Kuva: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Mikkelin yliopistokeskuksen, MUCin, yksiköistä löytyy laaja osaaminen ja tutkimustyökaluja Etelä-Savon maakunnan kehittämiseen. Tahtotila tuoda lisäarvoa aluekehitykseen on vahva.
MUCin yksiköissä työskentelee liki 200 asiantuntijaa vierailijoineen, ja opiskelijoitakin on yhteensä noin 250. Opiskelijamäärä kasvaa ensi vuonna, kun Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto (LUT) aloittaa vesiteknologian maisteritutkinnon Mikkelissä.
”MUCin strategian mukaisesti kaikki, mitä teemme liittyy kestävään kehitykseen eli tuemme kestävää muutosta, kestävää liiketoimintaa ja kestävästi toteutettavaa digitaalista kehitystä”, MUCin pääsihteeri Matti Malinen linjasi, kun yliopistokeskuksen väki kokoontui yli kahden vuoden koronatauon jälkeen yhteen pohtimaan uusia tutkimusavauksia.
Tutkimus tukee kehittämistä
Etelä-Savon maakunnan strategiset kärjet ovat puhdas vesi, ruoka ja metsä. Niihin liittyvät tutkimus on kuulunut jo vuosikymmeniä MUCin yksiköiden tekemisen ytimeen.
”Suomessa on paljon puhdasta vettä. Kuvitellaan, että myös siihen liittyvää tutkimusta olisi paljon. Kuitenkin esimerkiksi veden merkityksestä elintarviketuotannossa puuttuu tietoa. Kun vedensaanti on helppoa, sitä käytetään paljon. Esimerkiksi kauramaidon valmistuksessa vettä kuluu paljon. Tarvitaan lisää tietoa siitä, miten vettä voidaan kierrättää ja puhdistaa prosessien eri vaiheissa”, professori Mari Kallioinen-Mänttäri LUTista muistutti.
Hän kuvasi viime kesän näyttäneen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa jo Euroopassakin maanviljelykseen ja esimerkiksi joet kuivuivat niin, ettei niitä pitkin voinut enää kuljettaa rahtia entiseen tapaan.
Myös Luonnonvarakeskuksen (LUKE) professori Pasi Rikkonen muistutti, että ilmastonmuutoksen myötä ruoan saatavuuteen kohdistuu uusia haasteita.
”Kuluneena kesänä Etelä- ja Keski-Eurooppaa koettelivat helteet ja kuivuus, ja Ukrainan kriisi näytti, minkälaisia haasteita elintarvikemarkkinoihin kohdistuu. Tarvitaan ratkaisuja, joilla taataan ruoan omavaraisuus Suomessa. Oman haasteensa tuo keskittämiskehitys. Esimerkiksi maidontuotantoa on kasvatettu kannattavuutta tavoiteltaessa niin suuriksi yksiköiksi, että se voi olla jo riski kriisiaikoina, kun pitää voida varmistaa ruokaturvaa.”
Globaalia ruoantuotantoa urallaan tutkinut professori Juha Helenius Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista herätteli, että muuttuvissa oloissa suomalaisten pitää tehdä se, mitä pystymme tekemään.
”Vesi ei enää ole itsestäänselvyys meillekään. Meidän on myös pystyttävä jakamaan sitä ja ruokaa. Emme voi enää luottaa siihen, mihin luotimme aiemmin maanviljelyksessä. Vedestä voi tulla merkittävämpi resurssi kuin mitä öljymaiden öljy on ollut niille. Vettä käyttävien tuotannonalojen, kuten elintarviketeollisuuden, on sopeutettava yksikköjensä koot ja siis vedenkäyttönsä paikallisten vesivarojen mukaisiksi.”
Kestäviä tapoja hyödyntää luonnonvaroja
Mikkeliläisen luomuosaamisen varaan aikanaan perustetun Luomuinstituutin johtaja Sari Iivosen mukaan luomutuotanto kuvastaa puhdasta ympäristöä. Luomubrändi on hyvinkin tunnettu maailmalla.
