoituksen jälkeen on, että Helsingin yliopisto tekee suunnitelman turvemaiden oikeudenmukaisesta jälkikäytöstä.

Raghu arvelee, että yksi mahdollinen vaihtoehto olisi ruokohelpi, joka on hiilinegatiivinen. 

– Mitkä ovat sitten markkinat helpille tai energiapajulle, joka on myös yksi vaihtoehto? Pitää tutkia, mitkä vaihtoehtojen vaikutukset ovat yrittäjille, ympäristölle, maanomistajille ja aluetaloudelle.

Kolmannessa vaiheessa LUT tutkii tuotteiden ekotehokkuutta selvittämällä tuotteen taloudellisen arvon ja ympäristövaikutusten välistä suhdetta. Tutkittavaksi tulevat ympäristövaikutukset eli hiilipäästöt sekä toisaalta taloudelliset arvot työpaikkoina, tuotteen myyntihintana ja veroina.

– Ekotehokkuusindeksin avulla voidaan vertailla, mikä on paras vaihtoehto, kun otetaan huomioon kokonaisuus. Ekotehokkuus on aika uusi termi, me teemme koko ajan lisää tutkimusta siitä.

Tutkimus on kesken, mutta Raghu uskoo, että tuloksia on luvassa. 

– Olemme hyvällä tiellä ja uskon, että saamme turvemaat kaikkien kannalta järkevään käyttöön.

Raghu KC muutti kotimaastaan Nepalista Suomeen 2008, jolloin hän asettui aluksi Kokkolaan ammattikorkeakouluun. Arki sujui opintojen parissa, suomea opiskellessa ja työtä tehden. Raghu valmistui 2014 LUT-yliopistosta energiatekniikan maisteriksi. Tohtoriksi hän valmistui samasta yliopistosta 2020, jonka jälkeen hän työskennellyt tohtoritutkijana LUT:n bioenergian tutkimusryhmässä.

–  Kotipuolessa Nepalissa yritän käydä kerran vuodessa, koska vanhemmat asuvat siellä.

Teksti: Tapio Honkamaa

MUC palkitsi opiskelijoita ja henkilökuntaa

Aalto-yliopiston Mikkelin yksikön vuosittain myönnettävän MUC Thesis -tunnustuksen saaja on vuonna 2024 opiskelija Milla Immonen. Hänen kandidaattitutkielmansa aihe on “Kestävyys strategisen markkinointiviestinnän ytimessä – tapaustutkimus Arctic Natural Products Oy:stä Etelä-Korean luonnontuotemarkkinoilla”. Tutkielman ohjaajana toimi tutkimusprofessori Pasi Rikkonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

– Milla Immosen tutkielma syventää ymmärrystä kestävyyden merkityksestä ja markkinointistrategioista Etelä-Korean luonnontuotemarkkinoilla, tarjoten käytännön neuvoja yrityksille, jotka pyrkivät parantamaan kestävän kehityksen viestintäänsä ja markkina-asemaansa, sanoo ohjaaja Pasi Rikkonen.

Tutkielma on ajankohtainen, koska siinä tutkitaan, miten Arctic Natural Products Oy on ottanut kestävyyden huomioon ja suunnitellut markkinointinsa, kun sen tavoitteena on laajentaa toimintaansa Aasian markkinoille.

Mikkelin yliopistokeskus MUC ja Aalto-yliopiston Mikkelin kampuksen International Business -kandidaattiohjelma palkitsevat joka vuosi parhaan kandidaatintutkielman. Tämän vuoden MUC-palkinnon teemana oli kestävyys liiketoiminnassa. Tunnustuksen saaja julkaistiin huhtikuussa 2024.

Suur-Savon Energiasäätiö myönsi myös kaksi 1000 euron apurahaa kandidaatintutkielmille. Võ Lê Thảo Nguyên sai apurahan opinnäytetyöstään “Syöttötariffien ja uusiutuvien portfoliostandardien vaikutusten arvionti aurinkopaneelien kehitykseen Vietnamissa – Mahdollisuudet ja haasteet”. 

Nadezhda Ivanova sai apurahan opinnäytetyöstään, jossa tutkittiin älykkäiden kotien energianhallintajärjestelmien tehokkuutta ja vaikutuksia sähkönkulutuksen optimointiin suomalaisella asuntosektorilla.

