(Ritarillinen) Epävarmuus on mahdollista valjastaa uuden tekemiseksi

Epävarmuus on negatiivinen tunne, joka on vallannut useimmat meistä viime aikoina. Yritysten strategiatyötä ja päätöksiä tekeville epävarmuus tulevaisuudesta ei kuitenkaan koskaan ole ollut outo ilmiö. Vapailla markkinoilla kilpailtu liiketoiminta on aina jonkinlaista tanssia epävarmuuksien kanssa.  Epävarmuus on taloustieteen ’knightilaisen’ määritelmän (Frank Knight 1885–1972) mukaan tietämättömyyttä, tiedon yhteensopimattomuutta ja rajallisuutta ja tulevaisuuden määräytymättömyyttä.  Keskeistä on siis tieto, sana, jota tässä kirjoituksessa käytän merkityksessä ’ilmoitus, tiedotus, sanoma, viesti, uutinen’, jonka uskomme todeksi.  Olennaista on siis uskomus totuudesta, ei se, että kyseessä olisi absoluuttisesti totuus tai fakta.

Viisautta on ymmärtää se, mitä ei tiedä

Tietämättömyys on epävarmuuden syistä yleisin.  Emme vain kerta kaikkiaan tiedä asioista riittävästi tunteaksemme positiivista varmuutta ja turvallisuutta.  Tietämättömyyttä on yleensä helppo parantaa lukemalla tai muuten opiskelemalla, koska maailmassa on jo valtavasti tietoa. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole yhtä hyvää tai yhtä tärkeää kaikille päätöksille.  Ja koska kaikkea tietoa ei kenelläkään ole, voimme omaksua vain osan.  Siksi tärkeää on analysoida tietoa ja pohtia, miten totta se on ja mistä näkökulmasta katsoen tietoa väitetään todeksi.  Mitkä ovat kunkin oikeaksi väitetyn tiedon soveltamisen rajat? Tieteellisellä tutkimuksella yritämme selvittää sitä, mitä kukaan ei vielä laajalti tiedä.   Jos ymmärtää sen, mitä ei tiedä, on jo aika viisas.  Paljon vaikeampi tietämättömyyden laji on kuitenkin tietämättömyys siitä, mitä emme tiedä tai mitä voisimme tietää. Silloin emme edes yritä ottaa asiasta selvää. Tämän tuloksena on siis yleensä epävarmuus, toimettomuus tai vääränlainen toiminta.

Eri näkökulmista syntyy ymmärrys

Vanhan sanonnan mukaan tiedon lisääntyminen lisää myös tuskaa, varsinkin silloin, kun erilaiset näkökulmat eivät ole yhteensopivia keskenään.  Kun opimme samasta asiasta erilaisia näkökulmia, on tuloksena usein erilaisten faktojen ja mielipiteiden yhteensovittamisen vaikeus ja siitä johtuva epävarmuus. Vaikka onnistumme sovittamaan asiat yhteen, on usein vaikea hahmottaa eri asioiden mittasuhteita ja merkitystä tehtävälle päätökselle.  Siksi tieteessä rakennamme teorioita ja näkökulmia.  Ne ovat erilaisia selityksiä maailmasta, joiden avulla tiedonjyväset yhdistyvät kokonaisuudeksi.   

Teorioita ja näkökulmia on kuitenkin monia, ja ne kaikki eivät ole yhtä hyviä.  Hyvässä päätöksenteossa tulisi kuitenkin ottaa huomioon useampia.  Ns. populistiset näkökulmat usein tarjoilevat hyvin yksiulotteista tietoa. Se on ihmisen siis helppo uskoa, mikäli se vahvistaa aiempaa näkemystämme.  Vaikka tunnistaisimme, että jokin fakta on väärä, paljon vaikeampaa on arvioida se, onko tarjoillussa tiedossa huomioitu riittävällä tavalla asiaan keskeisesti vaikuttavat näkökulmat. Näin sinänsä oikeitakin faktoja on helppo käyttää väärin.  Koronakriisikään ei ole pelkkää lääketiedettä ja epidemiologiaa. Ihmisten elämänlaatu on terveyden säilymisen lisäksi myös sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia, tunnetiloja ja mahdollisuuksia kehittyä, oppia ja tehdä mielekkäitä asioita.

Epävarmuus on aina läsnä

Epävarmuus syntyy myös tulevaisuuden määräytymättömyydestä.  Mitä tahansa päätämmekin tehdä, emme tiedä tarkkaan mihin se johtaa.  Erityisesti ihmisten reaktiot ovat arvaamattomia.  Koska ihmiset toimivat erilaisten tietojen ja tunteiden perusteella, emme koskaan voi olla varmoja siitä, miten muut ihmiset reagoivat toimiimme. Ihmisten reaktiot eivät ajan kuluessa myöskään pysy muuttumattomina. Siksi tutkimuksessa tarkastellaan usein asioiden syy-seuraus-suhteita, ja siksi myös tutkimustieto vanhenee, muuttuu ja kehittyy.  Päätöksiä pitää joskus perua ja muuttaa, ja vasta aika näyttää, olivatko tehdyt päätökset oikeita.

Koska vanhat tavat eivät toimi, meillä on lupa toimia toisin

Epävarmuus on siis tunne, ja siksi jotain, minkä kanssa meidän on tultava toimeen.  Tutkimusten mukaan negatiiviset tunteet voivat johtaa lamaantumiseen, mutta toisaalta myös luovuuteen ja hyvinkin aktiiviseen toimintaan.  Molempia reaktioita olemme nytkin nähneet ympärillämme niin ihmisten kuin yritystenkin toiminnassa. Se, miten reagoimme epävarmuuteen, on omissa käsissämme.  Tiedolla, analyysilla ja tutkimuksella voimme vähentää epävarmuuden eri syitä, ja sitä kautta helpottaa päätöksentekoa.  Kuitenkin vasta tekemällä jotain tiedämme varmasti, miten muut siihen reagoivat. 

Luettuasi tämän toivon siis, että tiedät epävarmuudesta enemmän ja voit siis paremmin hallita sitä ja toimia sen vallitessa. Tieto nähkääs vaikuttaa tunteisiimme. Kun pikkuhiljaa palaamme uuteen normaaliin, moni asia palautuu ennalleen mutta moni asia myös muuttuu. Otetaan siis epävarmuus haltuun ja muutetaan se positiiviseksi energiaksi ja uuden tekemiseksi. Koska vanhat tavat eivät tällä hetkellä toimi, meillä on lupa toimia myös uudella tavalla. Koska emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, voimme tehdä melkein mitä vain, kunhan emme vahingoita muita.  Poikkeusoloissa ei tarvitse tehdä täydellistä, kun hyväkin riittää. Tutkitaan, yritetään ja opitaan. Yhdistellään asioita uudella tavalla niin kotona kuin työelämässäkin ja tehdään yhdessä Suomesta vieläkin parempi paikka.

Henri Hakala

Kirjoittaja on LUT-yliopiston yrittäjyyden professori Mikkelin yliopistokeskuksessa. Hän on tutkinut yritysten päätöksentekoa ja strategiatyötä, ja sitä kautta perehtynyt epävarmuuteen, mutta ei edelleenkään tiedä, pitäisikö olla varma. Tekee siitä huolimatta kaikenlaista, ja tietää, että ei varmasti ole covid-19-asiantuntija.