Kategoria: Ajankohtaista

Osallistuin kansainväliseen biomassakonferenssiin ”33rd European Biomass Conference and Exhibition”.
Konferenssi järjestettiin Valenciassa (Palacio de Congresos de Valencia), Espanjassa 9.–12.6.2025. Olin
paikan päällä koko konferenssiviikon, neljän päivän ajan.
Pidin konferenssissa sessiossa 2BV.7.9 posteriesityksen: “Impact of EU Policy Actions on Finnish Forests
and their Certification” (kuva 1), lisäksi kyseisestä esityksestä on tehty konferenssiartikkeli. Tutkimus
tehtiin yhteistyössä prof. Tapio Rannan ja erikoistutkija Antti Mutasen kanssa, joka on Lukesta.
Esityksessäni kerroin EU-komission politiikkatoimista ja niiden vaikutuksista metsänkasvatukseen ja
puuntuotantoon Etelä-Savossa. Lisäksi selvensin tiukkenevien EU-kriteerien tulevia vaikutuksia metsien
sertifiointijärjestelmiä kohtaan. Esitykseni liittyi LUT-yliopiston Metsästä moneksi-hankkeeseen, jossa
tarkastellaan eteläsavolaisia metsiä kestävän metsätalouden kannalta ja tuotetaan uusinta tietoa
metsien mahdollisista monikäytöistä sekä metsänomistajien että toimijoiden suhtautumisista ja
näkemyksistä niihin. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta: www.lut.fi/metsasta

Yhtenä päivänä toimin myös puheenjohtajana sessiossa 1AO.7: Biomass potentials from marginal land
and alternative cropping systems. Lisäksi yhtenä iltana osallistuin komitean illalliselle, joka tarjottiin
konferenssin ns. talkooväelle. Tähän liittyen itse arvioin ja pisteytin yli 20 artikkelitiivistelmää ennen
konferenssin järjestämistä. Tapahtuman aikana sain paljon uusia henkilökontakteja ja esimerkiksi yksi
mielenkiintoinen kontakti tuli Virosta (Estonian University of Life Sciences), jossa eräs tutkija on
paneutunut metsänomistajien näkökulmiin. Konferenssitapahtumasta löytyy lisätietoa nettisivulta:
http://www.eubce.com. Yövyin matkani ajan Airbnb-asunnossa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä
konferenssipaikasta.

Jarno Föhr, Post-Doctoral Researcher, D.Sc.(Tech.)
Lappeenranta-Lahti University of Technology LUT
Laboratory of Bioenergy
Lönnrotinkatu 7, 50100 Mikkeli, Finland
Mobile: +358 40 539 6527

Mikkelin lukion oppilaat käyvät joka kevät tutustumassa yliopisto-opetukseen Aalto-yliopiston luennoilla. – Lukiolaisille on tärkeää nähdä, millaista opiskelu yliopistossa on, sanoo opettaja Helena Erkkala.

Parisenkymmentä Mikkelin lukion toisluokkalaista istuu Aalto-yliopiston luokassa Mikkelin Yliopistokeskuksella.

On toukokuun alku, ja meneillään on professori Finbarr Bradley Green Ventures -kurssin luento. Myös Aalto-yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan kandidaattiohjelman opiskelijat kuuntelevat opetusta keskittyneesti.

Mikkelin lukion valinnaisen englannin kurssin ja yrittäjyyskurssin opiskelijat ovat vierailleet Aalto-yliopiston luennoilla jo monena keväänä. Aallon kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikkö on tehnyt lukion kanssa yhteistyötä yleisemminkin jo useiden vuosien ajan.

Vierailujen tarkoitus on tutustuttaa lukiolaisia yliopisto-opetukseen ja saada myös harjoitusta englannin kielen kuunteluun ja puhumiseen.

– Mikkelin lukio on mukana yliopistokeskuksen koordinoimassa Tiedepolku-toteutuksessa, jonka tavoitteena on tutustuttaa jokainen toisen asteen opiskelija alueen korkeakoulutoimijoihin ja eri tieteenaloihin joko vierailujen tai tutustumiskurssien kautta, kertoo Mikkelin lukion englannin kielen lehtori Helena Erkkala.
Luentovierailujen lisäksi Mikkelin lukion opetusryhmiä osallistuu vuosittain yliopistokeskuksen järjestämille Tiedepäivien luennoille.

