Etelä-Savon ammattiopisto Esedun, Mikkelin yliopistokeskuksen ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin yhteisessä podcast-sarjassa Kasvun triangelion vieraana Mikkelin kaupunginjohtaja Janne Kinnunen. Podcastissa muun muassa minkälaisia odotuksia Jannella on oppilaitoksille ja miten kiireinen kaupunginjohtaja pääsee irti asiasta.
Sarjassa pureudutaan ajankohtaisiin teemoihin eteläsavolaisessa koulutusmaailmassa sekä tarkastellaan kehittämistä oppilaitosrajat ylittäen.
Podcast-jaksoja juontavat Esedun rehtori Sari Simontaival, Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen sekä Xamkin sidosryhmäpäällikkö Tomi Heimonen.
”Podcastin idea syntyi halusta vahvistaa yhteistyötä. Yhteistyö ei synny itsestään, vaan se rakennetaan yhdessä – jokainen meistä tarvitsee toisiaan”, toteaa Simontaival.
Kasvun triangeli -podcastsarja julkaistaan kevään 2026 aikana, ja uusia jaksoja ilmestyy noin 1–2 kuukauden välein. Jaksot julkaistaan oppilaitosten kanavissa.
The STS NL Conference 2026, held at the University of Twente, marked the first national Science and Technology Studies (STS) conference in the Netherlands, inaugurating a new platform for regional and international scholarly exchange. The event brought together approximately 300 participants and featured around 260 contributions, including presentations, workshops, and posters. Organized by the Netherlands Research School for Science, Technology and Modern Culture (WTMC) and hosted by the Knowledge, Transformation & Society (KiTeS) group, the conference focused on the theme “Knowledge and Technology in Times of Global Shifts.”
The conference addressed how knowledge production, technological development, and governance are being reshaped in the context of intersecting global crises, including climate change, energy transitions, and geopolitical instability. It emphasized the role of STS in critically examining power, imaginaries, and the co-production of science, technology, and society.
Hydrogen Utopia Session (Presenter)
I presented in the session “Revisiting the Hydrogen Utopia: Failures, Reorientations, and Emerging Visions.” My contribution, “The only salvation or a fragmented future? Islands of Prosperity and Abandonment in Finland’s Hydrogen Utopia,” examined how hydrogen imaginaries shape uneven regional development trajectories in Finland.
The session critically engaged with hydrogen as a dominant transition narrative, highlighting tensions between technological optimism and socio-political realities, as well as the risks of reinforcing spatial and social inequalities. Discussions emphasized the performative role of expectations and the need to pluralize energy futures beyond dominant techno-economic pathways.
History and Crises Roundtable
The roundtable explored how historical narratives inform contemporary crisis responses and future imaginaries. Participants highlighted that transitions are not only forward-looking but are deeply shaped by how the past is mobilized, remembered, and contested.
“Future Stuck” Session
The session “When Futures Get Stuck: The Captivity of Collective Futuring in Transitions” examined how dominant imaginaries can constrain transformative change.
Discussions focused on: how futures can become captured by existing institutions and infrastructures, the risk that “transformative” visions reproduce incremental change, the need to enable plural, contested, and open-ended futures.
This session resonated strongly with debates in the hydrogen track, reinforcing the idea that futures are not neutral but politically and materially embedded.
WTMC Anniversary Plenary: STS Across Four Decades
The WTMC Anniversary Plenary, “Insights from Six Perspectives on STS Enactments Across Four Decades,” provided a reflective overview of the development of STS in the Netherlands. The plenary brought together leading scholars to discuss how STS has been enacted, institutionalized, and transformed over time.
The plenary highlighted WTMC’s central role in shaping Dutch STS over the past decades and emphasized the importance of maintaining plurality and openness in the field moving forward.
Photo: Pihla Pulliainen, Aalto University Mikkeli Campus
BScBA students of Aalto University Mikkeli Campus, who participated in the bachelor’s thesis process for the academic year 2025-26, were awarded on Friday 17.4.2026.
