Maantieteen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa opiskeleva Tiina Ilmoniemi tutki maaseutumaisten kuntien roolia ilmastopolitiikassa. ”Maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä: esimerkkinä Etelä-Savo” -tutkimus korostaa tarvetta sovittaa yhteen kansalliset ilmastotoimet ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvistaa maaseutumaisten kuntien asemaa ilmastopolitiikassa.
- Tutkielman aiheena oli tarkastella maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä. Tarkastelun esimerkkialueena toimi Etelä-Savo. Aiheen valinnassa ja käsittelyssä näkyi tekijän vahva kiinnostus aiheeseen ja tutkimusalueeseen. Tutkielmassa sidottiin hienolla tapaa temaattisesti erilaisia teemoja yhteen, jotta laaja-alaista tarkastelua vaativa aihe saatiin käsiteltyä. Tutkielmassa kuva ilmastotyön tarpeesta sidotaan hyvin maaseutumaisten kuntien ja esimerkkialueen maanpeitesektoriin osuvaan työhön ja Etelä-Savon alueen erityispiirteisiin. Maaseutukuntien työn ja toimintaedellytysten kuvauksen kannalta tutkielma kykeni hienosti käyttämään alan kieltä ja käsitteitä sekä kuvaamaan hienosti lukijalle aiheen ja viitekehykset, kommentoi kandityönohjaaja, dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta.
Maaseutumaisten kuntien rooli hiilinielujen vahvistamisessa on merkittävä, mutta ilmastotyötä rajoittavat resurssipula ja kaupunkiregionalismin vaikutukset. Kaupunkiregionalismi on osa aluekehityksen tarkastelua, jossa pohditaan, miten resurssit jakautuvat eri alueiden välillä sekä millaisia vaikutuksia sillä voi olla tarkasteltujen alueiden kehitysmahdollisuuksiin. Kaupunkiregionalismilla viitataan kehityssuuntaan, jossa kaupungit ja suuret kaupunkiseudut nähdään talouden ja kasvun vetureina. Tämän seurauksena resursseja ja investointeja ohjataan kaupungeille usein enemmän kuin pienemmille paikkakunnille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suurilla kaupungeilla on paremmat mahdollisuudet hyödyntää esimerkiksi rahoitusohjelmia ja toteuttaa ilmastotavoitteita, kun taas pienemmillä kunnilla voi olla haasteita vastata samoihin vaatimuksiin rajallisemmilla resursseilla.
Kansalliset ohjauskeinot, kuten ilmastobudjetointi ja alueelliset yhteistyöhankkeet, voivat tukea maaseutukuntien ilmastotoimia ja kompensoida resurssivajetta. Esimerkiksi Etelä-Savon kunnissa on tunnistettu mahdollisuuksia parantaa hiilinieluja metsien ja maatalouskäytäntöjen avulla, mutta käytännön toteutus vaatii lisäresursseja ja yhteistyötä eri tahojen välillä.
- Kandityössäni koin yllättävänä sen, miten useat kunnat olivat onnistuneet laatimaan tutkimuksiin perustuvia ilmastosuunnitelmia, vaikka niiden resurssit olivat rajalliset. Useissa suunnitelmissa oli myös onnistuttu tunnistamaan eri intressien välisiä ristiriitoja, jotka voisivat tuoda haasteita kuntien ilmastotyöhön. Yllättävänä pidin myös sitä, miten vähän kansallisessa ilmastotyössä ja tutkimuksessa oli otettu huomioon kaupunkiregionalismin vaikutuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä, Ilmoniemi kertoo.
Lisätutkimuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä tarvitaan kansallisten ja alueellisten ilmastotoimien yhteensovittamisesta niin, että kuntien erityispiirteet ja resurssit huomioitaisiin nykyistä paremmin.
Ilmoniemen mukaan suurin haaste työn tekemisessä oli aiheen rajaus, mikä kuitenkin onnistui osaavien ohjaajien tuen ja kannustuksen avulla. Ohjaajina toimivat dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta, tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sekä väitöskirjatutkija Annamari Kiviaho Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.
Tämä työ vahvisti kiinnostustani maankäytön ja ilmastopolitiikan parissa työskentelyyn, ja koen aiheen erityisen merkitykselliseksi urani kannalta. Haluaisin tulevaisuudessa hyödyntää osaamistani esimerkiksi aluekehityksen, ympäristökonsultoinnin tai kuntien ilmastostrategioiden parissa. Erityisesti minua kiinnostavat ratkaisut, joilla voidaan yhdistää maankäyttö, ilmastotavoitteet ja alueelliset erityispiirteet kestävällä tavalla.
- MUC-apuraha vauhditti opinnäytetyöni valmistumista etuajassa ja antoi lisämotivaatiota panostaa työhön perusteellisesti eri näkökulmista. Pidän apurahaa erityisen tärkeänä opinnäytetöiden tukena, sillä se edistää tieteellisen tutkimuksen tekemistä tasapuolisesti eri alueilla, Tiina Ilmoniemi sanoo.
Mikkelin yliopistokeskus julkaisi haettavaksi viisi 1000€ apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin kevätlukukaudelle 2025 Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahan tarkoituksena on auttaa alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä. Apuraha oli kokeilu.
Opinnäytetyön aihe on vapaa ja se voi tulla opiskelijalta itseltään tai yhteistyökumppanilta. Edellytyksenä on, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa.
Opinnäytetyö voi olla kandidaatin tutkielma tai maisterintutkielma. Apuraha maksetaan aina suoraan opinnäytetyöntekijälle. Apuraha on tarkoitettu ensisijaisesti niihin opinnäytetöihin, joista hakija ei saa palkkaa tai muuta avustusta. Hakemukset priorisoidaan aluevaikuttavuuden ja hyödyn perusteella.
Lisätietoja:
- Pääsihteeri Matti Malinen, Mikkelin yliopistokeskus, matti.malinen@muc.fi