Mikkelin yliopistokeskuksen Päivänsäde 2024 on opiskelija Ella Takala – positiivisin muccilainen on Maria Hyvönen      

Mikkelin yliopistokeskuksen Päivänsäde 2024 on Ella Takala, joka opiskelee Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelmassa Mikkelissä. Takala on opiskelijajärjestö Probban tapahtumakoordinaattori ja hänet on valittu nyt myös Probban tasa-arvokoordinaattoriksi. Opiskelijatoverit luonnehtivat Takalaa iloiseksi ja sosiaaliseksi henkilöksi – täydelliseksi päivänsäteeksi.

– Päivänsäde valitaan vuosittain Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvasta Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelmasta. Päivänsäteen kriteereinä on, että valittava henkilö on hyvä yhteishengen luoja, reilu kaveri, sosiaalinen sekä iloinen ja avoin, toteaa pääsihteeri Matti Malinen.

Yliopistokeskuksen positiivisin työntekijä 2024 on Maria Hyvönen. Hyvönen työskentelee LUT-yliopiston Erotustekniikan osastolla laboranttina. Hyvöstä kuvaillaan työyhteisönsä ilopilleriksi. 

– Hän on aina valmis auttamaan muita ja järjestää myös paljon yhteistä tekemistä työkavereilleen vapaa-ajalla. Työkaverit kertovat, että Marian läsnäolo tuo kaikille hyvän fiiliksen. Maria on aktiivinen myös yliopistokeskuksen yhteisissä tekemisissä, Matti Malinen kertoo.

Tunnustukset julkistettiin Mikkelin yliopistokeskuksen Flooran päivän tapahtumassa toukokuussa 2024.

Teksti: Elina Jäntti, Sirpa Rautiainen
Kuvat: Ulla Jurvanen

Korkeakouluvierailut ovat tärkeitä Mikkelin lukiolaisille

Mikkelin lukion oppilaat käyvät joka kevät tutustumassa yliopisto-opetukseen Aalto-yliopiston luennoilla. – Lukiolaisille on tärkeää nähdä, millaista opiskelu yliopistossa on, sanoo opettaja Helena Erkkala.

Parisenkymmentä Mikkelin lukion toisluokkalaista istuu Aalto-yliopiston luokassa Mikkelin Yliopistokeskuksella.

On toukokuun alku, ja meneillään on professori Finbarr Bradley Green Ventures -kurssin luento. Myös Aalto-yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan kandidaattiohjelman opiskelijat kuuntelevat opetusta keskittyneesti.

Mikkelin lukion valinnaisen englannin kurssin ja yrittäjyyskurssin opiskelijat ovat vierailleet Aalto-yliopiston luennoilla jo monena keväänä. Aallon kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikkö on tehnyt lukion kanssa yhteistyötä yleisemminkin jo useiden vuosien ajan.

Vierailujen tarkoitus on tutustuttaa lukiolaisia yliopisto-opetukseen ja saada myös harjoitusta englannin kielen kuunteluun ja puhumiseen.

– Mikkelin lukio on mukana yliopistokeskuksen koordinoimassa Tiedepolku-toteutuksessa, jonka tavoitteena on tutustuttaa jokainen toisen asteen opiskelija alueen korkeakoulutoimijoihin ja eri tieteenaloihin joko vierailujen tai tutustumiskurssien kautta, kertoo Mikkelin lukion englannin kielen lehtori Helena Erkkala.
Luentovierailujen lisäksi Mikkelin lukion opetusryhmiä osallistuu vuosittain yliopistokeskuksen järjestämille Tiedepäivien luennoille.

– Uuden opetussuunnitelman myötä korkeakouluyhteistyön merkitys osana lukio-opintoja on entisestään korostunut. Englannin kielen opetusryhmille on myös arvokasta päästä vierailemaan ympäristöön, jossa kieltä käytetään aidossa vuorovaikutuksessa, Erkkala sanoo.

“Yliopistossa voi ilmaista itseään vapaammin”

Tällä kertaa Green Ventures -kurssin luennolla käydään läpi muun muassa kestävän kehityksen liiketoimintaa sekä paikallisen identiteetin ja paikan tunnun merkitystä kestävien tuotteiden ja palveluiden luomisessa.

Luennon aihe on lukiolaisten näkökulmasta osuva, sillä valinnainen englannin kurssi on luonto- ja ympäristöaiheinen.

