Opiskelijakaksikko avasi ovia Aasiaan

Arctic Natural Products etsii tietä Etelä-Savosta vientimarkkinoille

– Hoidan kaikkia tehtäviä hallituksen puheenjohtajasta varastotyöntekijään, naurahtaa Arctic Natural Products Oy:n perustaja Heidi Gustafsson.

Gustafsson perusti sieniin, metsämarjoihin ja yrtteihin keskittyvän Arctic Natural Productsin vuonna 2015 samaan aikaan, kun jättäytyi pois pankkiuraltaan. Yritys toimii Savonlinnassa, yrittäjä on itse kirjoilla Helsingissä.

Yrityksen suunta on alun alkaen ollut vientimarkkinoilla ja varsinkin Aasiassa, missä Gustafsson näkee todella paljon mahdollisuuksia.

 – On helppo nähdä, miten aasialaiset matkailijat innostuvat saadessaan vaikkapa puolukkaa, mustikkaa tai tyrniä eteensä. Puhtaus, kestävyys ja vastuullisuus ovat arvojamme, joita asiakkaatkin arvostavat.

Gustafsson sanoo, että uusien markkinoiden avaaminen on kovaa, pitkäjänteistä työtä. Apua markkinoiden tutkimiseen löytyi yllättäen omasta maakunnasta.

 Gustafssonin tielle osuivat Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelmassa opiskelevat Milla Immonen ja Linh Ha, jotka tekivät opinnäytetyönsä Arctic Natural Productsille.

– Alkuun oli ajatus, että ei ota, jos ei annakaan. Oli positiivinen yllätys, että löytyi jopa kaksi Aasiasta kiinnostunutta, innokasta opiskelijaa.

 Immonen selvitti työssään, mitä kaikkea kestävyyskärjellä edettäessä tulisi huomioida Etelä-Korean markkinoille mentäessä. Linh Ha taas keskittyi Vietnamin markkinoihin ja arvioi Arctic Natural Productsin tuotteiden markkinapotentiaalia paikallisten vähittäiskaupassa.

 Immonen ja Linh ovat kumpikin olleet tyytyväisiä opiskeluaikaansa International Business -kandidaattiohjelmassa. Kaksi vuotta on hurahtanut Mikkelin kampuksella hyvissä merkeissä.

 – Oli oikea päätös hakeutua tänne. Koulutus on ollut monipuolista, sanoo paljasjalkainen helsinkiläinen Immonen.

Lopputyö yhdessä yrityksen kanssa sopi Immoselle hyvin.

– Aihe oli konkreettinen ja hyödyllinen. Olihan se työläs, mutta myös tärkeä ja opettavainen. Paikan päällä Etelä-Koreassa en käynyt, vaan hoidin yhteydet puhelimitse ja sähköpostitse.

 Vietnamilainen Linh on hänkin tyytyväinen kahden vuoden rupeamaansa Mikkelissä, missä hän on saanut sanojensa mukaan opiskella hyvin kansainvälisessä ilmapiirissä.

 – Opinnäytetyön laatiminen sujui hyvin, koska saatoin käyttää äidinkieltäni ja tutkia tuttuja markkinoita.

Gustafsson on tyytyväinen yhteistyöhön mikkeliläisen yliopistoväen kanssa, mutta yhteyden löytyminen ei ollut itsestään selvää. Hän kuvaa yhteyden syntymistä ”positiiviseksi vahingoksi”.

– En edes tiennyt, että Mikkelissä on tällainen koulutus, ja että siellä on niin paljon kansainvälisiä opiskelijoita.

 Gustafsson arvioi, että moni yritys hyötyisi yhteistyöstä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa. Hän sanoo, että nykyopiskelijat ovat fiksuja maailmankansalaisia.

– Kun täällä on paikallisesti mahdollisuus käyttää heitä hyödyksi, on se loistava voimavara yrityksille.

 Yliopistokeskuksella yritysprojekti syntyi useiden yksiköitten yhteistyönä, sanoo Mikkelin yliopistokeskuksen Etelä-Savon ruokaklusterin kontaktihenkilö Päivi Pylkkänen Ruralia-instituutista.

 – Yliopistokeskus haluaa vahvistaa Mikkelissä toimivien yliopistoyksikköjen aluesidoksia ja yritysvaikuttavuutta Etelä-Savossa erityisesti sen omalla painotuksella: kestävä talous-ruoka-vesi.

 Opinnäyteyhteistyö on yksi konkreettinen väline. Pienet ruoka-alan yritykset eivät Pylkkäsen mukaan ehdi eivätkä välttämättä aina osaa tunnistaa opinnäytetyöksi soveltuvia aiheita.

 – Siksi katsoin, että tässä oli paikka, missä pystyin olemaan avuksi eräänlaisena luotsina. Autoin muotoilemaan yrityksen tietotarpeesta akateemiset tutkimuskysymykset.

