Käytöstä poistuneet suot odottavat ekotehokasta viljelyä.
Miten uudistaa soiden energiatuotanto turvetuotannon lopettamisen jälkeen? Tärkeä ohjenuora on oikeudenmukaisuus, sanoo tutkijatohtori Raghu KC LUT-yliopiston bioenergian tutkimusryhmästä.
– Pyrimme turvetuotannon jälkeen korjaamaan suomaiden tulevaa käyttöä sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Uusille keinoille on tarvetta, Raghu sanoo.
Raghu on mukana Kortes –hankkeessa, jossa etsitään kokonaiskestäviä ratkaisuja käytöstä poistuneille turvemaille Etelä-Savossa. Tehtävänä on selvittää, mikä on sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta kestävää jälkikäyttöä turvemaille, jotka on poistettu energiakäytöstä.
Mukana hankkeessa ovat LUT:in lisäksi Helsingin yliopisto, ja rahoittajina Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto JTF Etelä-Savon maakuntaliiton kautta, Suur-Savon Energiasäätiö ja Mikkelin yliopistokeskus.
Ensimmäinen vaihe on sisältänyt Etelä-Savon turvemaiden ja uusien tuotteiden kartoituksen. Mitä entisillä turvemailla voi tuottaa?
– Voi toki ennallistaa tai istuttaa puuta, mutta taloudellista tuottoa ei synny riittävästi. Kosteikkoviljely voisi olla yksi vaihtoehto, mutta pitää selvittää, mikä sen vaikutus on yhteisölle, ympäristölle, yrittäjille ja maanomistajille.
Raghu sanoo, että kartoituksen perusteella tiedossa on, paljonko Etelä-Savossa on käytöstä poistettuja turvemaita. Myös se esimerkiksi tiedetään, kuinka pitkä matka on sähköverkkoon vaikkapa aurinkopaneeleja ajatellen.
– Seuraava askel alkukartoituksen jälkeen on, että Helsingin yliopisto tekee suunnitelman turvemaiden oikeudenmukaisesta jälkikäytöstä.
Raghu arvelee, että yksi mahdollinen vaihtoehto olisi ruokohelpi, joka on hiilinegatiivinen.
– Mitkä ovat sitten markkinat helpille tai energiapajulle, joka on myös yksi vaihtoehto? Pitää tutkia, mitkä vaihtoehtojen vaikutukset ovat yrittäjille, ympäristölle, maanomistajille ja aluetaloudelle.
Kolmannessa vaiheessa LUT tutkii tuotteiden ekotehokkuutta selvittämällä tuotteen taloudellisen arvon ja ympäristövaikutusten välistä suhdetta. Tutkittavaksi tulevat ympäristövaikutukset eli hiilipäästöt sekä toisaalta taloudelliset arvot työpaikkoina, tuotteen myyntihintana ja veroina.
– Ekotehokkuusindeksin avulla voidaan vertailla, mikä on paras vaihtoehto, kun otetaan huomioon kokonaisuus. Ekotehokkuus on aika uusi termi, me teemme koko ajan lisää tutkimusta siitä.
Tutkimus on kesken, mutta Raghu uskoo, että tuloksia on luvassa.
– Olemme hyvällä tiellä ja uskon, että saamme turvemaat kaikkien kannalta järkevään käyttöön.
Raghu KC muutti kotimaastaan Nepalista Suomeen 2008, jolloin hän asettui aluksi Kokkolaan ammattikorkeakouluun. Arki sujui opintojen parissa, suomea opiskellessa ja työtä tehden. Raghu valmistui 2014 LUT-yliopistosta energiatekniikan maisteriksi. Tohtoriksi hän valmistui samasta yliopistosta 2020, jonka jälkeen hän työskennellyt tohtoritutkijana LUT:n bioenergian tutkimusryhmässä.
– Kotipuolessa Nepalissa yritän käydä kerran vuodessa, koska vanhemmat asuvat siellä.
Teksti: Tapio Honkamaa