– Uuden opetussuunnitelman myötä korkeakouluyhteistyön merkitys osana lukio-opintoja on entisestään korostunut. Englannin kielen opetusryhmille on myös arvokasta päästä vierailemaan ympäristöön, jossa kieltä käytetään aidossa vuorovaikutuksessa, Erkkala sanoo.

“Yliopistossa voi ilmaista itseään vapaammin”

Tällä kertaa Green Ventures -kurssin luennolla käydään läpi muun muassa kestävän kehityksen liiketoimintaa sekä paikallisen identiteetin ja paikan tunnun merkitystä kestävien tuotteiden ja palveluiden luomisessa.

Luennon aihe on lukiolaisten näkökulmasta osuva, sillä valinnainen englannin kurssi on luonto- ja ympäristöaiheinen.

Luento-osuuden jälkeen professori Bradley jakaa lukiolaiset ryhmiin, joihin tulee mukaan myös Aalto-yliopiston opiskelijoita. Ryhmät ideoivat yhdessä ratkaisunsa turhan jätteen vähentämiseen. Keskustelu ryhmissä on vilkasta, ja lopuksi ryhmät esittelevät ratkaisunsa toisille yksi kerrallaan luokan edessä.

Lukiolaiset esittelevät keksintönsä sujuvalla englannin kielellä, ja Bradley on hyvin tyytyväinen innovatiivisiin ideoihin.

Bradley toivoo, että vierailu yliopistolla jättää lukiolaisten mieleen jonkin verran tietoa kestävien palveluiden luomisesta.

Tärkeämpää on kuitenkin antaa heille ajattelemisen aihetta tuleviin opintoihin.

– Opiskelu yliopistossa on hyvin erilaista kuin lukiossa. Esimerkiksi opettamisessa voi ottaa enemmän vapauksia. Itse opetan hyvin vapaalla ja luovalla tyylillä enkä usko, että kovin moni muu opettaa samalla tavalla, Bradley sanoo.

– Lukiolaisille on hieno mahdollisuus päästä näkemään, että yliopistossa voi ilmaista itseään vapaammin.

Hyvä ja hyödyllinen kokemus

Luennolle osallistuneet lukion toisluokkalaiset Olivia Lukkarinen ja Anni Leskinen pitivät luentoa hyvänä ja hyödyllisenä kokemuksena.

Luennon aihetta enemmän heitä motivoi monipuolisempi kielitaidon kartuttaminen kuin lukion penkillä.

– Oli kiva päästä puhumaan englantia ja tutustumaan kansainvälisiin opiskelijoihin, Lukkarinen totesi luennon jälkeen.

– Englannin puhuminen oli kiva kokemus, sillä lukion tunneilla englantia ei pääse käyttämään niin paljoa käytännössä, Leskinen sanoi.

Helena Erkkalan mukaan lukiolaisille on ollut erittäin mieluisaa ja silmiä avaavaa päästä näkemään, minkälaista yliopisto-opiskelu on.

– Yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa on Mikkelin lukion toteuttamalle korkeakouluyhteistyölle erittäin tärkeää ja se on toiminut erinomaisesti. Kurssipalautteissa Aallon vierailu on yksi kurssin kohokohdista.

Juttu ja kuvat: Elina Jäntti

Mikkelin Aalto-yliopiston kandidaattiohjelma oli Jasmine Feliacinolle nappivalinta opintojen ja paikallisen opiskelijaelämän kannalta.

Nottingham Trent University -yliopistossa opiskeleva britannialainen Jasmine Feliciano tuli ensimmäistä kertaa Mikkeliin kesävaihtoon vuonna 2023.

20-vuotias Feliciano opiskelee Nottinghamissa liiketoiminnan johtamista ja taloustiedettä. Kun kotiyliopistossa tarjottiin mahdollisuutta kokeilla vaihto-opiskelua, Feliciano valitsi kohdemaaksi Suomen.

Mikkelin Aalto-yliopiston ohjelmasta löytyi sopivia erityisesti Felicianoa kiinnostavia opintoja.

