Meillä LUT-yliopistolla oli hieman yli 15 vuotta sitten kuumottavat oltavat. Luimme Suomen kuvalehdestä Akavan puheenjohtajan Matti Viljasen toteamana, että ”Lakkautetaan Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja siirretään sen resurssit muihin alan korkeakouluihin”. Harmittihan tuo repliikki mielenmaisemaamme isosti, joskin sen myötä jouduimme pakosta valinnan eteen.
Olisimme voineet huutaa pää punaisena, että nuo toiset ovat väärässä ja jatkamme kuten aina ennenkin. Päätimme kuitenkin yhdessä kävellä sen kuuluisan vessan peilin eteen, kaivaa yhdessä silloisen toimintamme faktat ja katsoa, millaista toimintamme tulos oli suhteessa muihin. Teki näin jälkikäteen sanottuna todella hyvää, vaikka tuolloin syvälle sydämeen sattuikin.
Teimme vuodesta 2008 alkaen yliopistona rajua saneerausta niin akateemisesti kuin taloudellisestikin. Aiemmin keskityimme 32 strategiseen painopisteeseen, nykyisin keskitymme neljään: puhtaaseen energiaan, veteen, ilmaan ja kestävään liiketoimintaan. Päätimme myös keskittyä ensisijaisesti korkealaatuiseen tutkimukseen, koska ilman timanttista tutkimusta ei voi olla a) erittäin hyvään työllistymiseen johtavaa yliopistokoulutusta tai b) avuksi kansainvälisesti nälkäisille kasvuyrityksille esimerkiksi itäisessä Suomessa.
Yhdessä onnistuimme. Maailmassa on yli 25 000 yliopistoa. Kuulumme nykyisin globaalisti parhaan prosentin joukkoon ja maailman niin sanotuista pienistä yliopistoista olemme rankattu sijalle 11. Ilmastoteoissa Times Higher Education impact -rankingin mukaan LUT-yliopisto sijoittuu yhdeksänneksi maailmassa. Strateginen keskittymisemme näkyy hyvin positiivisena myös Mikkelissä, eikä vähiten toimintamme kasvun kautta. Ei huonosti porukalta, joka 15 vuotta sitten oli lopetusuhan alla.
Miten tämä sitten tehtiin? Ensimmäinen oppi oli se, että itselleen kannattaa olla rehellinen. Se, missä ei voida olla akateemisesti sekä taloudellisesti kilpailukykyisiä, jätetään muille. Toinen oppi oli se, että tekemiseen pitää olla rohkeutta, intohimoa ja tahtoa. Jos aamulla saavutaan kustannuspaikalle pelkästään odottamaan kahvituntia, peli on Kummelin lätkävalmentajan tapaan menetetty. Kolmas oppi oli siinä, että virheitäkin saa tehdä. Ja kun tekee virheen, se vasen käsi kannattaa nostaa itse pystyyn. Oman mokan peittely ja sitä seuraava sisäinen härdelli ei kasvata muuta kuin tappiota.
Tärkeimpänä oppina meille oli kuitenkin sanan ’yhdessä’ ymmärtäminen. Omien strategisten valintojen ja intohimoisen tekemisen lisäksi on enemmän kuin tärkeää muistaa, että vain yhdessä voidaan saada aikaan oikeasti merkityksellisiä ja isoja asioita. Myös Mikkelissä.