The MUC Thesis Award 2026 was announced by Matti Malinen, the secretary general of Mikkeli University Consortium. Bachelor’s thesis of the year 2026 was awarded to Thi Cat Ha Pham with the topic Examining the Effects of ESG Score on Cost of Equity: Evidence from Nordic Countries. The thesis demonstrates excellent empirical rigor, a strong command of financial economics, and a sophisticated engagement with the ESG (Environmental, Social, and Governance) finance literature.
The student employs panel data methods on a large sample of Nordic firms and delivers a well-executed and methodologically sound analysis with a novel and carefully interpreted result. The thesis addresses sustainability in business by examining how ESG performance is priced in capital markets. By analyzing the relationship between ESG scores and firms’ cost of equity, the study provides important insights into whether sustainability initiatives are rewarded or penalized by investors.
The findings contribute to understanding how sustainability considerations are integrated into financial decision-making and corporate strategy in advanced economies. This is an outstanding thesis that combines strong theoretical grounding with advanced empirical analysis. The student demonstrates independence, critical thinking, and the ability to engage with complex and policy-relevant questions at a high academic level. The work makes a meaningful contribution to the growing literature on ESG and financial markets and reflects exceptional undergraduate research quality, tells the thesis supervisor Cynthia Bansak from the St. Lawrence University in USA.
The Planning Officer Mari Syväoja announced the two candidates for the Suur-Savo Energy Foundation scholarship: Alexander Krohn with the topic An Analysis of Demand Response Incentives and Regulatory Capital for Finnish Energy Balancing and Inka Lappalainen with the topic Wholesale Electricity Proce Volatility and Its Transmission to Households: A Comparative Analysis of Germany, Sweden and Finland, both also students at the Bachelor’s Program in International Business.
More information:
Mari Syväoja, Planning Officer, AALTO UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS, Bachelor´s Program in International Business, Mikkeli Campus, Lönnrotinkatu 5, 50100 MIKKELI, FINLAND email: mari.syvaoja@aalto.fi, mobile: +358 44 7044 211 biz.aalto.fi/mikkeli, aalto.fi/studies/mikkeli
Mikkelin tiedeviikko tarjoaa monipuolisen kattauksen ajankohtaista ohjelmaa 8.-11.4.2026. Viikko käynnistyy ke 8. huhtikuuta Yrttisavotta-seminaarilla, jossa pääpuhujana on yliagronomi Bertalan Galambosi. Unkarilaislähtöinen Galambosi on tehnyt elämäntyönsä yrttien parissa. Hänen pitkäjänteisen työnsä tuloksena yrtit ovat löytäneet tiensä yhä useampien käyttöön.
Seminaarissa kuullaan yrttialan asiantuntijoita ja iltapäivän yleisöluennolla paneudutaan villi- ja puutarhayrtteihin sekä niiden keruuseen ja käyttöön.
Mikkelin pääkirjaston Mikkeli-salissa avataan valokuvaaja Pihla Liukkosen Glows to you -valokuvanäyttely, joka on katsottavissa tiedeviikon tapahtumien ajan.
Torstaina, perjantaina ja lauantaina voi osallistua Ursan planetaarionäytökseen Mikkelin pääkirjaston Mikkeli-salissa. Näytökseen pitää ilmoittautua ennakkoon.
Mikkelin lukiolla kuullaan tekoälypohjaisen virtuaalilaboratorion kehittämisestä kemian opetukseen, tutkimukseen ja teollisuuden simulaatioihin, hiilidioksidista ja sen talteenotosta , energiasta ja sähkökatkoksista ja siellä esitellään Mikkelin Ursan aurinkoputkea.