Luento-osuuden jälkeen professori Bradley jakaa lukiolaiset ryhmiin, joihin tulee mukaan myös Aalto-yliopiston opiskelijoita. Ryhmät ideoivat yhdessä ratkaisunsa turhan jätteen vähentämiseen. Keskustelu ryhmissä on vilkasta, ja lopuksi ryhmät esittelevät ratkaisunsa toisille yksi kerrallaan luokan edessä.

Lukiolaiset esittelevät keksintönsä sujuvalla englannin kielellä, ja Bradley on hyvin tyytyväinen innovatiivisiin ideoihin.

Bradley toivoo, että vierailu yliopistolla jättää lukiolaisten mieleen jonkin verran tietoa kestävien palveluiden luomisesta.

Tärkeämpää on kuitenkin antaa heille ajattelemisen aihetta tuleviin opintoihin.

– Opiskelu yliopistossa on hyvin erilaista kuin lukiossa. Esimerkiksi opettamisessa voi ottaa enemmän vapauksia. Itse opetan hyvin vapaalla ja luovalla tyylillä enkä usko, että kovin moni muu opettaa samalla tavalla, Bradley sanoo.

– Lukiolaisille on hieno mahdollisuus päästä näkemään, että yliopistossa voi ilmaista itseään vapaammin.

Hyvä ja hyödyllinen kokemus

Luennolle osallistuneet lukion toisluokkalaiset Olivia Lukkarinen ja Anni Leskinen pitivät luentoa hyvänä ja hyödyllisenä kokemuksena.

Luennon aihetta enemmän heitä motivoi monipuolisempi kielitaidon kartuttaminen kuin lukion penkillä.

– Oli kiva päästä puhumaan englantia ja tutustumaan kansainvälisiin opiskelijoihin, Lukkarinen totesi luennon jälkeen.

– Englannin puhuminen oli kiva kokemus, sillä lukion tunneilla englantia ei pääse käyttämään niin paljoa käytännössä, Leskinen sanoi.

Helena Erkkalan mukaan lukiolaisille on ollut erittäin mieluisaa ja silmiä avaavaa päästä näkemään, minkälaista yliopisto-opiskelu on.

– Yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa on Mikkelin lukion toteuttamalle korkeakouluyhteistyölle erittäin tärkeää ja se on toiminut erinomaisesti. Kurssipalautteissa Aallon vierailu on yksi kurssin kohokohdista.

 

Juttu ja kuvat: Elina Jäntti

 

 

Vesikonferenssi oli menestys

Mikkelin ensimmäinen kansainvälinen vesialan konferenssi, Emerging Trends in Water

Treatment ETWT, oli menestys, toteaa Katja Lahikainen. 

Lahikainen oli järjestämässä syyskuussa Mikkelissä kolmipäiväistä tiedekonferenssia, joka kokosi yhteen alan tutkijoita, opiskelijoita ja yritysedustajia ympäri maailmaa.

LUT-yliopiston erotustekniikan osaston johtajana työskentelevä Lahikainen on kaikin puolin tyytyväinen konferenssin antiin. LUT oli järjestäjänä yhdessä Mikkelin kaupungin, MikseiMikkelin, Xamkin ja Mikkelin yliopistokeskuksen kanssa. 

– Onnistuimme erittäin hyvin saamaan Mikkeliin väkeä ympäri maailmaa. Olemme todella tyytyväisiä. Saimme myös palautetta kiinnostavasta sisällöstä ja hyvistä järjestelyistä.

Kolmipäiväinen konferenssi, joka oli osa Mikkeli Water Week -tapahtumaviikkoa, järjestettiin syyskuussa Mikkelissä kongressi- ja konserttitalo Mikaelissa. Mukana oli sata vesialan huippuosaajaa Intiasta, Australiasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Isosta Britanniasta, Liettuasta, Virosta ja Irlannista.

– Mikkeliin on keskittynyt vesiosaamiseen liittyvää tutkimusta. Hienoa, että alan ensimmäinen tieteellinen konferenssi onnistui näin hyvin.