 Myös opinnäytetöiden akateeminen ohjaaja Luken tutkimusprofessori Pasi Rikkonen on tyytyväinen yhteistyöhön.

 – Kandidaattitutkielmissa on sekä omasta näkökulmastani että varmasti myös opiskelijoiden näkökulmasta ekstramielenkiintoa, kun se kohdistuu suoraan yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen – tässä tapauksessa uusien markkinoiden avaamiseen suomalaisten luonnontuotteiden myynnissä, Rikkonen summaa.

Teksti: Tapio Honkamaa

Kansainvälistä osaamista maakunnan yrityksille

Aalto-yliopiston BScBA-opiskelijoiden opintoihin kuuluu opintojen loppuvaiheessa tehtävä kandidaattitutkielma (10 op). Kandidaattitutkielman tavoitteena on osoittaa, että opiskelija kykenee soveltamaan tieteellisiä menetelmiä ja tutkimustuloksia valitsemaansa kansainvälisen liiketoiminnan osa-alueen ongelmien ratkaisuun.

Opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä opinnäytetyönsä myös eteläsavolaisille yrityksille ja organisaatioille, jotka ovat kiinnostuneet kehittämään toimintaansa. Koulutuksen pääpainon ollessa kansainvälisessä liiketoiminnassa, opinnäytetöinä tehdään esimerkiksi markkina-analyysejä, asiakastyytyväisyystutkimuksia ja muita yritysten toimintaan liittyviä selvityksiä.

Kandidaattitutkielmaprosessi ajoittuu vuosittain loka-huhtikuulle. Mahdolliset tutkimusaiheet tulisi olla Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön tiedossa viimeistään 21.9. mennessä. Huhtikuussa opiskelijat esittävät työnsä tulokset tutkielmaseminaarissa ja lopulliset tutkielmat valmistuvat huhtikuun aikana.

Yhteyshenkilö: Mari Syväoja, suunnittelija mari.syvaoja@aalto.fi

Ensimmäinen MUC-apurahalla palkittu tutkimus Etelä-Savoon liittyen on valmistunut – Tiina Ilmoniemi tutki maaseutumaisten kuntien roolia ilmastotyössä

Kuvassa tutkimuksen tehnyt Tiina Ilmoniemi.

Maantieteen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa opiskeleva Tiina Ilmoniemi tutki maaseutumaisten kuntien roolia ilmastopolitiikassa. ”Maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä: esimerkkinä Etelä-Savo” -tutkimus korostaa tarvetta sovittaa yhteen kansalliset ilmastotoimet ja alueelliset erityispiirteet sekä vahvistaa maaseutumaisten kuntien asemaa ilmastopolitiikassa.

  • Tutkielman aiheena oli tarkastella maaseutumaisten kuntien mahdollisuudet ja haasteet maankäyttösektorin ilmasto- ja luontotyössä. Tarkastelun esimerkkialueena toimi Etelä-Savo.  Aiheen valinnassa ja käsittelyssä näkyi tekijän vahva kiinnostus aiheeseen ja tutkimusalueeseen. Tutkielmassa sidottiin hienolla tapaa temaattisesti erilaisia teemoja yhteen, jotta laaja-alaista tarkastelua vaativa aihe saatiin käsiteltyä. Tutkielmassa kuva ilmastotyön tarpeesta sidotaan hyvin maaseutumaisten kuntien ja esimerkkialueen maanpeitesektoriin osuvaan työhön ja Etelä-Savon alueen erityispiirteisiin. Maaseutukuntien työn ja toimintaedellytysten kuvauksen kannalta tutkielma kykeni hienosti käyttämään alan kieltä ja käsitteitä sekä kuvaamaan hienosti lukijalle aiheen ja viitekehykset, kommentoi kandityönohjaaja, dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta.

Maaseutumaisten kuntien rooli hiilinielujen vahvistamisessa on merkittävä, mutta ilmastotyötä rajoittavat resurssipula ja kaupunkiregionalismin vaikutukset. Kaupunkiregionalismi on osa aluekehityksen tarkastelua, jossa pohditaan, miten resurssit jakautuvat eri alueiden välillä sekä millaisia vaikutuksia sillä voi olla tarkasteltujen alueiden kehitysmahdollisuuksiin. Kaupunkiregionalismilla viitataan kehityssuuntaan, jossa kaupungit ja suuret kaupunkiseudut nähdään talouden ja kasvun vetureina. Tämän seurauksena resursseja ja investointeja ohjataan kaupungeille usein enemmän kuin pienemmille paikkakunnille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suurilla kaupungeilla on paremmat mahdollisuudet hyödyntää esimerkiksi rahoitusohjelmia ja toteuttaa ilmastotavoitteita, kun taas pienemmillä kunnilla voi olla haasteita vastata samoihin vaatimuksiin rajallisemmilla resursseilla.