Mikkelin tiedeviikko on kaikille avoin ja maksuton tapahtuma ja ohjelmassa on yleistajuisia tiedeluentoja ja mielenkiintoista oheisohjelmaa. Erityisesti Mikkelin pääkirjastolla oleva ohjelma sopii kaikenikäisille, tosin Ursan planetaarionäytöksiä ei suositella alle 5-vuotiaille. Näytöksissä on mukana Ursan tähtiopas, joka johdattaa osallistujat tähtitaivaan ilmiöihin: mitä taivaalla näkyy juuri nyt, mitä kohteita siellä voi havaita ja miksi taivas näyttää siltä kuin näyttää. Näytösten ohella voi kuulla lyhyitä asiantuntijapuheenvuoroja esimerkiksi aurinkomyrskystä, tutustua valokuvanäyttelyyn ja kirjaston yrtti- ja tähtitiedeaiheisiin kirjanäyttelyihin sekä osallistua yhteisölliseen planeetta-taidetyöpajaan, kertoo tiedeviikon järjestelyistä vastaava asiantuntija Ulla Jurvanen Mikkelin yliopistokeskukselta.
Mikkelin tiedeviikon järjestää Mikkelin yliopistokeskus yhteistyössä Mikkelin kaupungin, Mikkelin seutukirjaston ja Mikkelin lukion, Etelä-Savon ammattiopiston, Luonnonvarakeskus Luken sekä Saimaanportin yhtenäiskoulun kanssa.
Monipaikkainen asuminen – kahdella tai useammalla paikkakunnalla eläminen – on Suomessa nopeasti yleistyvä ilmiö. Erityisesti sen merkitys korostuu Etelä-Savossa, jossa vapaa-ajanasuntojen määrä on suurempi kuin pysyvästi asuttujen kotien määrä. Uusi väitöstutkimus osoittaa, että monipaikkaiset asukkaat ovat paljon enemmän kuin mökkeilijöitä: he voivat olla alueiden elinvoiman ja kehittämistyön merkittäviä vahvistajia.
Väitöskirjassaan “Monipaikkainen asukas aluekehittäjänä” Manu Rantanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista on tutkinut, miten monipaikkaiset asukkaat voivat tietoisella toiminnallaan tuoda osaamistaan, verkostojaan ja tulevaisuususkoa alueille, joissa he viettävät aikaansa. Rantasen tutkimus osoittaa, että monipaikkaiset asukkaat nähdään yhä useammin kumppaneina eikä vain matkailijoina, vaikka virallinen aluekehitysjärjestelmä ei tunnista heidän potentiaaliaan kuin kuluttajina.
Vahva tunneside ja halu kehittää
Tutkimuksen aineisto on kerätty vapaa-ajanasukasvaltaisilta alueilta. Näille alueille on tyypillistä, että väestö vähenee ja kuntien talous on usein tiukoilla, mutta samalla monipaikkaisten asukkaiden merkitys kasvaa entisestään. Rantasen mukaan alueilla on tuhansia ihmisiä, joilla on vahva tunneside vapaa-ajanasuntojensa sijaintikuntiin. Monilla heistä on myös halua olla mukana alueen kehittämistyössä, mutta joille ei ole selkeitä kanavia osallistua kehittämistyöhön.
Monipaikkaisen kehittäjätoimijuuden taustalla on yleensä vahva paikkasuhde, joka lisää halua sitoutua alueen hyvinvointiin. Lisäksi monipaikkaiset voivat tuoda alueelle osaamistaan ja laajoja verkostojaan, mikä on omiaan vahvistamaan paikallista osaamista sekä luomaan uusia kehittymismahdollisuuksia. Ratkaisevaa on myös se, miten kunnat suhtautuvat monipaikkaisiin: heidän mahdollisuutensa toimia vahvistuvat silloin, kun heitä ei nähdä ulkopuolisina, vaan tasavertaisina kumppaneina muiden paikallisten toimijoiden rinnalla.
Rantanen korostaa, että aktiivisimmat monipaikkaiset toimijat voivat toimia esimerkiksi yrittäjinä, kuntien markkinoijina tai eri alueiden välisinä sillanrakentajina, mutta tämä edellyttää, että heidän rooliaan ei rajata pelkästään vapaa-ajanasujan näkökulmaan.
