Kriisiajan liikenneilmiöistä opittavaa niin yksilö- kuin yhteisötasollakin

Yleinen käsityksemme on, että yhteiskuntamme on oltava liikkeessä voidakseen hyvin. Tästä on seurauksena paitsi henkilöliikennettä myös tavara-, tieto- ja maksuliikennettä. Liikenteen kantasana on liike. Pysähdys on oikea sana kuvaamaan konkreettisesti hetkeä, jolloin liike loppuu. Sitä käytetään myös abstraktilla tasolla: kun jotain dramaattista on tapahtunut tai tapahtumassa ympärillämme, me ”pysähdymme” miettimään sen syitä ja seurauksia. 

Positiiviset liikenneilmiöt keskiöön

Seuraavat vuodet tulevat näyttämään mm. liikenteen tilastojen valossa sen, mitkä kriisiajan ilmiöt jäävät sellaisenaan tai muuttuneina pysyvämmäksi osaksi yhteiskuntaamme. Eteläsavolaisittain tarkasteltuna on erittäin mielenkiintoista nähdä, missä määrin kriisin aikana laajentuneen etäasiointikäytännön parhaimmat kokemukset tulevat vaikuttamaan alueelliseen liikennesuoritteeseemme. Tässä piilee myös meidän mahdollisuutemme vaikuttaa myönteisesti sekä liikenteen päästökehitykseen että aluetalouteemme.

Kuluttajatasolla oman toimintamme tarkastelu on tärkeää, mutta niin on myös maakunnassa viihtyvien lukuisten vapaa-ajan asukkaiden. Millaisia palveluja tuotamme ja tarjoamme niille lähinnä viikonloppuina mökeillään viihtyville, joilla työvelvoitteisiin liittyvät tekniset esteet on jo raivattu tai tullaan raivaamaan pidempiaikaisen viipymisen tieltä?

Kulkuneuvovalintojen näkökulmasta biokaasun laajeneva tuotanto- ja jakeluinfrastruktuuri on hyvä esimerkki aluetalouden ja päästövähennysten win-win-tilanteesta, joskin tämä kehitys on alkanut jo kriisiä edeltävänä aikana. Ehkä positiivinen ilmiö onkin ollut se, että kriisi ei ole tätä kehitystä juurikaan hidastanut. Esimerkiksi Mikkelissä biokaasun tankkauskapasiteetti kasvoi Graanin aseman uudistusten myötä kesäkuun alussa, ja ensi vuonna kaasuasemia on tulossa myös Pertunmaan Kuorttiin ja Mikkelin Tuskuun.

Yhteiskunta on liikkeessä – kriisissäkin

Yhteiskunta ei pysähdy edes kriisitilanteessa. Jos maaliskuun puolivälistä alkaen ihmisten liikkuminen ja varsinkin kotoa poistumista edellyttävä kuluttaminen ja liiketoiminta vähenivät, se ei tarkoita, että koko maa olisi pysähtynyt.

Tavaraliikenne teillä ja rautateillä väheni vain hieman, ja tietoliikennemäärät lähtivät selvään nousuun. Suuremmalta liikekannallepanolta vältyttiin, mutta kenttätyötä suorittavien viranomaisten ja varusmiesten komennukset kielivät siitä, että henkilöliikennettä edelleenkin oli valvottavaksi asti.

Maksuliikenteen laajalti hiljennyttyä yrityssektorilla oli valtion ja kuntien avattava rahahanat yhtäältä elinkeinoelämän tukemisen ja toisaalta materiaalihankintojen tähden. Entä mitä kertovatkaan ihmisten liikkumisesta ne uutiset, joiden mukaan retkeilyalueiden kapasiteettia koeteltiin kevään aikana tilapäisiin sulkemispäätöksiin asti? Liikenteen eri muotoja yhdistävä vaikutin oli äkillinen muutos: liikenne ei loppunut, se muuttui. Yhteiskunta ei pysähtynyt, se muuttui.

Kriisit muuttavat yhteiskuntaa – kuinka ennustamme tulevaa?

Työskentelen tällä hetkellä tutkimusprojektissa, jonka tavoitteena on luoda kuva liikenteen kasvihuonekaasupäästökehityksestä Mikkelin ympäristössä seuraavan 20 vuoden ajanjaksolla. Tiedämme jo ennalta, että päästöt muodostuvat yhteiskunnan liikkumis- ja liikuttamistarpeista, kulkuneuvojen valinnasta ja näiden teknologisesta kehityksestä. Kun nämä taustatekijät 20 vuoden aikana muuttuvat, muuttuu myös tahti, jolla tuotamme liikenteen päästöjä.

Projektiryhmämme käytössä ovat erinomaiset ”aterimet” seudullisen liikennejärjestelmän mallinnusta varten. Emme kuitenkaan ole täysin varmoja ”ruokalistan” sisällöstä. Jos koetun kaltaista äkillistä – joskin mahdollisesti väliaikaista – yhteiskunnan muutosta ei olisi tapahtunut, pitäisimme edelleen todennäköisimpänä skenaariota, jossa kulkuneuvojen teknologinen kehitys on ”pääruoka”.

Kuluttajina olisimme tässä skenaariossa tottumustemme orjia. Emme olisi kollektiivisesti vähentämässä hektistä liikehdintäämme kodin ja työpaikan välillä emmekä tapahtumasta, tapaamisesta tai harrastuksesta toiseen. Yksityisauto olisi edelleen pysäköitynä keskelle kiireisen elämäntapamme mukavuusaluetta.

Muutos on kuitenkin osoittanut, että kykenemme muuttamaan sekä matkakohteitamme että kulkuneuvovalintojamme nopeastikin, mikäli vain haluamme. Ja mikäli haluamme sitä yhdessä, vaikutus on merkittävä.

Olli-Jussi Korpinen

Kirjoittaja on LUT:n Bioenergian laboratoriossa työskentelevä paikkatiedosta ja liikkumisesta kiinnostunut projektitutkija, joka pysähtyi hetkeksi miettimään tekemisiään ja sanomisiaan. Hän toimii tällä hetkellä ”Päästötön liikenne Mikkelin seudulla 2040” -hankkeen projektipäällikkönä.