Jana Firse on erilainen nuori tutkija, sillä hän on kiinnostunut maataloudesta. Hän on tutkinut kestävää ruoantuotantoa kolmessa maassa.
– Päätin jo varhain, että kestävä ruoantuotanto on minulle tärkeä. Haluan selvittää, miten saamme ruokaa niin, että maapallon kantokyky kestää, sanoo harjoittelijana Mikkelissä kesän viettänyt saksalaistutkija.
Firse tulee Hampurin maaseudulta, mutta ei ole kotoisin maatilalta. Koulun jälkeen hän aloitti maataloustieteen opinnot Hampurissa. Kestävän maatalouden edistynyt tutkimus veti hänet Hollantiin opiskelemaan.
Suomikin on Firselle ennestään tuttu. Vuonna 2023 hän työskenteli kaksi kuukautta Helsingissä tutkijatohtori Kari Koppelmäen tutkimusryhmässä.
– Miksi Suomeen? Pidän todella paljon maastanne, ja täällä on kiinnostavaa kestävän maatalouden tutkimusta.
Maatalous Suomessa ja Hollannissa on erilaista. Hollannissa viljely on hyvin intensiivistä ja tehokkuus huipussa.
– Tilakoko lienee suunnilleen sama molemmissa maissa, mutta Suomessa metsä-
talouden merkitys on valtavan paljon suurempi kuin Hollannissa.
Firseä kummastuttaa se, että maatalous ja maaseutu näyttävät kiinnostavan vain harvoja nuoria.
– Kaikkihan me syömme. Lisäksi olisi ymmärrettävä, että jokainen ruokailuun liittyvä päätöksemme on tärkeä maapallon tulevaisuuden kannalta
Lihaa nuori tutkija sanoo syövänsä kerran parissa viikossa. Lihantuotantoa hän ei lopettaisi varsinkaan Suomesta, missä on paljon karjalle sopivia maita.
Firse viettää tällä kertaa Suomessa runsaat puoli vuotta, ensin kesä Mikkelissä ja sitten Helsingissä yliopistossa viimeistelemässä maisterintutkintoa. Seuraavaksi silmissä siintävät tohtoriopinnot.
Firse teki kesän ajan gradua Kari Koppelmäen Oatly-hankkeelle “Better Oats from Finland”, jota Ruralia-instituutti toteuttaa yhteistyössä hollantilaisen Wageningenin yliopiston kanssa. Tavoitteena on selvittää, miten suomalaistilat voivat erikoistua kestävään kauran tuotantoon. Kesä Mikkelissä sujui luonnosta nauttien.
– Kaupunki on mukava, eikä lainkaan niin hiljainen kuin ajattelin. Koin itseni hyvin tervetulleeksi, koska tunnelma oli kansainvälinen ja avoin.
Teksti: Tapio Honkamaa
Kuva: Ruralia-instituutin arkisto