Kuntien käytännöt vaihtelevat – laki ei tunnista monipaikkaisia aluekehittäjiä
Tutkimus kuitenkin paljastaa, että kuntien käytännöt monipaikkaisten huomioimisessa eroavat huomattavasi toisistaan. Kunnat voivat halutessaan hyödyntää monipaikkaisten asukkaiden osaamista joustavasti osana elinvoimatehtäväänsä, mutta valtion tasolla lainsäädäntö korostaa yhä yksipaikkaisen asumisen mallia. Tämä luo jännitettä ja rajoittaa monipaikkaisten mahdollisuuksia osallistua viralliseen kehittämistyöhön, ja myös jättää osan potentiaalista hyödyntämättä.
Rantasen mukaan monipaikkaisten asukkaiden osallistumisen vahvistaminen edellyttäisi heidän tunnistamistaan mahdollisina kehittämiskumppaneina, jotta heidän osaamisensa ja sitoutumisensa voisivat tukea alueita nykyistä laajemmin.
Monipaikkaiset asukkaat voivat vahvistaa alueiden muutoskykyä, tuoda kehittämiseen uutta asiantuntemusta ja toimia tärkeinä yhteisöjen vahvistajina. Heidän paikkasuhteensa ja positiivinen paikkatunteensa ovat arvokkaita resursseja, jotka tulisi huomioida aluekehittämisen suunnittelussa nykyistä paremmin. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi Etelä-Savossa, jossa monipaikkainen asuminen on pysyvä ja kasvava osa alueen elinvoimaa.
Manu Rantanen työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia instituutissa Mikkelissä, joka on Suomen toiseksi suosituin mökkikunta.
FM Manu Rantanen väittelee 6.3.2026 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Monipaikkainen asukas aluekehittäjänä”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Mikkelin yliopistokeskus, auditorio, Lönnrotinkatu 5, Mikkeli. Vastaväittäjänä on Tutkimusprofessori Hilkka Vihinen, Luonnonvarakeskus, ja kustoksena on Sami Moisio.
LUT‑yliopiston ja Helsingin yliopiston Ruralia‑instituutin yhteisessä Hiilidioksidin talteenoton ja käytön mahdollisuudet Etelä‑Savossa (BioCO₂‑ES) ‑hankkeessa tuotetaan uutta tietoa siitä, miten bioperäistä hiilidioksidia voidaan talteenottaa ja hyödyntää taloudellisesti, ympäristöllisesti ja alueellisesti kestävästi. Tavoitteena on tarjota käytännönläheistä tietoa Etelä‑Savon pk‑yrityksille.
Bioperäinen CO₂ on Etelä‑Savossa hyödyntämätön resurssi
Etelä‑Savossa syntyy merkittäviä määriä bioperäistä hiilidioksidia etenkin lämpölaitoksissa ja biokaasun tuotannossa. Suuri osa tästä on nykyisin hyödyntämätöntä, vaikka CO₂:lle olisi paikallisesti kysyntää esimerkiksi betonituotannossa, kasvihuoneissa ja panimoteollisuudessa. Pk‑yritykset tarvitsevat luotettavaa tietoa ja konkreettisia työkaluja päätöksenteon tueksi — esimerkiksi siitä, onko CO₂‑talteenotto teknisesti, taloudellisesti tai ympäristöllisesti järkevä vaihtoehto. Hankkeessa tätä tietoa tuotetaan ensimmäistä kertaa alueellisessa mittakaavassa.
BioCO₂‑ES‑hankkeen tavoitteena on auttaa Etelä‑Savon pk‑yrityksiä hyödyntämään bioperäistä hiilidioksidia uusina vähähiilisinä liiketoimintamahdollisuuksina. Hanke tarjoaa yrityksille konkreettisia työkaluja ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi. Käytännössä hanke toteuttaa CO₂‑talteenoton demonstraation Juvan lämpölaitoksessa ja kehittää pk‑yritysten käyttöön avoimen simulointimallin, jonka avulla voidaan arvioida talteenoton kannattavuutta eri tilanteissa. Lisäksi hankkeessa tuotetaan elinkaaritietoa, aluetaloudellisia vaikutusarvioita ja toimintaohjeita, jotka auttavat yrityksiä valmistautumaan mahdollisiin investointeihin.