Kansalliset ohjauskeinot, kuten ilmastobudjetointi ja alueelliset yhteistyöhankkeet, voivat tukea maaseutukuntien ilmastotoimia ja kompensoida resurssivajetta. Esimerkiksi Etelä-Savon kunnissa on tunnistettu mahdollisuuksia parantaa hiilinieluja metsien ja maatalouskäytäntöjen avulla, mutta käytännön toteutus vaatii lisäresursseja ja yhteistyötä eri tahojen välillä.

  • Kandityössäni koin yllättävänä sen, miten useat kunnat olivat onnistuneet laatimaan tutkimuksiin perustuvia ilmastosuunnitelmia, vaikka niiden resurssit olivat rajalliset. Useissa suunnitelmissa oli myös onnistuttu tunnistamaan eri intressien välisiä ristiriitoja, jotka voisivat tuoda haasteita kuntien ilmastotyöhön. Yllättävänä pidin myös sitä, miten vähän kansallisessa ilmastotyössä ja tutkimuksessa oli otettu huomioon kaupunkiregionalismin vaikutuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä, Ilmoniemi kertoo.

Lisätutkimuksia maaseutumaisten kuntien ilmastotyössä tarvitaan kansallisten ja alueellisten ilmastotoimien yhteensovittamisesta niin, että kuntien erityispiirteet ja resurssit huomioitaisiin nykyistä paremmin.

Ilmoniemen mukaan suurin haaste työn tekemisessä oli aiheen rajaus, mikä kuitenkin onnistui   osaavien ohjaajien tuen ja kannustuksen avulla. Ohjaajina toimivat dosentti Petteri Muukkonen Helsingin yliopistosta, tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sekä väitöskirjatutkija Annamari Kiviaho Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Tämä työ vahvisti kiinnostustani maankäytön ja ilmastopolitiikan parissa työskentelyyn, ja koen aiheen erityisen merkitykselliseksi urani kannalta. Haluaisin tulevaisuudessa hyödyntää osaamistani esimerkiksi aluekehityksen, ympäristökonsultoinnin tai kuntien ilmastostrategioiden parissa. Erityisesti minua kiinnostavat ratkaisut, joilla voidaan yhdistää maankäyttö, ilmastotavoitteet ja alueelliset erityispiirteet kestävällä tavalla.

  • MUC-apuraha vauhditti opinnäytetyöni valmistumista etuajassa ja antoi lisämotivaatiota panostaa työhön perusteellisesti eri näkökulmista. Pidän apurahaa erityisen tärkeänä opinnäytetöiden tukena, sillä se edistää tieteellisen tutkimuksen tekemistä tasapuolisesti eri alueilla, Tiina Ilmoniemi sanoo.

 

Mikkelin yliopistokeskus julkaisi haettavaksi viisi 1000€ apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin kevätlukukaudelle 2025 Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahan tarkoituksena on auttaa alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä. Apuraha oli kokeilu.
Opinnäytetyön aihe on vapaa ja se voi tulla opiskelijalta itseltään tai yhteistyökumppanilta. Edellytyksenä on, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa.
Opinnäytetyö voi olla kandidaatin tutkielma tai maisterintutkielma. Apuraha maksetaan aina suoraan opinnäytetyöntekijälle. Apuraha on tarkoitettu ensisijaisesti niihin opinnäytetöihin, joista hakija ei saa palkkaa tai muuta avustusta. Hakemukset priorisoidaan aluevaikuttavuuden ja hyödyn perusteella.

Lisätietoja:

 

Jukka Rintamäen comeback Mikkeliin

Apulaisprofessori tuli opettamaan entiseen opinahjoonsa

Mikkelissä kauppatieteiden opinnot aloittanut apulaisprofessori Jukka Rintamäki palasi opettajana vanhaan opinahjoonsa.
– Todella kiva olla Mikkelissä, missä opiskelijat ovat motivoituneista ja keskustelevia.

Espoolainen nuori mies Jukka Rintamäki ei ollut koskaan käynytkään Mikkelissä, kun hän parikymmentä vuotta sitten saapui kaupunkiin opiskelemaan.

Rintamäki suoritti Mikkelissä Aalto-yliopiston International Business -kandidaattiohjelmassa kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 2007. Alun perin hän haki ensisijaisesti Kauppakorkeakoulun Helsingin kampukselle, mutta on nyt tyytyväinen, että päätyi Mikkeliin.

– Se on paras epäonnistuminen, joka on elämässä eteen tullut.

Helmikuussa komeaa uraa akateemisessa maailmassa tekevä apulaisprofessori Jukka Rintamäki palasi tuttuihin maisemiin Aallon Mikkelin kampukselle. Tällä kertaa hän luennoi itse kolmiviikkoisen kurssin kandidaattiohjelman opiskelijoille.

