Monipaikkaisuus on noussut muotitermiksi viimeistään vuonna 2020 samalla kun keskustelu kuntien elinvoimahaasteista ja koronakriisistä on kiihtynyt. Yhä useampi haluaa viettää aikaa maaseudulla ja monet työikäisetkin ovat löytäneet etäyhteyksien mahdollistaman elämän kaupunkikeskustojen ulkopuolella. Tämän joukon suuresta määrästä, yöpymisvuorokausista ja rahan käytöstä puhutaan paljon. Ne kaikki todistavat sen, kuinka merkittävä tämä tilastoista usein unohdettu joukko on kaupunkien ulkopuolisten alueiden tulevaisuudelle.
Koronakriisin alkuhämmennyksessä tuli selväksi, että tarvitaan entistä tarkempaa tietoa monipaikkaisten ihmisten mielenliikkeistä – ei ainoastaan heidän fyysisestä liikkumisestaan. Keitä he oikein ovat, joiden hartioille on asetettu niin suuria odotuksia? Monipaikkainen asukas on laaja käsite, joka kuvaa erilaisia ihmisryhmiä ja identiteettejä. Heidän joukossaan on esimerkiksi paikkakunnalla työskenteleviä, vanhassa kotipaikassaan osa-aikaisesti asuvia ja luonnonläheisyyttä maalta etsiviä vapaa-ajan asukkaita.
Vaikka julkisuudessa esitellään mieluusti hulppeita huviloita, tämä ei paljasta ilmiön monimuotoisuutta. Melkein unohdettu ryhmä ovat nuoret mökkeilijät, jotka eivät vielä ole mökinomistajan asemassa. Heidän joukossaan retkeilyharrastus on erityisen suosittua ja siihen sopii hyvin yksinkertainen ja luonnonmukaisuuteen pyrkivä mökkielämä.
Keskustelu rajoituksista nosti tikun nokkaan lähes ikiaikaisen vastakkainasettelun mökkiläisten ja paikallisten välille. Jopa presidentti otti tähän kantaa. Käsitteellinen kaupunki-maaseutu -raja, jota on pidetty yllä erilaisten päämäärien vuoksi, tuli tiesulkujen myötä yhtäkkiä fyysiseksi. Julkisuuden ja somen välityksellä ei tälläkään kertaa ratkaistu monimutkaisia, eri ihmisryhmien välisiä kysymyksiä. Yhtäkkiä tuli näkyväksi muitakin asioita. Mielenkiintoista oli esimerkiksi huomata, kuinka vapaa-ajan asukkaat perustelivat oikeuttaan ”paeta” pahenevaa epidemiaa mökilleen vahvoilla siteillä, joita heillä on paikkakunnalle. Vapaa-ajan asukkaat arvostavat suhdettaan paitsi vapaa-ajan asuntoon, myös mökkipaikkakuntaan ja sen yhteisöön.
Suhde vapaa-ajan paikkakuntaa kohtaan on herkkä ja henkilökohtainen, osa identiteettiä. Mökki edustaa monelle turvallista paikkaa, johon voi paeta kiireistä elämää. On kapeaa nähdä vapaa-ajan asukkaat ainoastaan kuluttajina. Järvi-Suomessa, jossa heitä on eniten suhteessa paikalliseen väestöön, tarvitaan erityisesti avoimuutta ja mahdollisuuksia monipaikkaisten asukkaiden erilaisille toimijarooleille. Niitä ovat tällä hetkellä mm. yhdistysten jäsenet, talkoisiin osallistujat ja mentorit. Tärkeää tulee jatkossakin olemaan myös perinteinen lomailijarooli.
Tulevaisuudessa Järvi-Suomessa on monipaikkaisia asukkaita enemmän kuin paikallisia todennäköisesti muulloinkin kuin heinäkuussa. Olisi hyvä pohtia, mitä se merkitsee vaikkapa palvelutuotantomme tai päätöksentekojärjestelmämme kehittämiselle? Entä kuinka jatkuva digitalisaatio liittyy tähän? Minkälainen on monipaikkaisuuden luonnehtiman alueen identiteetti?