Hankkeen toteutus ja rahoitus
Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Etelä‑Savon ELY‑keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Etelä‑Savon elinvoimakeskus. Hanke toteutetaan Etelä‑Savon alueella ajalla 1.1.2026–31.12.2027. Päätoteuttajana toimii LUT‑yliopisto ja osatoteuttajana Helsingin yliopiston Ruralia‑instituutti. Yrityskumppaneina mukana ovat Lempeä Lämpö Oy, Savon Voima Oyj, CarbonReUse Finland Oy ja Carbonaide.
Lisätietoa:
Projektipäällikkö Mika Aalto, aalto@lut.fi, LUT Yliopisto
Amit Bhatnagarin johtama vedenkäsittelyn ja leväbioteknologian tutkimusryhmä hyödyntää esimerkiksi mikroleviä kestävässä vedenkäsittelyssä ja hiilensidonnassa. Tutkimuksesta hyötyvät myös paikalliset yritykset ja toimijat.
LUT-yliopiston erotustekniikan osaston professori Amit Bhatnagar ratkoo tutkimusryhmänsä kanssa Mikkelissä isoja globaaleja haasteita, jotka ulottuvat myös Suomeen.
Pula puhtaasta juomavedestä on todellisuutta miljoonille ihmisille maapallolla. Lisäksi vesistöistä löytyy nykyään yhä enemmän uusia haitta-aineita.
“Tutkimusryhmämme keskittyy kestävien ratkaisujen kehittämiseen yhdistämällä jätevedenkäsittelyä hiilensidontaan ja resurssien talteenottoon. Ratkaisujen avulla voidaan vastata lisääntyvään vesipulaan, saastumiseen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin”, Bhatnagar kertoo.
Bhatnagar vetää parhaillaan neljää isoa eri rahoittajien tukemaa hanketta. Niissä kaikissa kehitetään menetelmiä jäteveden puhdistamiseen sekä tutkitaan uusia materiaaleja erityisen hankalien saasteiden poistamiseen vedestä.
EU-rahoitteisessa NAMOR-hankkeessa kehitetään veden- ja jätevedenkäsittelyyn kompaktia järjestelmää, joka puhdistaa vettä mikrolevien ja kalvotekniikan avulla.
“Järjestelmä on suunniteltu erityisesti hajautettuun veden- ja jätevedenkäsittelyyn erilaisissa ilmasto-olosuhteissa”, Bhatnagar kertoo.
EU:n ja Etelä-Savon maakuntaliiton osarahoittamassa CarNorMic-hankkeessa Bhatnagar ryhmineen tutkii, miten mikroleviä voidaan käyttää teollisuuden hiilidioksidipäästöjen talteenottoon.
Käytännössä mikroleviä kasvatetaan Mikkelin jätevedenpuhdistamon jätevedessä, ja hiilidioksidin lähteenä käytetään savukaasuja esimerkiksi sementtitehtailta. Mikrolevät sitovat hiilidioksidin omaan biomassaansa.
”Käytämme paikallisia pohjoismaisia levälajeja, jotka kestävät paikallisia ilmasto-olosuhteita.”
Suomen Akatemian rahoittamassa MicroPoly-hankkeessa ryhmä tutkii mikrolevien ja synteettisten polymeerien, kuten mikromuovien, välisiä vuorovaikutuksia.
”Tutkimus auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten mikromuovit käyttäytyvät luonnossa ja millaisia vaikutuksia niillä on mikroleviin”, Bhatnagar selittää.
Kunnianhimoinen tavoite on myös Jane ja Aatos Erkon (JAES) säätiön rahoittamassa, kesällä 2024 alkaneessa hankkeessa. Siinä kehitetään vesilaitoksille menetelmiä, joilla voidaan poistaa vedestä haitallisia PFAS-yhdisteitä. PFAS-yhdisteiksi kutsutaan synteettisiä kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ihmisen terveydelle ja luonnolle.