– Mikkelissä on käytössä erinomainen konsepti, jollaista en missään muualla ole tavannut, sanoo paljon ulkomaillakin opettanut Rintamäki.

Omasta kokemuksestaan hän tietää, että Mikkelissä opiskelleet kandidaatit pärjäävät jatkossakin hyvin.

– Jatko-opinnoissa Mikkelistä valmistuneet menestyvät, sillä varsinkin esiintymistaidossa ja ryhmätaidoissa he ovat paljon monia muita edellä.

Kandidaatin tutkinnon jälkeen Rintamäki siirtyi Kauppakorkeakoulun Helsingin yksikköön suorittamaan maisteritutkintoa. Välillä yrityselämässä toimittuaan hän päätyi johtamisen tohtoriopintoihin. Väitöskirja valmistui 2016.

Väitöskirjaa varten Rintamäki opiskeli Lontoossa, Lundissa ja Kööpenhaminassa. Väitöskirjan valmistuttua hän palasi Lontooseen tutkijaksi kuudeksi vuodeksi. Sitten kutsui kotimaa, kun hän tapasi tulevan puolisonsa.

– Muutto takaisin Suomeen tuli eteen, kun tapasin Helsingin reissulla tulevan vaimoni, sanoo nykyisin Helsingin Maunulassa perheineen asuva Rintamäki.

Kotimaahan paluu tiesi työnhakua, joka ei ole akateemisessa maailmassa helppoa.

– Olin todella tyytyväinen, kun sain Aalto-yliopiston johtamisen laitoksen apulaisprofessuurin. Opetuksen lisäksi keskityn omaankin tutkimukseen ja osallistun myös julkiseen keskusteluun, sanoo virkaansa nyt 1,5 vuotta hoitanut Rintamäki.

Tutkijana ja opettajana Rintamäki haluaa opastaa nuoria mahdollisimman hyvin urapolun alkuun.

– Haluan tukea tutkijapolkuja, jotka tuottavat hyviä tutkijoita, opettajia ja kansalaisia. Voisi varmasti olla tyytyväinen, jos jättäisi maailman vähän paremmaksi kuin se on ollut aiemmin.

Mikkelin vuosistaan on Espoossa kasvaneella Rintamäellä vain hyvää sanottavaa, vaikka tähtäin oli alun perin toisaalla.

– Kuvaan aikaani ja opintoja Mikkelissä yhdellä sanalla ja se on mahtava.

Opintojen lisäksi Rintamäkeä viehätti Mikkeli muutenkin. Opiskelijaelämä ja opintosisällöt sopivat nuorelle miehelle erinomaisesti.

– Upeaa olivat lumiset talvet ja se, että kaikki oli lähietäisyydellä. Kimppakämpästä torin kulmalta ehti kaikkialle, opintoihin, harrastuksiin, kavereiden luo ja aina oli bileitä jossakin, muistelee Rintamäki hymyssä suin.

Teksti ja kuva: Tapio Honkamaa

Arkistojen tiedot paljastavat muinaisia ruoka-aarteita

Millaista oli eteläsavolainen ruoka ennen? Voisiko siitä saada oppia nykypäivään? Se selviää, kun otetaan arkistot avuksi.

– On löytynyt vaikka mitä kiinnostavaa tietoa. Koottuna siitä on jo yli satasivuinen nivaska, kertoo tietoasiantuntija Liisa Näpärä Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteestä.

Kansalliskirjasto on mukana kolmivuotisessa yhteishankkeessa nimeltä D.O. Saimaa ja Saimaa Academy of Gastronomy – Network development and learning, jossa Kansalliskirjaston osuudessa tutkitaan historiallisten aineistojen hyödyntämistä paikallisen ruokakulttuurin lähteenä. 

Mukana ovat myös Mikkelin kaupungin matkailupalvelut ja Ruralia-instituutti, joka vetää hanketta. Euroopan unionin osarahoittama hanke päättyy huhtikuussa 2026.

Näpärä sanoo, että Etelä-Savon ruokakulttuuri on hybridi, eli risteymä. Vaikutteita on saatu varsinkin Karjalasta ja Pohjois-Savosta. Tärkein tiedonlähde ovat sanomalehdet, joita on käytettävissä vuodesta 1771 alkaen. Myös kirjallisuutta käydään läpi.

– Kansalliskirjasto tuottaa tietopaketteja paikallisen ruokakulttuurin tueksi, eli mitä ruoka on ollut ja ehkä vielä mitä nytkin on. Tietopaketteja julkaistaan hankkeen aikana ja sitten myös hankkeen valmistumisen jälkeen ne ovat kiinnostuneiden käytössä.

Ruokakulttuurista kirjoittaminen lehdissä alkoi nostaa kunnolla päätään vasta 1800 – 1900-lukujen taitteessa. Näpärä sanoo, että esimerkiksi 1860-luvun nälkävuosista on merkintöjä muun muassa siitä, kuinka ankeasta ajasta on selvitty hengissä.