– Halusin opiskella ympäristötaloustiedettä ja tehdä kestävään kehitykseen liittyviä opintoja. Vastaavia ei ollut tarjolla esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, jonne moni opiskelukaverini halusi vaihtoon, Feliciano kertoo Mikkelin yliopistokampuksella.

Ensimmäinen kesä Mikkelissä sujui niin hyvin, että Feliacianolle jäi halu tulla pian takaisin. Jo seuraavana vuonna hän tuli Mikkeliin vaihtoon koko lukuvuodeksi.

Osittain häntä houkutteli takaisin tuttu paikka, mutta toisaalta myös halu tutustua paremmin suomalaiseen kulttuuriin ja mikkeliläiseen opiskelijaelämään.

– Halusin ymmärtää, miksi Suomi on yksi maailman onnellisimmista maista.

Ainutlaatuinen opetusmalli, jota ei ole muualla

Opintojen kannalta Mikkelin Aalto-yliopiston kampus on ollut Feliacinolle nappivalinta.

Hän kehuu Mikkelin ainutlaatuista kandidaattiohjelmaa, jossa opettajina on vierailevia professoreita ja kurssit opiskellaan kolmen viikon moduuleissa.

– Kun professorit tulevat eri maista, opinnot ovat aidosti kansainväliset ja se tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua laajasti. Moduulisysteemi on hyvä, kun opiskellaan tiiviisti yksi kurssi kerrallaan ja voi keskittyä yhteen asiaan kunnolla. Tällaista mallia ei ole muualla akateemisessa maailmassa.

– Meillä on ollut myös vierailevia puhujia yrityksistä ja olemme tehneet yritysvierailuja erityisesti Espoossa. Esimerkiksi Nottinghamissa ei juuri ole tällaisia mahdollisuuksia.

Lukuvuoden aikana Feliciano suoritti 10 moduulikurssia yhteensä 60 opintopisteen verran. Erityisesti hän piti kurssista, joilla opiskeltiin vertailevaa kuluttajakäyttäytymistä ja jossa yhdistyivät psykologia ja markkinointi. Myös peliteollisuuskurssi sekä kurssi liikkeenjohdon konsultoinnista kansainvälisessä taloudessa olivat hyödyllisiä.

– Tulevaisuudessa haluaisin tehdä töitä kansainvälisenä liikkeenjohdon konsultoinnissa tai jollain globaalin talouden ja kestävän kehityksen alueella.

Parasta on opiskelijayhteisö

Asuessaan toista kertaa Mikkelissä Feliciano pääsi myös kunnolla mukaan paikalliseen opiskelijaelämään.

– Mikkelissä on parasta ehdottomasti yhteisö. Se on pieni mutta aktiivinen, tiivis verkosto, jossa ihmiset tuntevat toisensa. Mikkelissä puhutaan jopa “Mikkeli spiritistä” tai “Mikkeli mafiasta”.

Feliciano on nauttinut myös erilaisista hauskoista opiskelijatapahtumista, joita järjestetään paljon: on roadtrippejä, joilla tapaa muita opiskelijoita Mikkelistä, retkiä Pankalammelle, vuosijuhlat konserttitalo Mikaelissa ja tapahtumia Aallon Otaniemen kampuksella.

Myös asuminen Kalevankankaalla opiskelija-asunnossa jätti Felicianoon jälkensä.

– Rakastan olla keskellä luontoa. Asunnossani näen aina ikkunasta metsää, mikä on ihanaa. Oli myös aivan mahtavaa nähdä lunta!

Mikkeli-vuoden aikana Feliaciano on ottanut kaiken irti paikallisesta kulttuurista. Hän on uinut Pankalammessa kesällä ja avannossa talvella, käynyt katsomassa Mikaelissa oopperaa ja konsertteja sekä nauttinut jääkiekko-ottelun tunnelmasta Mikkelin jäähallissa.

Lisäksi hän matkusteli muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Rovaniemelle.

Mikkeli jätti pysyvän jäljen

Felicianon vaihtarivuosi päättyi toukokuun 2025 alussa, jolloin hän matkusti takaisin Nottinghamiin.

Seuraavaksi hän aikoo viimeistellä kanditutkintonsa. Suomeen palaaminen on yksi tulevaisuuden vaihtoehto.