Yhdisteet ovat saaneet lisänimen ikuisuuskemikaalit, sillä ne säilyvät ympäristössä. PFAS-yhdisteet muodostavat yhden vakavimmista saasteongelmista.
Paikallista vaikuttavuutta ja kansainvälisiä ratkaisuja
Professori Bhanatgar sanoo, että hänen tutkimusryhmänsä työllä on konkreettista vaikutusta sekä paikallisella tasolla että maailmanlaajuisesti.
Paikallisesti hankkeet auttavat kehittämään käytännönläheisiä ja kestäviä vesiteknologioita Suomen vesilaitosten ja kuntien tarpeisiin.
Mikkelissä tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat Operon Group ja Blue Economy Mikkeli (BEM).
“Tutkimuksen ansiosta vahvistetaan yhteistyötä paikallisten yritysten ja julkisten toimijoiden kanssa sekä tuetaan uusien vesi- ja ympäristöalan asiantuntijoiden kouluttamista Mikkelin alueelle”, Bhanatgar sanoo.
Hankkeissa kehitettäviä ratkaisuja voidaan soveltaa myös muissa maissa ja ilmasto-olosuhteissa.
“Kansainvälisen yhteistyön kautta tähtäämme keinoihin, joilla parannetaan veden laatua, ravinteiden ja hiilen talteenottoa sekä kiertotaloutta.”
Tulevaisuudessa hajautettujen ja modulaaristen – eli useista pienistä yksiköistä ja erillisistä osista koostuvien – veden- ja jätevedenkäsittelyjärjestelmien odotetaan nousevan yhä tärkeämmiksi. Erityisesti tarvitaan ratkaisuja, jotka voidaan liittää olemassa olevaan infrastruktuuriin ja mukauttaa erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin.
Bhanatgarin tutkimusten näkökulmasta suuntaus on lupaava.
“Mikrolevät, uudet materiaalit ja niiden yhdistäminen tarjoavat keinoja poistaa haitta-aineita ja ottaa talteen arvokkaita resursseja kestävästi. Näin voidaan rakentaa entistä kestävämpiä, tehokkaampia ja toimintavarmempia vedenkäsittelyjärjestelmiä”, professori toteaa.
LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu tutkivat turpeen korvaamiseen soveltuvien kuivikemateriaalien (olki, ruokohelpi, kutterinpuru) ja niistä syntyvien kuivikelantojen moninaista hyödyntämistä. Tällä pyrittiin ensisijaisesti ratkaisemaan maataloussektorin ajankohtaisia haasteita, jotka aiheutuivat turpeen vähenevästä saatavuudesta. Erityisenä toimenpiteenä testattiin kuivikelannan hygienisointia ManPas-laitteiston avulla hevostilalla. Hygienisointi mahdollistaa kuivikelannan uudelleenkäyttämisen kierrätyskuivikkeena alkuperäisen kuivikkeen kanssa tai hyödyntämisen kasvualustana kasvimailla tai maanparannusaineena pelloilla.
ManPas-laitteiston etuna on, että se hyödyntää lannan mikrobitoiminnan tuottamaa lämpöä ja vähäisenä tuotavan lisälämmön avulla kuumentaa kuivikelantaa EU:n sivutuotelainsäädännön mukaisesti 70 ℃:ssa tunnin ajan.
Tulokset myös osoittivat, että ManPas-laitteisto toimi, niin kuin pitikin, eli tuhosi E. coli bakteerit Maa- ja metsätalousministeriön asettaman alarajan alle. Laitteistolla voi olla kahdensuuntainen vaikutus tilojen toimintaan: ensinnäkin se tarjoaa ratkaisun kuivikekriisin aiheuttamiin haasteisiin, ja toiseksi se luo uuden tulonlähteen jo entuudestaan haastavassa asemassa oleville tilayrittäjille, LUT-yliopiston projektipäällikkö Raghu KC
Perinteisesti kuivikelannan loppukäsittely on lisännyt merkittävästi kustannuksia tilojen toimintaan. On merkittävää, että lannalle saadaan uusia vastaanottajia ja jatkokäyttäjiä, muita kuin peltotiloja, kun tuotteessa ei ole enää tautiriskiä, hukkakaura- ja rikkakasvivaaraa.