Vuodenkierto oli tärkeää ruokataloudessa. Maidon merkitys nousee enemmän esille vasta 1900-luvun kuluessa, kun karjatalous kasvaa tekniikan ja ravinnon parantuessa.

– Etelä-Savossa ruokatalous kiertyi aiemmin varsinkin leivän ja kalan ympärille. Niiden valmistukseen on ollut aineksia vuodenajasta riippumatta.

Etenkin leipä näyttää olevan savolaisen ruokatalouden selkeä vahvuus. Näpärä sanoo, että yritykset voisivat nostaa esiin nykyistä enemmän oman maakunnan leipää.

–  Leipä on ollut kirjoituksien mukaan Savossa parempaa kuin Helsingissä tai Hämeessä. Menneinä vuosikymmeninä on lehdissä etsitty palvelukseen savolaisen leivän leipureita. On puhuttu Suomen tai jopa maailman parhaasta leivästä.

Omaperäisiä eteläsavolaisia ruokia näyttävät Näpärän mukaan olevan erityisesti eri pitäjien 1980-luvulla nimetyt pitäjäruuat, kuten Haukivuoren tappaiskeitto tai mykyrokka ja kesävelli, jota on syöty Pieksämäelläkin. 

– Juvalaiset ryynimakkarat on kiinnostava tapaus, josta on vielä otettava lisää selkoa. Kasvipuolella nousee tattari, jota maakunnassa on viljelty ja käytetty aika paljon.

Oma lukunsa on juomakulttuuri, jota Näpärän mukaan on vaikea identifioida paikallisesti. Paljon on aineistoa salapoltosta ja kieltolaista, mutta paikallisinta ovat kuvaukset Mikkelin Oluttehtaasta.

– Kaiken kaikkiaan tämä on ollut kiinnostava tutkimusmatka Etelä-Savon ruoka- ja juomakulttuuriin länsisuomalaisena minulle itsellenikin, Näpärä toteaa.

Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Venla Tuomala

Mikrolevien tutkija viihtyy Mikkelissä

Neljä vuotta Suomessa asunut Shirin Jafari tuli Iranista Mikkeliin tutkimaan vesienkäsittelyä. LUT-yliopiston Mikkelin Erotustekniikan laboratorio on erinomainen paikka paneutua siihen.

 1. Kerrotko itsestäsi?

Olen Shirin Jafari ja olen lähtöisin Iranista, missä olen suorittanut maataloustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon Bu-Ali Sinan yliopistossa Hamadanissa. LUT:ssa olen työskennellyt eri tehtävissä vuodesta 2020. Helmikuussa 2023 liityin professori Eveliina Revon johtamaan LUT:in tutkijaryhmään tohtoriopiskelijana. 

2. Millainen on ollut tutkijapolkusi, ja mikä on tavoitteesi?

Aloitin tieteellisen matkani kandiopiskelijana ottamalla osaa erilaisiin tutkimusohjelmiin kotiseutuni laboratorioissa. Jatkoa seurasi maisteriopinnoissa, joiden jälkeen siirryin kotimaassani yliopistolle nuoremmaksi lehtoriksi ja tutkijaksi. Nyt tavoitteenani on jatkaa Suomessa tutkimustyötä tohtoriohjelmassa ja sitä kautta liittyä osaksi tieteellistä ja akateemista yhteisöä.

3. Miten päädyit Suomeen?

Olin vieraillut aiemmin kahdesti Suomessa, ja minusta Suomi tuntui erinomaiselta maalta turvallisuuden, tieteellisen toiminnan, hyvien yliopistojen sekä ystävällisten ihmisten takia. Näistä syistä päädyin tohtoriopiskelijaksi juuri Suomeen.

4. Olet mukana LUT:in vesienkäsittelyn 3D-projektissa. Kerrotko siitä ja omasta roolistasi projektissa?

Tutkijatiimimme paneutuu vesienkäsittelyyn 3D-tulostettujen hiukkasten ja levien avulla. Oma roolini on edistää 3D-tulostuksella tuotettuja biohiukkasia ja mikroleviä poistamaan saastuttavia ravinteita vedestä.

5. Millaisia kokemuksia sinulla on työskentelystä Mikkelissä ja Suomessa?

Minusta Mikkeli on mukava, siisti ja rauhallinen kaupunki elää ja opiskella. Nautin elämästäni täällä, koska se lisää onnellisuuttani ja kohentaa työtehoani. Yliopistokeskus rakennuksineen ja laitteineen sekä ystävällisine työkavereineen on erinomainen ympäristö tieteelliselle työlle. Pystyn keskittymään täysin akateemiseen työhöni, mikä tekee minut hyvin tyytyväiseksi.