– Halusin tehdä maisteriopinnot mahdollisesti Aalto-yliopistossa Suomessa. Toinen vaihtoehto on Edinburgh. Toisaalta mietin vielä, koska vaihtoehtoja on niin paljon.

Mikkeliä Feliciano suosittelee lämpimästi kaikille vaihtokohteeksi.

– Mielestäni tämä on todellinen piilotettu helmi.

Teksti Elina Jäntti

Mikkelin yliopistokeskus on julkistanut Päivänsäteen vuodelle 2025. Päivänsäde on Amanda Heino Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvasta Aalto-yliopiston International Business –kandidaattiohjelmasta. Heino on ensimmäisen vuoden opiskelija ja hän toimii opiskelijajärjestö Probba ry:n hallituksessa päätoimittajana. Päivänsäteen kriteereinä on, että valittava henkilö on hyvä yhteishengen luoja, reilu kaveri, sosiaalinen sekä iloinen ja avoin.  International Business –kandidaattiohjelman opiskelijat valitsevat Päivänsäteen keskuudestaan vuosittain ja Päivänsäde on perinteisesti julkistettu Flooran-päivänä.

• Amanda on positiivinen kaikkien kaveri, joka piristää jokaista ihmistä ja porukkaa, jonka kanssa päätyy tekemisiin. Lisäksi Amanda on Probban hallituksessa päätoimittajan roolissa ja kirjoittaa opiskelijoita kiinnostavista aiheista lehteemme, ”Bulletiniin”, opiskelijajärjestö Probba ry:n puheenjohtaja Patrik Wilska kertoo.

Myös yliopistokeskuksen positiivisin muccilainen vuodelle 2025 on valittu. Tunnustus myönnettiin Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteessä palvelupäällikkönä työskentelevälle Paavo Paukulle. Hän on XAMKista valmistunut tietotekniikkainsinööri ja hän on tullut vuonna 2009 digitoijaksi Kansalliskirjastoon. Hän oli välillä pari vuotta muualla töissä, mutta palasi Kansalliskirjastoon tietotekniikkasuunnittelijaksi vuonna 2016. Tämän vuoden alusta hän on ollut palvelupäällikkönä digitoinnin kehittäminen yksikössä.

• Paavo on ystävällinen, avulias ja toiset huomioonottava työkaveri, joka on aina hyvällä tuulella ja ollut aina meillä töissä ollessaan. Paavo auttaa sellaisissakin asioissa, jotka eivät ns. kuulu kenenkään tontille ja hänen apuunsa voi aina luottaa. IT-asioissa, jotka ovat hänen ominta aluettaan, hän auttaa ja neuvoo aina rauhallisesti ja asiantuntevasti. Vaikka töissä on kiirettä, hänellä on aina aikaa sanoa jotakin. Yleensä tulee muukin kommentti kuin yleinen tervehdys, luonnehtivat työkaverit Paavo Paukkua.

Positiivisen muccilaisen valitsi yliopistokeskuksen koordinaatioyksikkö MUC-yhteisöltä saatujen ehdotusten joukosta. Päivänsäde ja Positiivisin muccilainen -tunnustukset julkistettiin Mikkelin yliopistokeskuksen Flooran päivän -tapahtumassa 12.5.2025.

Lisätietoja:

• Pääsihteeri Matti Malinen, Mikkelin yliopistokeskus, matti.malinen@muc.fi, puh. 050 496 8981

Flooran päivästä:  Flooran päivä on perinteinen akateeminen juhlapäivä, jota vietetään keväisin toukokuun 13. päivä. Ylioppilaiden kevätjuhlan päivämäärässä oli aluksi pientä vaihtelua, sillä vielä 1800-luvun alussa ylioppilaat juhlivat kevään tuloa aina toukokuun ensimmäisenä päivänä. Vuonna 1840 toukokuun 13. päivä, Floran päivä, nimettiin virallisesti ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi.  Vuoden 1848 Flooran päivän juhlinta on jäänyt pysyvästi Suomen historiaan. Juhla järjestettiin Kumtähden kentällä Toukolassa, ja sitä on pidetty jopa Suomen syntymähetkenä. Tilaisuudessa esitettiin ensi kerran J. L. Runebergin ja Fredrik Paciuksen Maamme-laulu. Yliopistoissa ja korkeakouluissa noudatetaan edelleenkin Flooran päivän akateemisia traditioita, jokaisessa omalla tavallaan. Mikkelin yliopistokeskuksessa tapahtuma pidettiin tänä vuonna 12.5.