Tutkimuksessa laskettiin ManPas-laitteen investoinnin kannattavuus. Laskelmat osoittivat, että investointi Manpas‑laitteeseen on talleille kannattava, ja takaisinmaksuaika voi olla esimerkiksi vain 5 vuotta, jopa ilman valtion investointitukea. Uusi lannan arvoketju ei ainoastaan auta säästämään kustannuksia käsittelystä, vaan myös vähentää kuivikekustannuksia, sillä prosessoitua lantaa voidaan käyttää uudelleen kuivikkeena sekoitettuna alkuperäiseen kuivikkeeseen. Lisäksi uusi arvoketju mahdollistaa talleille uusia tulovirtoja, koska prosessoitu lanta voidaan käyttää kasvualustana.
Tutkimus toi yhteen innovaattorit, tutkijat, toimijat ja sijoittajat, jotka ryhtyivät ratkaisemaan talli- ja maatalousyrittäjien käytännön haasteita. Hygienisointitestien toteuttamisien ohessa erityisenä lisäarvona syntyi uusi yritys, Manpas Oy, jonka pääperustajina ovat laitteen kehittäjä Ilpo Pölönen ja mikkeliläisen hevostilan Stall Blombacke Oy:n Vesa Kukkamo.
Tämä tutkimus on hyvä esimerkki siitä, miten kehittämishankkeella pyrittiin ratkaisemaan tilojen arkipäivässä kohtaamia käytännön ongelmia, joka mahdollisti uuden pk-yrityksen syntymisen paikallistasolla, Kukkamo kertoo.
Valmistunut tutkimus sisältää myös käytännön suosituksia materiaalikohtaisista optimaalisista fraktioista, mikä tukee kuivikkeiden räätälöintiä eri eläinlajeille ja olosuhteille. Lisäksi siinä on uutta tietoa kuivikelantojen biokaasutuotannosta, sekä kuivikkeiden pölyävyydestä, joka on usein aliarvioitu, mutta käytännössä kriittinen tekijä työterveyden ja turvallisuuden kannalta.
Kuivikelantojen hyödyntäminen biokaasutuotannossa ja pelloilla biolannoitteena (KUPELA) -ryhmähanke koostui LUT-yliopiston Bioenergian laboratorion ja Erotustekniikan osaston päähankkeesta sekä LAB-ammattikorkeakoulun Teknologia-yksikön toteuttamasta osahankkeesta. Ryhmähankkeen toteutusaika oli 1.12.2023–31.12.2025. Ryhmähankkeen rahoittajina olivat Etelä-Savon maakuntaliitto Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) ja Suur-Savon Energiasäätiö sr. Ryhmähankkeessa mm. testattiin kuivikkeiden esikäsittelymenetelmiä, kuivikelantojen hygienisointilaitetta ja biokaasun tuotantopotentiaaleja, määritettiin kuivikelantojen arvoketjujen hiilikädenjäljet ja tuotettiin niiden taloudelliset kannattavuusanalyysit.
Etelä-Savon ammattiopisto Esedu, Mikkelin yliopistokeskus ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk käynnistävät uuden, yhteisen podcast-sarjan, joka kantaa nimeä Kasvun triangeli. Sarjassa pureudutaan ajankohtaisiin teemoihin eteläsavolaisessa koulutusmaailmassa sekä tarkastellaan kehittämistä oppilaitosrajat ylittäen.
Podcast-jaksoja juontavat Esedun rehtori Sari Simontaival, Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen sekä Xamkin sidosryhmäpäällikkö Tomi Heimonen. ”Podcastin idea syntyi halusta vahvistaa yhteistyötä. Yhteistyö ei synny itsestään, vaan se rakennetaan yhdessä – jokainen meistä tarvitsee toisiaan”, toteaa Simontaival.