Muccilaisia maailmalla: Minna Kaukonen ja Liisa Näpärä, Kansalliskirjaston Mikkelin toimipiste

 

ROOT – Resilient youth through local heritage -hankkeen konsortiotapaaminen/kick off -tilaisuus
pidettiin Pariisissa, Ranskassa 5-6.3.2025. Mukana olivat hankkeen osapuolet, koordinaattori De
l’art et d’autre (DADAU) ja partnerit Ente del Terzo Settore (MOH) Etelä-Italian Barista ja
Kansalliskirjasto Suomesta.

Tapaamisessa työstettiin hankkeen sisältöjä ja kokeiltiin käytännössä nuorisolle keväällä
järjestettäviin työpajoihin suunniteltuja aktiviteetteja. Ideat ja inspiraatiot lensivät, kun
suunnittelimme hankkeen tulevia sisältöjä. Lisäksi keskustelimme hankkeen viestinnästä ja
sosiaalisen median päivittämisestä. Suomen osuudesta voi lukea instagramissa @rootprojekti,
jonne myös jaoimme kuvapäivityksiä.

Keväisen lämmin ilma helli matkalaisia ja matkan varrella tapaamiseen pystyi näkemään niin
Notre Damen kuin Eiffel-torninkin. Paluumatkan alkuun jännitystä toi Gare du Nordin aseman
lähistöltä löytynyt sodanaikainen pommi, joka viivästytti matkaa kentälle. Onneksi
suomalaiseen tapaan olimme ajoissa liikkeellä ja ehdimme vaihtaa kulkuvälinettä. Tilanteesta
ei koitunut ulkopuolisille vaaraa, sillä poliisi oli jo eristänyt alueen.

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat 18–30-vuotiaat. Teemoina ovat kulttuuriperintö, luovat alat,
ilmastonmuutos ja vihreä siirtymä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Liisa Näpärä
Minna Kaukonen
Kansalliskirjasto, Mikkelin toimipiste

 

Tavoitteena maailma ilman jätettä

Suomalainen ympäristöosaaminen veti Olga Pastushokin Pietarista Mikkelin. Hänen tavoitteenaan on maailma, jossa ei synny jätettä.

1.Kertoisitko itsestäsi?

Olen lähtöisin pienestä Kroptkinin kaupungista Etelä-Venäjältä. Olen opiskellut ympäristötekniikan kandidaatiksi ja turvallisuusteknologian maisteriksi Pietarissa, Saint-Petersburg Mining Universitystä.

2. Millainen on tutkijan polkusi? Mikä on päämääräsi?

Aloitin nuorena tutkijana Pietarissa, missä toimin assistenttina. Kirjoitin julkaisuja ja esittelin niitä konferensseissa. Sieltä tuli vahva pohja tieteelliselle uralleni. Sitten työni jatkui maisteriohjelmassa LUT:in Mikkelin kampuksella ja nyt edelleen tohtoriopiskelijana Mikkelissä.

Tutkijana kiinnostukseni on ensisijaisesti vedenkäsittelyssä. Projektiemme perusta on kaikessa kestävyys. Emme pidä jätevesiä enää pelkästään ympäristöjätteenä vaan arvokkaana lähteenä, joka sisältää ravinteita, arvokkaita metalleja ja kierrätettävää energiaa.

Tavoitteeni on kehittää jätevesien käsittelyteknologiaa, joka vie kohti kestävää ja fiksua tulevaisuutta. Toivon, että puhdas vesi on kaikkien saavutettavissa maailmassa, luonnonvarat ovat kierrätettävissä tehokkaasti, vihreä energia on käytössä ja jätettä ei synny lainkaan. Työmme avulla pyrimme siihen, että tämä visio olisi entistä mahdollisempi.

3. Mikä toi sinut Suomeen?

Pietarin Mining Universityllä oli vahvaa yhteistyötä eurooppalaisten yliopistojen kanssa. Nuorena ja aktiivisena tutkijana minulla oli kiinnostusta kansainväliseen yhteistyöhön, ja tutustuin suomalaisiin yliopistoihin, joiden puhdas teknologia ja ympäristöteknologia inspiroivat minua. LUT:illa ja Mining Universityllä oli aiemmin yhteinen ohjelma, jonka kautta tulin Suomeen tekemään kemian insinöörin tutkintoa vedenkäsittelyn alalta. 

4. Työskentelet tutkijana 3D-projektissa. Kertoisitko siitä? 

Vuonna 2024 aloitin tutkijana suuressa, monitieteisessä Arctic Water Excellence (AWE) -hankkeessa, jossa tutkin lääkejäämien poistamista jätevedestä. Lääkejäämät ovat uhka vesistöiden ja ihmisen terveydelle. Käytämme fotokatalyyttistä degradation prosessia, jossa hyödynnetään 3D-tulostusta.