”Suomen luomutuotteiden vienti kaksinkertaistui viimeisen viiden vuoden aikana. Erityisesti luomuviljan vienti kasvaa. Voisimme kuitenkin tehdä paljon enemmän. Meillä on myös maailman suurimmat metsäalueet sertifioitu luomuksi. Viemme niiltä alueilta jo paljon metsämarjoja, mutta voisimme vielä paljon enemmänkin. Etelä-Savossa olemme varsin hyviä myös luomuvihannesten tuotannossa.”
Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen nosti esille, miten tärkeää on järjestää toimintoja alueellisesti kestävästi.
”Pitää miettiä, mitä ovat pienten ja isojen yksiköiden edut. Eteläsavolaiset yritykset ovat tosi pieniä. Miten autamme pieniä yrityksiä kehittymään ja tekemään yhteistyötä, jotta ne voivat saavuttaa tavoitteensa. Tämä on tärkein asia, kun jalkautamme strategioita käytäntöön.”
Yksi Ukrainan sodan esille tuomista maanviljelyksen haavoittuvuuksista on lannoitteiden saatavuus kaikissa oloissa. Mahdollisuuksia piilee vaikkapa kierrätyslannoitteissa. Kierrätyslannoitteisiin voidaan saada arvokkaita raaka-aineita esimerkiksi jäteveden puhdistusprosesseista ja elintarvikejalostuksen sivuvirroista.
”Mahdollisuuksia sivuvirtojen hyödyntämiseen on paljon, mutta tarvitaan säädöksiä ja strategioita, jotta kehittämisessä päästään eteenpäin”, Kallioinen-Mänttäri kuvasi.
Tarvitaan uusia ajattelumalleja
Juha Helenius näkee siirtomaakaudelle tyypillisiä piirteitä siinä, miten maatalouden alkutuotteet virtaavat maaseudulta metropolien läheisiin elintarviketehtaisiin ilman, että maaseudut saavat jalostuksesta lisäarvoa. Suomen 16 ELY-keskusalueista vain kaksi, Uusimaa ja Etelä-Pohjanmaa, hyötyvät nykytilanteesta, muut ovat häviäjiä.
”Eteläsavolaisten maataloustuottajien tuotteet viedään pois maakunnasta mahdollisimman matalalla lisäarvolla. Iso kysymys onkin, miten jalostavat yritykset ja niiden tuoma elinvoima ja lisäarvo saadaan maakuntaan.” Ruoantuotannon keskittyminen liittyy myös lannoiteravinteiden kierrättämisen ongelmiin: ruoan mukana kulkevat lannoiteravinnevirrat ovat nyt yksisuuntaisia. Yksi korjausliike olisi tehdä jätevesien puhdistuslaitoksista aitoja kierrätyslaitoksia.”
Helenius ryhmineen on tutkinut ns. agroekologisia symbiooseja, jossa kierrätetään ravinteita ja joissa ruokaketjuna energiaomavaraisuus on korkea. Nämä ovat elintarvikeketjun ekoteollisia yhteenliittymiä, joihin perustuvassa ruokajärjestelmässä myös Etelä-Savosta tulisi paitsi alkutuotannon, myös jalostuksen ja paikallisen ruoan kulutuksen maakunta.”
Torsti Hyyryläinen puolestaan korostaa, että Etelä-Savossa kannattaa etsiä edelleen myös laajempia, systeemitason innovaatioita ja ratkaisuja.
”On tärkeää ajatella isosti, varautua muutoksiin ja monimutkaisten ongelmien ratkaisuun.”
Pasi Rikkonen toivoo näkevänsä alueen yritysten kasvavan.
”Nyt on aika rakentaa osaamista tukemaan kasvua ja uuden oppimiseen.”
MUCin tutkimusyksiköiden asiantuntijat ovat vakuuttuneita, että tutkijat voivat tehdä paljon nykyistä enemmän maakunnan kehittämisen eteen.
”Esimerkiksi Mikkelin uuden jätevedenpuhdistamon ympärillä on paljon mahdollisuuksia myös yrityksille. Meidät tutkijat kannattaa ottaa mukaan keskusteluihin ja kehitystyöhön.”
Lisätietoja: Matti Malinen, pääsihteeri, Mikkelin yliopistokeskus, matti.malinen@muc.fi, puh. 050 496 8981