Ensimmäisessä jaksossa tutustutaan Kasvun Triangeli -podcastin taustoihin, teemoihin ja juontajiin. Tulevissa jaksoissa syvennytään eri aiheisiin vierailevien asiantuntijoiden kanssa. Vieraina kuullaan muun muassa Mikkelin kaupunginjohtaja Janne Kinnusta.
Kasvun triangeli -podcastsarja julkaistaan kevään 2026 aikana, ja uusia jaksoja ilmestyy noin 1–2 kuukauden välein. Jaksot julkaistaan oppilaitosten kanavissa.
LUT-yliopiston opiskelija Virpi Tuukkanen tutki pro gradu -työssään, miten NATO-keskuksen läsnäolo vaikuttaa alueelliseen yrittäjyysekosysteemiin, millä mekanismeilla vaikutus tapahtuu, ja miten paikalliset toimijat voivat edistää hyötyjen realisoitumista.
Virpi Tuukkanen selvitti MUC-apurahalla NATOn vaikutuksia Norjan Stavangeriin ja Puolan Szczeciniin, joissa sijaitsee NATO-keskuksia. Havainnot ovat mielenkiintoisia myös Mikkelissä, jossa NATO-keskus aloitti lokakuussa 2025, yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen kertoo.
Tutkituissa kaupungeissa ei havaittu vaikutuksia ekosysteemin talous- tai politiikka- ja sääntelyulottuvuuksissa. Markkina- ja tukirakennevaikutukset realisoituivat pääosin lisääntyneenä kulutuksena sekä julkisten ja yksityisten palveluiden kysyntänä, Virpi Tuukkanen selvittää.
Yrittäjyyskulttuuriin ja inhimillisen pääoman ulottuvuuksiin vaikutukset syntyivät keskukseen lähetetyn henkilöstön myötä. Tämä lisäsi alueelle verkostoja, osaavaa työvoimaa sekä paikallista aktiivisuutta. Lisäksi keskuksen läsnäolossa nähtiin strategista potentiaalia, joskaan sitä ei kohdekaupungeissa ollut hyödynnetty.
Keskeinen havainto on, että potentiaalisten hyötyjen täysimääräinen toteutuminen edellyttää kansainvälisten asukkaiden ja perheiden sujuvaa integroitumista alueelle. Sen onnistuessa myös ekosysteemin ulottuvuudet voivat realisoitua laajamittaisesti, Tuukkanen kuvaa.
Tämä havainto laajentaa myös teoreettista viitekehystä. Strategisen edun hyödyntäminen puolestaan vaatii, että se tunnistetaan ja sisällytetään alueellisiin kehitys- ja innovaatiostrategioihin.
Tutkimuksen taustana on NATOn laajentuminen, geopoliittisten jännitteiden myötä voimakkaasti kasvava puolustusteollisuus, ja näiden trendien paikalliset vaikutukset. Kyseessä on laadullinen monitapaustutkimus, ja tutkimuskohteina Stavanger, Norja ja Szczecin, Puola. Aineisto on kerätty haastatteluilla sekä kirjallisista lähteistä. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään yrittäjyysekosysteemiä (Entrepreneurial Ecosystem). Tutkimus tarkastelee keskuksen vaikutuksia kuuden ulottuvuuden kautta: markkinat, talous, yrittäjyyskulttuuri, politiikka ja sääntely, inhimillinen pääoma ja tukirakenteet.
Mikkelin yliopistokeskus on myöntänyt apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahojen tarkoituksena on auttaa opinnäytetyön tekemisen alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä. Apurahan edellytyksenä oli, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa.
Etelä-Savon ammattiopisto Esedun, Mikkelin yliopistokeskuksen ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin yhteisessä podcast-sarjassa Kasvun triangeli on vieraana Mikkelin kaupunginjohtaja Janne Kinnunen. Podcastissa muun muassa minkälaisia odotuksia Jannella on oppilaitoksille ja miten kiireinen kaupunginjohtaja pääsee irti asiasta.