5. Millaista on työskennellä ja elää Mikkelissä ja Suomessa? 

Pidän LUT:in Mikkelin kampuksesta erittäin paljon ja sen mahdollisuudet paranevat ja kehittyvät kaiken aikaa. LUT Mikkeli vetää puoleensa tutkijoita ympäri maailmaa. Olen ylpeä, että saan olla osana erinomaista tutkijayhteisöä ja saan työskennellä kestävän tulevaisuuden hyväksi. 

Olen myös kiitollinen, että me kansainväliset tutkijat saamme Mikkelissä mahdollisuuden hyvään ja turvattuun arkeen.

Miljoonakaupunki vaihtui Mikkeliin

Tohtori Anuj Rawat muutti New Delhistä Intiasta Mikkeliin. Hän nauttii tutkijan työstään, kauniista luonnosta ja puhtaasta ilmasta.

1. Kerrotko itsestäsi?

Olen Anuj Rawat ja olen lähtöisin New Delhistä Intiasta. Olen pohjakoulutukseltani materiaalitutkija ja kemisti. Koulutukseni olen saanut Intiassa. Kemian alan tohtorin tutkinnon suoritin Indian Institute of Technologyssa. Juuri nyt työskentelen erotustekniikan tutkijana LUT-yliopistossa Mikkelissä.

2. Millainen on ollut tukijan polkusi? Mikä on tavoitteesi?

Tullaksesi tutkijaksi sinulla on oltava kova innostus kohti tavoitteellista päämäärää. Se on tärkeintä tieteentekijälle. Ollessani koulussa opettajani innostivat minua älylliseen ponnisteluun ja valitsemaan alan, joka kiinnostaa. Valitsin alakseni kemian. Tulevaisuudessa unelmani on työskennellä professorina arvostetussa instituutissa, jossa voin sekä tutkia että opettaa.

3. Mikä toi sinut Suomeen?

Suomi on erittäin tunnettu uskomattoman kauniista luonnostaan ja planeetan parhaimpiin kuuluvasta ilmanlaadustaan. Suomalaiset työpaikat tarjoavat myös hyvän tasapainon, jossa työntekijän hyvinvointi on arvossaan. Täällä voi joustavasti työskennellä kotona tai toimistolla. Suomea pidetään yhtenä innovatiivisimmista maista, joka on tuottanut paljon tunnettuja yrityksiä kuten Nokia ja Angry Birds. Näiden asioiden vuoksi päädyin Suomeen.

4. Työskentelet tohtoritutkijana professori Bhatnagarin tutkijaryhmässä. Tavoitteena on löytää uusia menetelmiä vedenpuhdistukseen?

Kehitämme uusia edistyksellisiä materiaaleja, joilla epäpuhtauksia voidaan poistaa vedestä. Omana tehtävänäni on kehittää uusia toimivia materiaaleja.

5. Millaista on työskennellä ja asua Mikkelissä ja Suomessa?

Olen ollut Mikkelissä kesästä lähtien ja olen onnellinen, vaikka kaupunki on pieni. Elämä on uskomattoman rauhallista. Tykkään kuljeskella vapaa-ajallani ympäriinsä ja nauttia luonnon vehreydestä ja järvistä. Suomen kieli on melko vaikeaa, mutta monet puhuvat englantia hyvin. Mikkeliläiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä. 

Yliopistokeskukselta apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin

Mikkelin yliopistokeskus julkaisee haettavaksi viisi 1000€ apurahaa Etelä-Savoon tehtäviin opinnäytetöihin kevätlukukaudelle 2025 Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston opiskelijoille. Apurahan tarkoituksena on auttaa alkuun ja palkita hyvin tehdystä, Etelä-Savoa hyödyttävästä opinnäytetyöstä.

  • Opinnäytetöiden tekeminen on yksi tärkeä vaihe yhteyksien luomisessa opiskelijoiden ja yritysten yhteistyössä ja haluamme kasvattaa Etelä-Savoon tehtävien yliopistojen opinnäytetöiden määrää, yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen sanoo.

 

Opinnäytetyön aihe on vapaa ja se voi tulla opiskelijalta itseltään tai yhteistyökumppanilta. Edellytyksenä on, että opinnäytetyö kehittää ja vahvistaa Etelä-Savon alueellista osaamista ja tuottaa Etelä-Savon alueella toimiville yrityksille, organisaatioille tai muille toimijoille uutta tutkimustietoa. Yhteistyötä Etelä-Savossa toimivan yrityksen, organisaation tai muun toimijan kanssa pidetään etuna, mutta se ei ole edellytys apurahan saamiselle.