Lahikainen huomauttaa, että joukko oli todella kansainvälinen. Ulkomailta saapuneiden vieraiden lisäksi mukana oli iso joukko suomalaisissa yliopistoissa työskenteleviä kansainvälisiä tutkijoita. Myös syksyllä 2023 Mikkelissä käynnistyneen vesiteknologian diplomi-insinöörikoulutuksen opiskelijat olivat konferenssissa tiiviisti mukana. 

Keskeisiä aiheita olivat muun muassa maailmanlaajuinen pohjavesien arseeniongelma ja ikuisuuskemikaaleiksi nimettyjen PFAS-yhdisteiden vähentäminen.

– Ongelmat ovat suuria, mutta onneksi teknologinen kehitys tuo uusia ratkaisuja kuten biologisen puhdistuksen keinot.

Mikkelillä on tärkeä rooli ratkaisujen etsinnässä. Puhtaan veden pääkaupungissa on rakennettu kunnianhimoisesti ja pitkäjänteisesti osaamista veden ympärille.

Se tarkoittaa koulutusta, tutkimusta ja kehitystä, joka tuottaa uusia vesihuollon ratkaisuja ja liiketoimintaa, ja lopputuloksena elinvoimaa ja hyvinvointia. Kaupunkiin on myös rakennettu huippumoderni jätevedenpuhdistamo.

Lahikainen sanoo, että vesikonferenssi sopii erittäin hyvin Mikkeliin, josta on muodostunut vesiteknologian tutkimuksen ja koulutuksen solmukohta. Myös uutta yritystoimintaa toivotaan viriävän.

– Tällaiset kansainväliset tapahtumat edesauttavat yhteyksien syntymistä.

Tapahtumakokonaisuutta on tarkoitus kehittää edelleen, muun muassa tarjoamalla yrityksille

monipuolisempia mahdollisuuksia osallistua konferenssiin sekä Mikkeli Water Weekiin.

Kokousjärjestäjänä Mikkelin valttina on rauhallisuus ja kodikas tunnelma. Lahikainen sanoo, että kiitosta sateli myös kokouspaikkana toimineelle Mikaelille.

– Kokousväki oli vaikuttunut Mikaelin tunnelmasta, miljööstä, palvelusta ja ruuasta. Seuraavan kerran ETWT-konferenssi pyritään pitämään Mikkelissä 2026.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuvat: Venla Tuomala

Mikkeli kaipaa energiastrategiaa

Mikkeli kaipaa energiastrategiaa, punaista lankaa, jota seuraamalla energia-ala kaupungissa ja maakunnassa vahvistuu, toteaa tohtoritutkija Mika Aalto LUT-yliopiston Mikkelin alueyksiköstä.

– Mikkelin energiapolitiikka näyttää lyhyesti sanottuna sekavalta. Meneillään on hyvin monenlaisia hankkeita, joista pitkäjänteisellä ajattelulla olisi mahdollista saada nykyistä enemmän hyötyä, Aalto sanoo.

Aalto on seurannut jo vuosia eteläsavolaista energia-alaa lähietäisyydeltä toimiessaan tutkijana Mikkelissä. Hän tuli aikanaan Mikkeliin tekemään diplomi-insinööritutkinnon lopputyötään professori Tapio Rannan johdolla. Hän on myös suorittanut tohtorintutkinnon bioenergian alalta. Tutkimustyö Mikkelissä jatkuu parhaillaan yhdessä kahden nuoremman tutkijan kanssa metsäenergian ja kiertotalouden parissa.

Suuri osa Mikkelin alueen energiatuotannosta on Etelä-Savon Energian (ESE) Pursialan voimalan varassa. Aalto kertaa, että Mikkelin kaupunki myi keväällä vähemmistöosuuden ESE:stä brittiläiselle Aberdeenin hallinnoimalle yhtiölle. 

Aalto ei ota kantaa, onko Aberdeenin mukaantulo huono vai hyvä asia. Hänen mukaansa ei ole lainkaan selvää, mitä jättiläisyhtiö Mikkelistä haluaa. 

– Se sen sijaan on selvää, ettei ESE:n tulevat investoinnit ole enää täysin Mikkelin kaupungin käsissä. Esimerkiksi vetytaloutta on viritelty, mutta jatkuvatko investoinnit tulevaisuuteen, kun sijoitusyhtiö on mukana, Aalto pohtii.

