Juha Helenius on Suomen Akatemian ruokaohjelman ohjelmajohtaja
Professori Juha Helenius uskoo, että maataloutta on mahdollista harjoittaa ilman tuontilannoitteita ja fossiilisia polttoaineita.
– Ilman tuontilannoitteita satotaso laskee jonkin verran. Se on hyväksyttävä, koska se on ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta kestävä tapa viljellä.
Helenius on työskennellyt Helsingin yliopiston agroekologian professorina vuodesta 1996. Viimeksi kuluneet kolme vuotta hänen työtuolinsa on sijainnut Ruralia-instituutissa Mikkelin yliopistokeskuksessa.
Heleniuksen uusi urakka on ohjelmajohtajuus Suomen Akatemian strategisen neuvoston tutkimusohjelmassa ”Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää” (FOOD).
Kolmivuotinen pesti alkoi syyskuun alussa. Vaikka resurssit ohjelmajohtamiseen ovat pienet, muodostuu ohjelman tukijoista ja yhteistyökumppaneista Heleniuksen mukaan toimiva verkosto.
– Tehtäväni on osa-aikainen siten, että teen sitä kolmena päivänä viikossa. Voin palkata myös assistenttiapua, sanoo Helenius, joka ohjaa edelleen myös väitöskirjatöitä.
Suomen Akatemian ruokaohjelman taustat ovat kunnossa. Mukana on satakunta sidosryhmää, joukossa muun muassa kaikki isot tutkimuslaitokset, kuten Ilmatieteenlaitos ja Luonnonvarakeskus sekä Helsingin yliopisto.
– Mukana on myös alan yrityksiä, joissa tehdään aidosti vastuullista työtä. Yhteisenä tavoitteena on löytää ratkaisuja isoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Heleniuksen mukaan tavoite on, että kaikki osapuolet pellolta kauppaan saavat oikeudenmukaisen osansa ruokajärjestelmän ketjusta, samoin kuin se, että kaikilla suomalaisilla on varallisuuteen katsomatta varaa syödä. Viljelijöiden asemaa on pidetty ruokaketjussa liian heikkona ja kaupan asemaa liian vahvana.
– Viljelijöiden asema vahvistuu, koska maatalojen tuotantopanokset tulevat aiempaa enemmän omasta takaa, kun keinolannoitteet jätetään pois ja bioenergia tulee pellosta ja lantalasta.
Helenius sanoo, että ilman keinolannoitteita satotaso laskee noin kolmanneksen.
– Laskun maksajako? Kestävä ruoka maksaa jonkin verran enemmän kuin tehotuotettu, mutta hinta kannattaa maksaa. Kuka meistä haluaa, että luonto kärsii koko ajan enemmän?
Helenius esittää toisenkin vastakysymyksen. Onko nykyinen tehoviljely tuottanut esimerkiksi viljelijöiden kannalta hyvän kannattavuuden ja onko se ollut ympäristön kannalta kestävää?
– Tehotuotannon logiikka on väärä. Haluamme tuottaa merkittävää uutta tietoa, joka saa meidät muuttamaan ruokatuotannon tapoja ja ruokavalioita. Ilmasto ja kansanterveys hyötyvät, kun ruokavaliota kevennetään.
Heleniuksen ajatuksia on testattu vuosien ajan käytännössä Hyvinkään Palopurossa kolmen luomutilan yhteisessä hankkeessa. Palopuro haastaa nykyisen tuotantotavan bioenergiaan pohjautuvalla tuotannolla, joka perustuu ideaan yhdistää peltojen viljavuuden hoito, kierrätyslannoitus sekä bioenergian tuotanto.
– Palopuron toiminta on vakiintunutta ja se jaksaa hyvin. Alueelle on perusteilla myös panimo, joka pääsee tekemään paikallisella biokaasulla ylivertaisen ilmastoystävällistä olutta.
Hyvinkäällä hiljakkoin vierailleelle maa- ja metsätalousministeri Antti Kurviselle Heleniuksen tutkimusryhmällä oli selkeä viesti.
– Palopuron ideasta elokuussa väitellyt tutkija Kari Koppelmäki kannusti ministeriä sanomalla, että hän jää historiaan ajamalla systeemimuutoksen alkutuotantoon. Emme tarvitse tilojen ulkopuolelta lannoitetta ja energiaa. Saamme kaiken omasta takaa, kun kierrätys saadaan toimimaan, Helenius sanoo.
Helenius tähdentää, että hajautettu tuotantojärjestelmä on paitsi luonnolle hyväksi niin myös aluepolitiikan kannalta hyvä asia. Taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy, kun energia ja lannoitteet tuotetaan itse.
– Hajautettu järjestelmä tuottaa elinvoimaa alueille. Se edistää myös yhteiskunnan iskunkestävyyttä, kun omavaraisuus ja huoltovarmuus kohenevat.
Juha Helenius
• Syntynyt 1956 Tampereella.
• Työskennellyt muun muassa tutkijana ja tutkijaopettajana Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemiassa ja Maatalouden tutkimuskeskuksessa sekä vierailevana tutkijana Lontoon yliopistossa.
• Helsingin yliopiston agroekologian professori vuodesta 1996.
• Asuu Mikkelin Rantakylässä puolisonsa Paulan kanssa.
• Neljä lasta, kolme lapsenlasta.
• Harrastaa luonnon seurailua ja liikuntaa, kuten jääpalloa, hiihtoa, sauvakävelyä ja juoksua sekä oman metsäpalstansa hoitoa ja monimuotoisuuden vaalimista.
Juttu: Tapio Honkamaa
Kuva: Sirpa Piskonen