Opinnäytetyö voi olla kandidaatin tutkielma tai maisterintutkielma. Apuraha maksetaan aina suoraan opinnäytetyöntekijälle. Apuraha on tarkoitettu ensisijaisesti niihin opinnäytetöihin, joista hakija ei saa palkkaa tai muuta avustusta. Hakemukset priorisoidaan aluevaikuttavuuden ja hyödyn perusteella, joten tämä on tultava esille hakemuksella vaaditussa opinnäytetyön kuvauksessa. Apuraha maksetaan hakijalle kahdessa erässä. Ensimmäinen erä maksetaan opiskelijalle opinnäytetyön aloitusvaiheessa ja toinen erä, kun opinnäytetyö on valmistunut tavoiteajassa ja on hyväksytysti arvioitu.

  • Ajatus on, että nämä MUC-apurahalla palkittavat työ ovat pääasiassa opinnäytetöitä, esimerkiksi kirjallisuusselvityksiä tai pienempiä tutkimuksia, joista opiskelija harvoin saa palkkaa tai avustusta. Juuri tällaiset opinnäytetyöt voivat olla yrityksille ja organisaatioille matalan kynnyksen töitä ja voivat toimia vaikkapa esiselvityksenä isommalle maksulliselle toimeksiannolle. Olemme ottaneet mallia mm. Lahden yliopistokampuksen starttirahamallista, asiantuntija Merja Hölttä kertoo.

Mikkelissä toimivien yhteistyöyliopistojen opinnäytetyöprosessit on kuvattu tiivistetyiksi paketeiksi MUCin nettisivuille ja siellä voi tutustua teemoihin, opinnäytetöiden laajuuksiin ja aikatauluihin. Tiivistelmästä löytyy myös kyseisen teeman yhteyshenkilö.

  • Idean tai aiheen ei tarvitse olla täysin valmis paketti, vaan sitä voi miettiä kyseisen henkilön kanssa yhdessä pohtien työn laajuutta ja aikataulua yms. Ideoita ja aiheita voidaan myös ohjata tarvittaessa toisille yhteyshenkilöille ja toisen alan opiskelijoille. Lopullisen päätöksen aiheen valitsemisesta tekee opiskelija ja toivomme, että apuraha toimisi houkuttimena tässäkin suhteessa, Merja Hölttä kannustaa.

Ensimmäinen haku toteutettiin syksyllä 2024, jolloin palkittiin seitsemän Etelä-Savoon kohdentuvaa opinnäytetyöntekijää. Näiden opinnäytetöiden odotetaan valmistuvan keväällä 2025.

Lisätietoja:

·    Pääsihteeri Matti Malinen, Mikkelin yliopistokeskus, matti.malinen@muc.fi

·    Asiantuntija Merja Hölttä, Mikkelin yliopistokeskus, merja.holtta@muc.fi

·   https://muc.fi/opiskelu/mucapuraha/

·   https://muc.fi/opinnaytetyo/

Why do I like to come to Mikkeli?

Ana María Monterde Rey,
University of Las Palmas de Gran Canaria, Spain

Teaching Spanish language courses 

I return to Mikkeli to teach because of the unique blend of an international program and the peaceful small-town atmosphere. The diverse student body and global perspective create a stimulating environment for learning and exchange. Mikkeli’s quiet life provides a perfect setting to focus on meaningful interactions and academic growth, making it a truly rewarding experience for both teaching and living.

Josiane Peltier,
University of Lausanne, Switzerland
Teaching French language courses

I enjoy teaching in Mikkeli because of the strong sense of community pedagogy that has been developing here for the past 25 years. Objectives are well defined and regularly updated in a collaborative fashion, and from a global perspective. In this intensive format, we get to know the students because we spend some intense hours with them. There is a definite upbeat Mikkeli spirit. Besides, Mikkeli offers gorgeous landscapes. Who would not be positively affected by the sublime environment of lakes, forests, and natural beauty in all seasons?

Dustin White,
University of Nebraska Omaha, USA

Teaching Tools for Data Analysis

I love coming back to Mikkeli every year because the students make it such a great experience. I love the course I get to teach, and I love how invested the students are in learning and applying what we do in class. It’s such a great environment, and the fast-paced timeline makes it fly by every time!

Srdan Zdravkovic,
Bryant University, USA
Teaching Introduction to Marketing

Coming to the Aalto IB program in Mikkeli has been extremely exciting and a rewarding experience for the past 8 years. I truly enjoy working with Aalto students and sharing the marketing content with them. In addition, it is quite enjoyable living in Mikkeli, visiting amazing lakes and forest areas, dealing with hospitable Aalto University staff, ease of daily commute – biking to get around – no car is needed! – and wonderful features of Finnish public transportation that make getting around the country a breeze.

Sanjit Sengupta,
San Francisco State University, USA
Teaching International Business to Business Marketing

Three things come to mind – the place, the students, and the support services. I find Mikkeli to be a peaceful retreat from the hustle and bustle of the San Francisco Bay Area where I reside. I love being able to walk and bike close to nature. The students are curious and eager to learn. The Director and staff go out of their way to provide academic support and excellent hospitality.