ESE on Aallon mukaan tehnyt viisaita investointeja sähköntuotantoon. Matala sähkönhinta voidaan hyödyntää nykyään sähkökattilan avulla, mutta korkealle hinnalle ei vielä ole löydetty ratkaisuja. Ehkä akkuteknologia tuo näitä tullessaan.

Aalto ei siis ota kantaa siihen, onko ulkomainen omistus ESE:lle hyvästä tai pahasta, mutta pohtii silti, millainen vaihtoehtoinen tulevaisuus olisi voinut olla.

– Olisi ollut kiehtovaa nähdä, mitä olisi syntynyt, jos Suur-Savon Sähkö olisi ostanut ESE:n, Aalto sanoo

Kuluttajia nykyistä suurempi maakunnallinen energiayhtiö olisi toki voinut mietityttää. Aalto kuitenkin sanoo, että energian hintakilpailua on tarjolla sähkömarkkinoiden muutosten ansiosta.

Aalto arvioi, että aluetalouden kannalta yksi iso yhtiö olisi voinut avata uusia mahdollisuuksia. Suurella yrityksellä olisi resursseja kehittämiseen ja myös riskinottoon. 

Energia-alan kehittämiseksi Mikkelissä ja Etelä-Savossa tutkija toivoo pitkäjänteisyyttä. Strategiaa tulisi noudattaa, jotta kunnollisia tuloksia saataisi aikaan.

–  Mikkelin tulisi tehdä strategia, jota noudatettaisiin pitkäjänteisesti. Esimerkiksi biokaasu on ympäristöystävällistä ja jatkossa voittoa tuottavaa, mutta nyt näyttää vähän kuin tuotanto olisi joutunut sivuraiteelle.

Teksti: Tapio Honkamaa 

Kuva: Venla Tuomala

Entinen kesäkurssilainen tuli Etelä-Savoon nyt apulaisprofessorina

Rike Stottenin paluu Mikkeliin

Mikkelin yliopistokeskuksen kesäluennoitsijana vieraillut apulaisprofessori Rike Stotten on tutkinut paljon vuoristoseutujen maataloutta. Suomen ruuantuotannossa hän näkee paljon samoja piirteitä kuin Alppimaissa.

Stotten on kotoisin Saksasta ja on asunut myös Sveitsissä ja Ranskassa. Nyt hän työskentelee Itävallassa Innsbruckin yliopistossa apulaisprofessorina, joka on erikoitunut maaseudun sosiologiaan sekä ruuantuotantoon.

Maaseutututkimus kiehtoi Stottenia, vaikka hän on kotoisin Saksan teollistuneesta osasta.

– Olen erittäin teollistuneelta seudulta, mutta olin vaihdossa Norjassa ja siellä innostuin maaseudusta ja ruoantuotannosta.

Kesällä Stotten vietti kuukauden Mikkelissä vierailevana luennoitsijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijan Galina Kallion kutsumana. Apulaisprofessori ei ole Mikkelissä ensimmäistä kertaa.

– Olin Mikkelissä nuorena opiskelijana kesäkoulussa 2012. Se oli hyvä kokemus, kun saunat ja monet muut asiat tulivat tutuiksi jo tuolloin, Stotten naurahtaa.

Stotten päätyi akateemiselle uralle, vaikka hän oli yliopisto-opintojen jälkeen muissa töissä yrityselämän puolella. Hän koki, että opetus ja tutkiminen ovat hänelle hyvä yhdistelmä.

– Ruoka on luonnollisesti keskeisen tärkeä asia, mutta välillä mietin, ymmärtävätkö ihmiset sitä. Galina Kallion kanssa teemme syvää yhteistyötä vaihtoehtoisten ruuan tuotantotapojen parissa.

Stottenia kiinnostavat suomalaisen maatalouden tilarakenne sekä ruuantuotanto yleensä ja vaikkapa Suomen Akatemian ruokaohjelman ohjelmajohtajan, professori Juha Heleniuksen ajatukset ja tutkimukset.

– Haluan saada tietoa maataloustuista ja vaihtoehtoisista tuotantomuodoista Suomessa

Millaisia ajatuksia Stotten tuo tullessaan Mikkeliin ja Suomeen?

– Tuon vuoristoalueen osaamista Mikkeliin. Suomi onkin tasainen maa, mutta pohjoinen sijainti tekee oloista samankaltaiset kuin Keski-Euroopan korkeilla alueilla.

Teksti: Tapio Honkamaa