Kansalliskirjaston digitoimat historialliset aineistot taipuvat yritysten ja asiantuntijoiden käyttöön nyt aiempaa helpommin.

Mikkelin alueen ja Etelä-Savon paikallishistoriasta löytyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja materiaaleja. Nämä tarinat ovat olemassa digitaalisessa muodossa Kansalliskirjaston digitoimissa sanomalehdissä ja muissa historiallisissa aineistoissa.

Nyt myös paikalliset yritykset voivat käyttää materiaaleja aiempaa helpommin, kun Kansalliskirjasto tuo digitoituja aineistoja yritysten käyttöön.

Taustalla on Kansalliskirjaston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin ja Elinkeinoelämän keskusarkiston (ELKA) yhteinen ETKOT–Etelä-Savon koulutettu tekoäly Memory Labissa -hanke.

– Tuomme esiin, miten paikallisia kulttuuriperintöaineistoja voisi hyödyntää paikallisessa liiketoiminnassa, kertoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija, projektipäällikkö Liisa Näpärä.

Hankkeessa opetetaan ja inspiroidaan yrityksiä käyttämään digitoituja sanomalehtiä ja historiallisia aineistoja, lehtiä, kirjoja ja kuvia, joita löytyy digi.kansalliskirjasto.fi-palvelusta ja myös muun muassa Museoviraston digimateriaaleista.

Aineistoja voi käyttää esimerkiksi markkinointimateriaaleissa ja viestinnässä, tai niistä voi saada inspiraatiota tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

– Myös esimerkiksi yrityksen brändiin voi ammentaa Etelä-Savon alueen ja tuttujen paikkojen kuten vaikkapa Naisvuoren näkökulmasta, Näpärä sanoo.

Hankkeessa on kartoitettu paikallisten yritysten toiveita ja tarpeita aineistojen suhteen.

Yrityksille järjestetään myös maksuttomia verkkotapahtumia, joissa esitellään, miten digi.kansalliskirjasto.fi-palvelun avulla paikallishistorian lähteitä ja tarinoita voi tutkia ja hyödyntää.

Seuraava tilaisuus on perjantaina 11. huhtikuuta. Teemana on Mikkeli.

– Ohjelmassa on kalmistojen ja kummitusten inspiroimia esimerkkejä siitä, miten Mikkelin kaupungin historiasta ja lähialueen kiinnostavista paikoista voidaan ammentaa ideoita liiketoimintaan, Näpärä kertoo.

Aiemmissa verkkotapahtumissa on nostettu esille muun muassa Hirvensalmen ja Puumalan alueelta löytyviä tarinoita ja teemoja. Esimerkiksi saimaannorppaan liittyviä tarinoita on pohdittu mainoslauseissa hyödyntämiseen. Esillä oli myös morsiussaunaan liittyvien alueellisten perinteiden hyödyntämistä tuotteena.

– Erilaisia paikallishistorian tarinoita voi muokata ja jalostaa uusiksi tarinoiksi ja tuotteiksi, jotka rikastuttavat sekä paikallisia yrityksiä että laajempaa yleisöä, Näpärä pohtii.

Hanke on suunnattu ensisijaisesti Mikkelin ja Etelä-Savon seudun yritystoimijoille, jotka ovat kiinnostuneita alueen kulttuuriperinnöstä ja alueen kulttuurin hyödyntämisestä.

Hankkeen työpajat ovat kaikille yrityksille avoimia ja maksuttomia. Niihin on ilmoittautunut yhteensä noin viisikymmentä alueen pientä yritystä, esimerkiksi tapahtuma- ja matkailualan sekä koulutuksen ja ravitsemuksen alan yrityksiä.

– Toimijoiden mielestä kulttuuriperinnöstä löytyy kiinnostavia ja mielenkiintoisia tarinoita, ja  palautteiden perusteella moni on saanut liiketoimintaan uusia oivalluksia, Liisa Näpärä sanoo.

Yrittäjien palautteen perusteella aineistojen käyttöä aiotaan myös kehittää helpommin käytettäväksi.

