Tarkasteltaessa ruokaan ja koronapandemiaan liittyviä hiljattain julkaistuja artikkeleita, huomaa, että aihepiirit liittyvät muun muassa ruokaturvaan, ruoan oikeudenmukaiseen jakautumiseen ja kriisin vaikutuksiin alkutuotannossa. Alkutuotantoa koskevat todelliset ongelmat saattavat olla vasta edessäpäin, koska tämä kevät aiheutti häiriöitä siemen-, lannoite- ja torjunta-ainetuotantoon.
Mielenkiintoisesti on havaittavissa myös ’kerran elämässä-tilaisuus’ muuttaa vallitsevaa ruokajärjestelmää kohti nykyistä terveellisempää, kestävämpää, tasa-arvoisempaa, solidaarisempaa ja muutosjoustavampaa (resilient) järjestelmää. Tämä merkitsee myös nykyistä sopeutuvampaa mittakaavaa eli ruokajärjestelmän on oltava joustavasti skaalautuva paikalliselle, alueelliselle ja globaalille tasolle.
Tulevaisuutta ajatellen korostetaan varautumista (preparedness). Suomelle tuttua puuhaa, olemmehan ylläpitäneet huoltovarmuusjärjestelmää täällä omalla alueellamme vuosikymmeniä ja elintarvikkeiden omavaraisuusastekin on noin 80%. Etelä-Savollekin tämä uusi tilanne tarjoaa uusia mahdollisuuksia.
Koronapandemian myötä on havaittu konkreettisesti ruokaketjun ja logistiikan toimivuuden tärkeys. Vaikka rajat suljettiin ja maat pistettiin ”lock down”-tilaan, niin rekkakuskit ja kuljetusliikkeet saivat jatkaa työtään ja liikuttaa elintarvikkeita maasta toiseen. Systeemisen ajattelun mukaisesti ymmärrettiin nopeasti, miten globaalissa taloudessa kaikki liittyy kaikkeen.
Maailman tavaroista 90% liikkuu rahtilaivoilla. Kun Kiina pisti satamansa kiinni talvella, niin yhtäkkiä Kiinasta ei saatukaan tavaraa maailmalle. Tämän lisäksi Euroopan reiteille ja muualle maailmaan ei palautunut enää normaalitahdilla tärkeimpiä logistiikan kuljetusyksikköjä, kontteja.
Ruoan saatavuus ja liikuteltavuus on kriisitilanteissa suoraan yhteiskuntarauhaan vaikuttava asia. Muistelin juuri erään turvallisuusasiantuntijan todenneen, että ”anarkia on kolmen lämpimän aterian päässä”. Täytyy myös muistaa, että maailmassa on lähes miljardi kroonisesta tai akuutista nälänhädästä kärsivää ihmistä ja yhtäkkiä sodista, luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja koronapandemiasta aiheutuvat ongelmat toteutuvat yhtä aikaa. Siten pelkästään humanitaarisista syistä ruoanjakelujärjestelmän on toimittava erilaisissa shokkitilanteissa. Kun sattuu asumaan ruoan lähteillä Etelä-Savossa, saattaa unohtaa ettei jokapäiväinen särvin lautasella olekaan itsestään selvyys kaikille.
Vastapainona globaalille, yhdenmukaistavalle elintarviketaloudelle, esiintyy lisääntyvää kansallisuusajattelua ja protektionismia. Tätä ilmiötä koronapandemia on vain vahvistanut. Asialle on nimikin: gastronationalismi. Ilmiöön kuuluu varmistaa, että ”omat” eivät jää kärsimään ruoan puutteesta. Tästä on kyse kansallisessa huoltovarmuusjärjestelyssämmekin.
Gastronationalismia on myös se, että halutaan pitää kiinni omista kansallisista ruokakulttuurisista piirteistä ja tuotanto- sekä valmistustavoista. Esimerkiksi ranskalaiset eivät luovu hanhenmaksastaan, vaikka tuotantotapa on vastoin eläinten hyvinvointitavoitteita. Suomalaiset saivat erityisluvan EU:lta valmistaa saunapalvituotteita aidolla savulla savustamalla, vaikka savu voi olla vaaraksi ihmisen terveydelle. Syömme poron lihaa – Santa’s Little Helper!
Ruokakulttuurisilla tekijöillä siis oikeutetaan ruoan valmistusta, käyttötarkoitusta ja suojataan tuotteita kilpailulta. Kansallista identiteettiä halutaan toisaalta myös suojella ja estää hapristumasta globaalissa toimintaympäristössä. On ihan paikallaan kerätä listaa maakuntaruoista tai hyödyntää etäisiä erikoisuuksia ruokamatkailussa vetovoimatekijänä, kunhan teemme sen vastuullisella ja kestävällä tavalla. Eteläsavolaista muikkua ja röpörieskaa reilusti vain esille.
Vaikuttaa siltä, että covid19-viruksen kaltaiset mikrobien aiheuttamat ärhäkät tartuntataudit ovat tulleet jäädäkseen ja siksi kuluttajia kiinnostanevat erilaiset vastustuskykyä vahvistavat elintarvikkeet yhä enemmän. Tällaisia immuunijärjestelmiä boostaavia tuotteita voisivat olla runsaasti erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä sisältävät elintarvikkeet ja raaka-aineet.
Suomessa on paljon valoa ja lämpöä sisältävä intensiivinen ja lyhyt kasvukausi, minkä ansiosta bioaktiivisia yhdisteitä löytyy runsaasti muun muassa marjoista. Esillä on ollut myös energiatiheät, hyvin säilyvät snack-tuotteet ja valmisruoat ns. ultraprosessoidut tuotteet. Niiden avulla pystytään koronapandemian kaltaisten ruokashokkien iskiessä tasaamaan muun muassa tuoretuotteiden saatavuudessa ilmeneviä ongelmia ja siten puutteita alueiden ruokatarjonnassa. Koronapandemia tyrkkää kuluttajaa parhaimmassa tapauksessa etsimään vastustuskykyä vahvistavia ravitsemuksellisesti täysiarvoisia snack-tuotteita, joissa voisi olla vaikka eteläsavolaisia marjoja.
(kuva: Julia Kivelä)
Lähteitä
Blay-Palmer, A., Carey, R., Valette, E., & Sanderson, M. R. (2020). Post COVID 19 and food pathways to sustainable transformation. Agriculture and Human Values, 1.
DeSoucey, M. (2010). Gastronationalism: Food traditions and authenticity politics in the European Union. American Sociological Review, 75(3), 432-455.
Galanakis, C. M. (2020). The Food Systems in the Era of the Coronavirus (COVID-19) Pandemic Crisis. Foods, 9(4), 523.
Li, J., Li, J. J., Xie, X., Cai, X., Huang, J., Tian, X., & Zhu, H. (2020). Game consumption and the 2019 novel coronavirus. The Lancet Infectious Diseases, 20(3), 275-276.
Poudel, P. B., Poudel, M. R., Gautam, A., Phuyal, S., Tiwari, C. K., Bashyal, N., & Bashyal, S. (2020). COVID-19 and its Global Impact on Food and Agriculture. J Biol Today’s World 9(5): 221.
Pérez‐Escamilla, R., Cunningham, K., & Moran, V. H. (2020). COVID‐19, food and nutrition insecurity and the wellbeing of children, pregnant and lactating women: A complex syndemic. Maternal & Child Nutrition, e13036.
Siche, R. (2020). What is the impact of COVID-19 disease on agriculture?. Scientia Agropecuaria, 11(1), 3-6.