Hankkeessa kehitetään myös muun muassa tekoälyn vastuullisuussuosituksia alueen yrittäjille ja koulutetaan tekoälyä luomaan eräänlainen Etelä-Savon elävä arkisto, jossa hyödynnetään Kansalliskirjaston ja Elkan aineistoja.

– Elävän arkiston ideana on, että käyttäjä voisi kysyä Etelä-Savoon liittyviä asioita ja kielimalli antaisi aineiston pohjalta  vastauksen, Näpärä kertoo.

Ilmoittaudu 11.4 klo 9 järjestettävään Mikkeli-teemaiseen Paikallishistorian aarteet liiketoiminnassa -verkkotapahtumaan tästä linkistä.

Teksti: Elina Jäntti

Kuva: Liisa Näpärä

Maantieteen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa opiskeleva Tiina Ilmoniemi tutki maaseutumaisten kuntien roolia ilmastopolitiikassa. ”Maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä: esimerkkinä Etelä-Savo” -tutkimus korostaa tarvetta sovittaa yhteen kansalliset ilmastotoimet ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvistaa maaseutumaisten kuntien asemaa ilmastopolitiikassa.

• Tutkielman aiheena oli tarkastella maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä. Tarkastelun esimerkkialueena toimi Etelä-Savo.  Aiheen valinnassa ja käsittelyssä näkyi tekijän vahva kiinnostus aiheeseen ja tutkimusalueeseen. Tutkielmassa sidottiin hienolla tapaa temaattisesti erilaisia teemoja yhteen, jotta laaja-alaista tarkastelua vaativa aihe saatiin käsiteltyä. Tutkielmassa kuva ilmastotyön tarpeesta sidotaan hyvin maaseutumaisten kuntien ja esimerkkialueen maanpeitesektoriin osuvaan työhön ja Etelä-Savon alueen erityispiirteisiin. Maaseutukuntien työn ja toimintaedellytysten kuvauksen kannalta tutkielma kykeni hienosti käyttämään alan kieltä ja käsitteitä sekä kuvaamaan hienosti lukijalle aiheen ja viitekehykset, kommentoi kandityönohjaaja, dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta.

Maaseutumaisten kuntien rooli hiilinielujen vahvistamisessa on merkittävä, mutta ilmastotyötä rajoittavat resurssipula ja kaupunkiregionalismin vaikutukset. Kaupunkiregionalismi on osa aluekehityksen tarkastelua, jossa pohditaan, miten resurssit jakautuvat eri alueiden välillä sekä millaisia vaikutuksia sillä voi olla tarkasteltujen alueiden kehitysmahdollisuuksiin. Kaupunkiregionalismilla viitataan kehityssuuntaan, jossa kaupungit ja suuret kaupunkiseudut nähdään talouden ja kasvun vetureina. Tämän seurauksena resursseja ja investointeja ohjataan kaupungeille usein enemmän kuin pienemmille paikkakunnille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suurilla kaupungeilla on paremmat mahdollisuudet hyödyntää esimerkiksi rahoitusohjelmia ja toteuttaa ilmastotavoitteita, kun taas pienemmillä kunnilla voi olla haasteita vastata samoihin vaatimuksiin rajallisemmilla resursseilla.

Kansalliset ohjauskeinot, kuten ilmastobudjetointi ja alueelliset yhteistyöhankkeet, voivat tukea maaseutukuntien ilmastotoimia ja kompensoida resurssivajetta. Esimerkiksi Etelä-Savon kunnissa on tunnistettu mahdollisuuksia parantaa hiilinieluja metsien ja maatalouskäytäntöjen avulla, mutta käytännön toteutus vaatii lisäresursseja ja yhteistyötä eri tahojen välillä.

• Kandityössäni koin yllättävänä sen, miten useat kunnat olivat onnistuneet laatimaan tutkimuksiin perustuvia ilmastosuunnitelmia, vaikka niiden resurssit olivat rajalliset. Useissa suunnitelmissa oli myös onnistuttu tunnistamaan eri intressien välisiä ristiriitoja, jotka voisivat tuoda haasteita kuntien ilmastotyöhön. Yllättävänä pidin myös sitä, miten vähän kansallisessa ilmastotyössä ja tutkimuksessa oli otettu huomioon kaupunkiregionalismin vaikutuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä, Ilmoniemi kertoo.

Lisätutkimuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä tarvitaan kansallisten ja alueellisten ilmastotoimien yhteensovittamisesta niin, että kuntien erityispiirteet ja resurssit huomioitaisiin nykyistä paremmin.

Ilmoniemen mukaan suurin haaste työn tekemisessä oli aiheen rajaus, mikä kuitenkin onnistui   osaavien ohjaajien tuen ja kannustuksen avulla. Ohjaajina toimivat dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta, tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sekä väitöskirjatutkija Annamari Kiviaho Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Tämä työ vahvisti kiinnostustani maankäytön ja ilmastopolitiikan parissa työskentelyyn, ja koen aiheen erityisen merkitykselliseksi urani kannalta. Haluaisin tulevaisuudessa hyödyntää osaamistani esimerkiksi aluekehityksen, ympäristökonsultoinnin tai kuntien ilmastostrategioiden parissa. Erityisesti minua kiinnostavat ratkaisut, joilla voidaan yhdistää maankäyttö, ilmastotavoitteet ja alueelliset erityispiirteet kestävällä tavalla.

• MUC-apuraha vauhditti opinnäytetyöni valmistumista etuajassa ja antoi lisämotivaatiota panostaa työhön perusteellisesti eri näkökulmista. Pidän apurahaa erityisen tärkeänä opinnäytetöiden tukena, sillä se edistää tieteellisen tutkimuksen tekemistä tasapuolisesti eri alueilla, Tiina Ilmoniemi sanoo.

Mikkelin yliopistokeskus julkaisi haettavaksi viisi 1000€ apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin kevätlukukaudelle 2025 Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahan tarkoituksena on auttaa alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä. Apuraha oli kokeilu.
Opinnäytetyön aihe on vapaa ja se voi tulla opiskelijalta itseltään tai yhteistyökumppanilta. Edellytyksenä on, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa.
Opinnäytetyö voi olla kandidaatin tutkielma tai maisterintutkielma. Apuraha maksetaan aina suoraan opinnäytetyöntekijälle. Apuraha on tarkoitettu ensisijaisesti niihin opinnäytetöihin, joista hakija ei saa palkkaa tai muuta avustusta. Hakemukset priorisoidaan aluevaikuttavuuden ja hyödyn perusteella.

Lisätietoja:

• Pääsihteeri Matti Malinen, Mikkelin yliopistokeskus, matti.malinen@muc.fi

ROOT – Resilient youth through local heritage -hankkeen konsortiotapaaminen/kick off -tilaisuus
pidettiin Pariisissa, Ranskassa 5-6.3.2025. Mukana olivat hankkeen osapuolet, koordinaattori De
l’art et d’autre (DADAU) ja partnerit Ente del Terzo Settore (MOH) Etelä-Italian Barista ja
Kansalliskirjasto Suomesta.

Tapaamisessa työstettiin hankkeen sisältöjä ja kokeiltiin käytännössä nuorisolle keväällä
järjestettäviin työpajoihin suunniteltuja aktiviteetteja. Ideat ja inspiraatiot lensivät, kun
suunnittelimme hankkeen tulevia sisältöjä. Lisäksi keskustelimme hankkeen viestinnästä ja
sosiaalisen median päivittämisestä. Suomen osuudesta voi lukea instagramissa @rootprojekti,
jonne myös jaoimme kuvapäivityksiä.

Keväisen lämmin ilma helli matkalaisia ja matkan varrella tapaamiseen pystyi näkemään niin
Notre Damen kuin Eiffel-torninkin. Paluumatkan alkuun jännitystä toi Gare du Nordin aseman
lähistöltä löytynyt sodanaikainen pommi, joka viivästytti matkaa kentälle. Onneksi
suomalaiseen tapaan olimme ajoissa liikkeellä ja ehdimme vaihtaa kulkuvälinettä. Tilanteesta
ei koitunut ulkopuolisille vaaraa, sillä poliisi oli jo eristänyt alueen.

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat 18–30-vuotiaat. Teemoina ovat kulttuuriperintö, luovat alat,
ilmastonmuutos ja vihreä siirtymä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Liisa Näpärä
Minna Kaukonen
Kansalliskirjasto, Mikkelin toimipiste